sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Lukion ykkösten kulttuurimatka Ouluun

Torstai 16.lokakuuta, kello 16.30. Linja-auto on täynnä opiskelijoita, lukion ykkösiä ja muutamia yläkoululaisia. Kerrankin olemme aikataulussa. Tunnelma on katossa, kun lähdetään Iistä kohti Oulua ja kulttuurikeskus Valvetta, jossa meidän pitäisi tutustua kahteen näyttelyyn. Nopeimmat aloittavat eväidensä syönnin jo tässä vaiheessa.

Noin puoli tuntia myöhemmin saavumme Ouluun ja linja-auto pysähtyy aivan keskustaan. Purkaudumme ulos autosta nopeasti ja kuljemme melkein siistissä jonossa kulttuurikeskuksen aulaan, joka on aivan nurkan takana. Siinä vaiheessa kuvaamataidon opettajamme jakaa meidät kahteen ryhmään. Minä olen ryhmässä numero... Ei aavistustakaan, mutta meidän ryhmämme on käytävä ensin tutustumassa valokuvanäyttelyyn. Valokuvanäyttelyssä on esillä monien eri valokuvaajien otoksia. Ehkä kaikille parhaiten jäi kuitenkin mieleen kaksi videoteosta. 

Valveella saimme viettää "omaa aikaa"
Nopea pyörähdys valokuvanäyttelyssä ja sitten kipitämme parin kymmenen metrin päässä sijaitsevaan Galleria 5:seen, jossa on esillä jonkun suomalaisen taiteilijan maalauksia. Toiset oppilaista vaikuttavat olevan oikeasti innoissaan maalauksista ja toiset... No, eivät ihan niin innoissaan. En halua kertoa kumpaan kategoriaan minä kuulun. Kun lyhyt vierailu taidenäyttelyssä on ohi, neuvotaan meitä vierailemaan ilmaisessa Galleria 5:ssä myös tulevaisuudessa.

Molemmat taidenäyttelyt käytiin läpi melko pikaisesti, mutta ehkä kaikilla olikin kiire syömään eväitään, tai ostamaan niitä Valveen kahvilasta. Vietämme aikaa Valveella noin puoli tuntia ja ehdimme mm. tutustua rakennuksen mahtavaan arkkitehtuurin ja lisäksi tärkeimpänä huomaan, että myös Valveelta löytyy ilmainen julkinen wc.

Minä ja muutama kaverini myöhästymme melkein linja-autosta, joka jatkaa matkaa aikataulun mukaan kohti Madetojan salia. Edessä on vielä illan odotetuin hetki, sillä kello 19.00 alkaa Oulu Sinfonian konsertti. Matka Madetojan salille on lyhyt, mutta sitäkin riehakkaampi. Ehkä väsymys alkoi jo hiukan painamaan tässä vaiheessa?

Aiheutimmekohan me pientä ruuhkaa Madetojan salilla?
Madetojan salilla saamme konserttiliput musiikinopettajaltamme ja tietenkin niitä vielä kavereiden kanssa vaihdamme, jotta saamme istua kavereidemme kanssa. Kun olemme viimeinkin omat paikkamme löytäneet ja valot salissa himmentyvät, olen aivan pihalla. Minulla ei ole aavistustakaan mitä orkesteri soittaa. Myöhemmin minulle selviää, että siinä vaiheessa he esittivät kuusi saksalaista tanssia. Kyllähän minä nyt ne osaan nimetä, ainakin leikisti.

Konsertti menee minun mielestäni nopeasti ohi, mutta suurin osa muista olivat jostain kumman syystä minun kanssani eri mieltä. Minulle parhaiten jäi mieleen konsertissa esitetty Sostakovitsin pianokonsertto, mutta monet muut pitivät enemmän illan pääesityksestä eli Tsaikovskin sinfoniasta numero 5. Kun istumme takaisin linja-autoon, jotta pääsisimme takaisin kotiin, keskustelu konsertista käy kuumana. Ainakin konsertti sai meidät ajattelemaan asiaa.

Myöhään illalla saavumme takaisin Iihin ja kukin hajaantuu omille teilleen. Ilta oli mukava ja painui varmasti kaikkien mieleen. Kiitos mukana olleille.

Teksti: Valtteri P.
Kuvat: Elina H.

60-vuotisjuhlaluokkakokous viisnelosille elokuussa 2014

Oulussa, vuonna 2014.
Hyvät  Viisneloset !   *)

     Kaheksas  (VIII)  luokkakokkous on takana päin. Tievossamme olevista 23:sta elossa olevasta luokkakaverista kymmenellä eli liki puolella oli mahollisuus ja hinku tulla mukkaan.
     Jälleen oli riemukas ja syvämmellinen jälleennäkeminen lauvantaina elokuun kuuventena-toista puolelta päivin Oulun "Toripolliisin valavovan silimän alla". Siinä melekeen tippa ois monella tullu  silimiin sitä katellessa. Vakuuveksi valokuvvvaus-konneen linssin kautta piti otattaa tojiste ja tokumentti. Se on myötyrisä että voit itekkin tiirailla.
     Käjet siinä väsähti vanahoilla ihimisillä monenkertaisten hallausten kansa ja joku pojista taisi sallaa pussatakin rakkainta koulukaveriaan, ei ihan miehet keskenään nykymuovin mukkaan ..... Sitten painelimma kauppahallin ovesta sissään, söimmä joko mahottoman sopivasti suolatun ja makian lohikeiton tai porokeiton pohojosen ohkasen rieskan kansa ja hyvvää oli. Useimmat ottivat porokeiton. Mahat pullollaan painelimma sitten torille pystytetyn tolokuttoman korkian mammutin luo (semmonen jo aikaa kuollut iso ilevantti).
     Pikkuautoilla, ei pirssillä sentään, Iihin ja koululla ootti koulu-sihteeriskä. Eevikin tuli mukkaan nyt. Sihteeriskä oli jostain löytänyt vanahoja, Saksassa joskus painettuja historian näyttötauluja ja melekeen oli lipsahtaa, että ompa tutun olosta. Yhessä kuvassakin herra Turun linnasa veti arkusa olevaa vainaata parrasta. Sanoi sihteeriskä, että on varmaa, että niitä aikanaan ootta katelleet. Kuulimma hältä koulun nykykulusta tuoreempaa tietoa.
     Pitihän meijän käyvä Haminan raittia vähän syynäämässä. Melekeen ennallaan, muutamaa taloa on oikein nätisti laitettu lähes entiseen malliin ja kaiketi Haminan ilimettä säilyy sitten etteenkinpäin. Saavat nykysen Valtarin koulun kakarat patseerata meijän lailla Ylä- ja Alakatua joskus vuonna 2074.  Huilinkiin menimmä kahaville ja kuvvauskone räpsähti aina välliin ihan itekseen kahentoista sekkunnin oottoajalla.
     Oli lisäsivistyksen vuoro. Vanahaan Kauppilan kansakouluun ovat värkänneet Kulttuuri-Kauppilaksi haukuttavan taiteilijan työpajan, Kuulimma siitä esitelmän ja näimmä taiteilijain värkkäämiä tekosia. Sitten ajoimma Puttaalle - entistä Iitä sekin - heijän kuuluun kirkkoonsa, jonka sisälle  Toppelius on maalannu melekeen kaikki seinät täyteen raamatunaiheisia kuvia. Kirkkoherra oikein selosti niitä, oli miehellä ihan selekeä suuvärkki, ymmärsimmä kaiken. Seppo ja Saimi lähtivät kottiinsa, ihan sovitusti ja tolokun tarpeen sanelemana.
     Ouluun palasimma sitten. Puolentoista tunnin päästä kokkonnuimma vanahalle paloasemalle, ei Palokunnan puiston vieressä olevaan VPK:oohon vaan oikialle palo-asemalle, josta ovat värkänneet monta huonetta ravintoloiksi. Söimmä ja joimma herroiksi ja rouviksi, muistelimme kouluaikaa ja koulupäivien välistäkin aikaa. Kattelimma moniaita mukavia muistoja herättäviä kuvia kouluajalta ja kaikista luokkakokkouksista Veikon albumeista ja hänen tieto-konneestaan valakialle lakanalle näytettynä. Puhetta ja kateltavaa riitti niin, että meni ihan lähelle uuven vuorokauven alakuva ennenku lopetimma. Osa meni hotelliin ja osa kottiinsa, omin tai apuvälineijen tukemin jaloin.
     Kello kymmenen aikaan sunnuntaina meitä tuli sitten vähäisempi porukka Toripolliisia morjestamaan ja aamukahaville. Ensin juttelimma vieläkin koulumuisteloita, sitten alomma pohtia, vieläkö näitä tappaamisia jaksamma.
     No, tulimma siihen tulokseen, että tievustelemmä porukalta mielipijettä tästä etteenpäin kahen vuojen vällein jossain päin pijettävistä kokkkouksista ja ehki aviosiipan tai muun seuralaisen kansa yhessä, jos semmosta on.
     Näin hyvän päätöksen jäläkeen pikkuautolla Hannalaan lohisopalle. Kuulimma siellä sattumalta Hannalan historiasta esitelmänkin.  Jokkainen suunnisti kylläisenä kotiseuvulleen onnellisen tuntusena.
     Meleko mukava luokkakokkous tämä oli, parraasta päästä taas. Onhan kumma, että ihan muuttuu ite taas keskenkasvuiseksi tällasen yhessäolon kokemuksella, näin jokkaisella näkemisellä. Ihimisen silimä ikäänkuin tavottaa mielessään niin oman kuin muijen naaman silosena ja silimissä nuoren ihimisen väläkkeen. Rullaattorit ja muut apuvempaimet unohtuvat eikä tunne natisevien niveltensä särkyvä. Kannatti olla mukana.
     Terveisin kaikille.
     Veikko, yksi meistä kaheksasti mukana olleista.
      *)  Puhuttelunimi Viisnelonen perustuu vuoteen 1954, jolloin saimme Iin yhteis-
      koulun päästötodistuksen.  Se on meille vanhenemisen rajan tunne, jonka

      koemme tavatessamme.


torstai 16. lokakuuta 2014

Yllätetään yhteiskunta!


Maanantaina 13.10. koulumme monitoimitilassa yllätettiin yhteiskuntaa. Tapahtuman järjesti seitsemän vuotta toiminut JAM-konsepti. Tempauksen tarkoituksena oli synnyttää uusia ideoita ja pohtia vanhoja uudesta näkökulmasta.
Tapahtumaan osallistui kuutisenkymmentä päättäjää, yrittäjää, vaikuttajaa, nuorta ja kunnan työntekijää.

Tapahtuma alkoi Jari Raitasen puheella, jossa hän kertoi yrityksen toiminnasta ja esitteli työntekijät. Heti alussa myös negatiivisesti ajattelevat ja väärällä jalalla heränneet osallistujat kehotettiin poistumaan. Onneksi osallistujien joukosta kukaan ei ainakaan myöntänyt olevansa pahantuulinen ja kaikki jäivät paikoillensa.

Jari Raitanen pitää alkupuhetta.
Ensimmäisenä osallistujat jaettiin ryhmiin ja heillä oli viisi minuuttia aikaa kertoa, millainen on nuorelle paras mahdollinen työpaikka - piirtämällä. 

Opinto-ohjaajamme Marikan piirtämä kuva. 
Aurinko kuvaa työpaikan tulevaisuutta, 
sydämet ilmapiiriä, eli yhteisöllisyyttä, erilaisuuden 
hyväksyntää ja turvallista työympäristöä -
työpaikkaan on myös mukava mennä
 ja siellä viihtyy.

Tapahtuma huipentui hetkeen, jolloin kolme nuorten raatia kokoontuivat luokkahuoneisiin, jonka jälkeen tapahtumaan osallistuneet aikuiset menivät vuorotellen esittämään heille ryhmissä kehittelemiään uusia ideoita työelämään liittyen. Raadit arvostelivat ideat numeroin.

Yksi ideoista oli uudistettu tet-jakso. Sen pääajatuksena oli tet-jakso, joka muistuttaisi lääkiksen kandien harjoittelujaksoa; työhön pääsisi tutustumaan oikeasti. Tet-jaksolainen saisi tietoa siitä, mitä työhön oikeasti kuuluu, mitä työpaikassa tapahtuu ja näkisi työn kokonaisuudessaan. Tet-jaksoon ei uuden idean toteenpanon myötä enää kehittelijöiden sanojen mukaan ''kuuluisi pelkkää kahvinkeittoa ja siivoamista.'' Uudistettu tet-jakso avaisi nuorille lisää työpaikkoja ja helpottaisi oikean ammatin löytämistä. Raati arvosteli ideaa muun muassa siitä, ettei se toimisi kaikissa ammateissa - ja siivoaminen sekä esimerkiksi kaupassa hyllyjen täyttö vain sattuvat olemaan olennaista joissakin töissä!

Tarjontapuolesta plussaa!
Koko tapahtuma oli mielestämme hieman hatarasti suunniteltu ja toteutettu. Jo alun ''negatiiviset ihmiset poistukoot'' -käsky herätti hieman epäilyksiä ja ahdistusta. Kuka nyt tuollaisen jälkeen kehtaa poistua?

Myös nuorten läsnäoloa olisi tarvittu enemmän. Ideoita kehiteltäessä nuoria kun ei ollut paikalla lainkaan. Ehkäpä hieman nuorekkaammat näkökulmat ja ajatukset olisivat tehneet raadeille esitellyistä ideoista toimivampia. Myös tehtävä ''piirtäkää paras mahdollinen työpaikka nuorelle'' olisi mielestämme ollut hieman realistisempi, jos nuoret itse olisivat sen toteuttaneet. Näin olisi saatu selville, mitä nuoret itse työpaikoiltaan toivovat ja odottavat.

- Josefiina ja Sanna, Iin lukion abit

torstai 9. lokakuuta 2014

Lukiolaisten arvokysely 2014

Käykäähän ihmeessä vastaamassa lukiolaisten arvokyselyyn te jotka näette tämän :)

"Myönnetään heti alkuun: Vaikka olet Lukiolaisten liiton jäsen, SLL:n perusperiaatteet eivät varmaankaan ole sinulle kovin tuttuja. Oletko joskus miettinyt asiaa? Miksi me haluamme, että lukiossa on valinnaisuutta, että opiskelijoilla on oikeus opintotukeen tai että opiskelijakunnilla on vaikutusvaltaa? Harvemmin näiden kysymysten äärelle pysähtyy. Vastaukset vaikuttavat itsasiassa aika itsestäänselviltä: "Totta kai nämä edut kuuluvat lukiolaisille". Jotain näissä on kuitenkin taustalla.

Sinulta tuskin kysellään kovin usein ajatuksia arvoistasi ja periaatteistasi. Vielä harvemmin taidetaan kysellä, mitä arvoja ja periaatteita suomalaisilla lukiolaisilla on. Tai mitä niiden pitäisi olla.

Nyt kysytään.

Suomen Lukiolaisten Liitto uudistaa tänä syksynä periaateohjelmaansa uuteen muotoon. Marraskuussa Liittokokous hyväksyy ensimmäistä kertaa uuden Lukiolaisten arvot ja periaatteet -asiakirjan, joka toimii jatkossa Liiton kaikkien tavoitteiden ja politiikan pohjana. Haluamme, että jokaisella lukiolaisella on mahdollisuus osallistua mukaan sanelemalla omat ajatuksensa, arvonsa, periaatteensa meille, jotta kaikki tämä ei jäisi ainoastaan pienen piirin pyörittelyksi.
Kysymys on yksinkertainen: "Miten tärkeitä nämä arvot ovat sinulle lukiolaisena?". Vastaaminen myös: tämä vie enimmillään viisi minuuttia. Pääset vastaamaan kyselyyn osoitteessa http://www.lukio.fi/arvot

Meillä lukiolaisilla on paljon yhteistä. Aivan varmasti. Mutta mitä se on?

Syksyjä toivotellen, 
Otto, puheenjohtaja"

lauantai 27. syyskuuta 2014

Lukion melontakurssi


Kolmisen viikkoa sitten koitti jokavuotinen melontakurssi, tälläkertaa kohteena oli Simo-joki. Kurssille osallistui 16 oppilasta ja retkelle mukaan lähtivät myös liikunnan opettajamme Jouni sekä melontaekspertti Jussi. Viikonlopun aikana matkaa kertyisi meloen reilut 40km, mutta onneksi oli luvattu hyvää säätä!

Matka alkoi perjantaina 5.9 klo 15 koulun pihalta, jossa lastasimme itsemme ja matkatavarat autoihin ja suuntasimme kohti Simoa, tarkalleen ottaen Hopeaperän leirintäaluetta. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen perille päästyämme saimme valita kajakit, aukkopeitteet ja kypärät, sekä hieman tutustella viikonlopun menopeleihin ensin kuivalla maalla. Viiden jälkeen Jouni ja Jussi vapauttivat meidät vesille, ja siitä se matka sitten alkoi.

Perjantaina meloimme vajaat kymmenen kilometriä, aikaa meillä meni kolmisen tuntia. Rantauduimme ensimmäiselle yöpaikalle vielä onneksi valoisan aikaan, joten leirin pystyttäminen kävi helposti. Pian kaikki olivatkin jo saaneet kuivaa vaatetta päälle ja ruokaa naamariin, teltatkin saatiin pystytettyä ilman suurempia ongelmia. Illalla alkoi harmillisesti sitten vesisade, joka jatkui pitkälle yöhön. Mutta meitähän ei pieni vesisade haitannut, ja kaikki nukkuivat enemmän tai vähän vähemmän sikeästi koko yön.






Launtai-aamuna meillä ei onneksi ollut minkäälaista kiirettä, saimme rauhassa heräillä ja syödä aamupalaa, laittaa kamppeet kasaan ja valmistautua päivän koitokseen. Matkaa oli edessä 20km, jonka meloisimme 10km satseissa, välissä pitäen ruokatauon. Kajakkiin täytyi siis varata kuivien vaatteiden lisäksi myös päivän ateria.

Aamulla vielä nauratti! 

Ruokapaikalle rantautumista





Ensimmäiset 10km meloimme erittäin ripeästi, reilussa puolessatoista tunnissa olimme jo kiitäneet yöpaikaltamme Hömmönkosken laavulle. Saimme siis pitää ihan hyvän mittaisen ruokatauon, mikä oli ihan paikallaan, jotta jaksettaisiin vielä toinen kymmenen kilsan rupeama. Lauantaina paistoi aurinko ja oli erittäin lämmin päivä, joten melominen sujui oikeenkin iloisesti ja kivuttomasti. Jälkimmäinen 10km sisälsi jo hieman enemmän koskia, mitkä sujuivat kaikilta yllättävän hyvin, vaikka mukana oli monta ensikertalaistakin.

Toiselle yöpaikalle saavuimme siis hyvissä ajoin, ja leirin pystyttämisen jälkeen alkoivatkin taas trangiat laulaa ja ruuat valmistua. Niilo päätti viihdyttää meitä harjoittelemalla eskimokäännöstä ja illan pimetessä nuotiolla istuttiin pitkään. 


Ruoka-aika 
Väsyneitä, mutta onnellisia melojia kuva täynnä! 

Niilon eskimokäännösharjoittelua 
Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli hieman edellistä kylmempi, mutta tälläkertaa vettä ei satanut. Sunnuntai-aamu lähti jälleen käyntiin aamupalalla, sen jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme viimeiselle kymmenen kilometrin matkalle täynnä tarmoa! Tiedossa oli paljon koskia, joten matka sisälsi siis hieman haastetta. (sunnuntain koskilta allekirjoittaneella on myös kypäräkameralla kuvattuja videoita, mutta teknisten ongelmien vuoksi ne tulevat hieman myöhemmin)







Sunnuntaina aivan loppumetreillä oli tiedossa erittäin haastava koski. Suurin osa porukasta selvitti kosken erittäin mallikkaasti, mutta parilla oppilaalla pienet huolimattomuusvirheet johtivat kaatumisiin. Kuitenkin iloisesti hymyillen porukka saapui rantaan, voittajafiiliksellä. Niilo päätti myös vielä kerran testata eskimokäännöstä, ja lopulta onnistuikin siinä erittäin hienosti! 



Kokonaisuudessaan viikonloppu oli kokemuksena erittäin hieno ja opettavainen. Meidän porukalle siis suuri kiitos mukavasta viikonlopusta! Ja muille en voi kuin suositella lämpimästi tätä lukiomme upeaa erikoiskurssia - eritoten tytöt, tarttukaa vain rohkeasti haasteeseen! 

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Luleå-blogget

Eleverna i årskurs 12 på Ijo gymnasium har under läsåret 2013-14 slutfört sammanlagt fyra kurser i svenska däribland en som heter Kurs i nordisk kultur. Som en lämplig avslutning på kursen åkte vi till Luleå på fredag den 30 maj. Medan alla andra fick stanna kvar i skolan och syssla med sådana mindre tilltalande arbetsuppgifter som städning fick vi som var mera privilegierade åka bekvämt med buss till Luleå och bekanta oss med staden. Enligt navigatorn är det 226 kilometer från Ijo till Luleå.

Vädret i Ijo var molnigt då vi for. Av olika skäl var en del av eleverna förhindrade, och därför var vi bara fyra elever plus läraren.  Det blev soligare då vi närmade oss Torneå där vi hade en kort kaffepaus. Efter riksgränsen och Haparanda på svenska sidan är naturen nästan som i Lappland med kortväxta träd och massor med lav på marken. Läraren tyckte att det skulle ha varit intressant att stanna en stund i Kalix som ligger ca 50 kilometer söderut från Haparanda. De har nämligen en helt egenartad dialekt där som heter kalixmål eller “kölismåle” som Kalixborna kallar den. Eleverna tyckte inte särskilt mycket om idén och så småningom kom vi överens om att åka vidare utan att stanna.

Vi anlände till Luleå vid tiotiden lokal tid och tog en kort promenad på stan. Luleå grundades år 1621 på den plats som nuförtiden kallas Gammelstad. Landhöjning, som är ett bekant fenomen även på  Bottenvikens finska sida, gjorde att platsen blev mindre lämplig och därför flyttades staden redan år 1649 till sitt nuvarande läge nära älven. Gammelstad finns kvar och är ett intressant ställe att se. Det “nya” Luleå ligger på en udde – eller flera uddar – och är nästan helt omringat av vatten. Under vår korta promenad såg vi bl.a. domkyrkan och biskopskansliet samt stadshuset och stadsparken, som tyvärr inte var i någon vidare skick – inga blommor, nästan ingen gräsmatta alls.


Efter promenaden var det dags att shoppa lite. Och sedan gick vi och åt lunch. Vi diskuterade lite hurdan mat gänget ville ha och kom överens om att gå på en thailändsk restaurang  där det även var möjligt att få pizza. Medan vi åt började det regna – ganska hårt. Detta tvingade oss att ändra våra planer. Vi hade nämligen tänkt att vi skulle ha åkt till Gammelstad och tillbringat ett par timmar där, men på grund av regnet som blev hårdare och hårdare beslöt vi att stanna i staden och fortsätta att bl.a. shoppa. Detta var något som antiklimax, men vi lät det inte störa oss. Ungefär klockan tre lämnade vi Luleå. Vi stannade en stund i Haparanda – vid en affär som de flesta Ijobor utan tvekan känner till – och sedan fortsatte rakt till Ijo dit vi anlände kring halv sju på kvällen. Det var en trevlig resa som vi alla var jättenöjda med!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ylioppilaan puhe 31.5

Hyvät ylioppilastoverini, opettajat ja juhlavieraat,

Emilia Hekkala piti ylioppilaiden puheen
Muistan kun aloitin lukion kolme vuotta sitten. Jollakin ensimmäisistä äidinkielentunneista meidän piti kirjoittaa siitä, mitä toivomme lukiossa oppivamme. Muistan kirjoittaneeni, miten haluaisin kehittyä kriittisemmäksi ja kasvaa ihmisenä. Minusta tuntuu, että sen lukio on saanut aikaan.

Sillä lukion tärkein tehtävä ei ole opettaa meille nippelitietoa Pähkinäsaaren rauhasta tai sentrifugoinnista. Lukion tärkein tehtävä on kehittää ajatteluamme. Kaavat, joiden ymmärtämiseksi meidän on pinnisteltävä, väittelyt, joita on melkein mahdoton voittaa ja keskustelut, joissa jokainen on asiasta eri mieltä, kaiken sen tarkoitus on laajentaa ymmärrystämme ja tuoda ajatteluumme syvyyttä. Juuri tämä asia tekee lukiosta tärkeän ja antaa ylioppilaslakille sen arvon. Ei se opiskelu, ei kirjoitukset, vaan oppiminen, kasvaminen.

Ja onhan lukioaika muutakin kuin pelkkää opiskelua. Uudet ihmiset, uudet ystävät. Uudenlaiset asenteet ympärillä. Olen saanut tavata ihmisiä, joiden suhtautuminen maailmaan on ihailtava, ihmisiä, joiden ajatukset menevät syvälle ja ihmisiä, jotka osaavat nauttia jokaisesta päivästä. Hienoja ihmisiä. Ja hienoja hetkiä myös, aina arkisista ilonaiheista kuten koeviikon loppumisesta, hyvin sujuneesta esitelmästä, kahvin tuoksusta ja samoille vitseille nauramisesta suurempiin tapahtumiin. Pimennetyt käytävät, kun yökoulussa ollaan piilosta. Pukuloisto tässä salissa vanhojentanssien aikaan, valot ja säihke, musiikki. Penkkarit: kaikki se nauru, leveät hymyt ja tuuli rekan lavalla. Keveyden tunne, kun viimeiset kirjoitukset ovat ohi ja kirjoitussalin oven saa sulkea takanaan. Ja tämä hetki.

Kolme luvattoman nopeasti kulkenutta vuotta.

Haluan kiittää opettajia ja rehtoriamme siitä, että olette olleet tiukkoja ja saaneet meidät opiskelemaan ja tekemään töitä. Vielä enemmän haluan kuitenkin kiittää teitä siitä, että olette osanneet myös rentoutua ja näyttää muitakin puolia itsestänne. Kiitokset koulun muullekin henkilökunnalle, olette pitäneet meistä hyvän huolen. Vanhemmille, sukulaisille ja ystäville haluan sanoa suurkiitokset kaikesta saamastamme tuesta. Ja kaikille uusille ylioppilaille: kiitos. Meillä on ollut hyvää aikaa yhdessä.


Tämän kesän jälkeen me suuntaamme eri poluille. Edessämme on opiskelua, työtä, kokemuksia. Vapautta ja valintoja. Suunta on kuitenkin selvä: eteenpäin. Eletään hyvä elämä.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Puhe ylioppilaille 31.5.2014

Hyvä juhlaväki. Kukaan ei koskaan voi sun paikkaas ottaa, kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa. Näin laulaa Vesterinen yhtyeineen yhdessä suosikkikappaleistani. Olen useasti miettinyt kappaleen sanomaa ja mistä se oikeasti kertoo. Kun nyt katson tänään ylioppilaiksi valmistuvia nuoria aikuisia, tajuan vihdoin mistä kappale kertoo.

Lukuvuoden 2013–2014 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut edelleenkin hyvällä tasolla. Lukiossa aloittaneiden määrä nousi. Henkilöstössä tapahtui muutoksia. Saimme opettajakuntaan pari uutta Mattia, yhden Johannan ja Annan, joka tosin vaihtui keväällä Marikaksi. Henna palasi vuoden tauolta ja lukuvuoden lopuksi saattelimme vielä eläkkeelle Annikin ja Anna-Maijan. Koulusihteerinä aloitti Helena. Moduulikouluhanke eteni lukuvuoden aikana vauhdikkaasti ja syksyllä pääsemme jo uusiin tiloihin.

Toisen asteen koulutus ja erityisesti lukiokoulutus on tulevina vuosina suurien haasteiden edessä. On selvää, että lukioiden määrä tulee vähenemään. Lukioiden rahoitusperusteiden muuttuessa toimintoja joudutaan miettimään yhä tarkemmin, myös täällä Iissä. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, mutta itse uskon vahvasti lukiokoulutuksen tulevaisuuteen Iissä.

Lukioiden opetussuunnitelma ja tuntijako on niin ikään muuttumassa lähivuosina. Näihinkin muutoksiin Iin lukio on valmis. Monet opetussuunnitelmien kehittämisessä ja tuntijaossa esitetyistä uusista ideoista ovat arkipäivää Iin lukiossa jo nyt. Meillä integroidaan opetusta yli oppiainerajojen, teemme yhteistyötä monien eri paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa ja harjaannutamme opiskelijoiden työelämävalmiuksia muun muassa Iin lukion messujen kautta. Lukiossamme jokainen saa olla oma itsensä. Se on vahvuus joka kantaa tulevaisuuden haasteissakin.

Jokainen abiryhmä on omanlaisensa, on taatusti kulunein klisee, joka juhlapuheissa kuullaan. Mutta teidän tapauksessanne se sopii kuin nenä päähän, tai kuten itse joskus leikkisästi sanon, kuin nyrkki silmään. Minä olen saanut tehdä teidän kanssanne töitä kahden vuoden ajan. Lienen luonteeltani masokisti, sillä olen nauttinut joka hetkestä. Teissä tiivistyy äsken mainitsemani Iin lukion henki. Jokainen on saanut olla oma itsensä. Vaikka joskus on saattanut omassa ja varmaan jonkun muunkin henkilökuntaan kuuluvan päässä kaikua kysymys mitä jäbät duunaa…


Kuten totesin teille penkkaripäivänä, olette nyt siinä vaiheessa, että loppu on teistä kiinni. Ohjeet ja neuvot on annettu ja suoritus teidän käsissänne. Ihan kuten jalkapallossa valmentaja ei voi tehdä suorituksia kentällä pelaajien puolesta, ei opettajakaan voi tehdä teidän puolestanne koetilanteessa muuta kuin uskoa ja toivoa parasta. Vertasin silloin ylioppilaskirjoituksia jalkapallon rangaistuspotkuun. Miten mahtavaa onkaan se, että teistä jokainen täräytti pallon maaliin. Nyt saa tuulettaa! Olkoon tämä sitten se viimeinen virallinen huono juttu: kun tuuletatte tänään hienoa saavutustanne, muistakaa että ihan kuten jalkapallossakin niin ilman paitaa tuulettaminen johtaa varoitukseen..


Kuluneen kolmen lukiovuoden aikana olette kulkeneet yhteisen matkan tähän hetkeen. Yhteisestä matkasta huolimatta jokaisen reitti tähän hetkeen on ollut yksilöllinen. Jollekin matka on ollut helppo, jollekin vaikea. Joku ei kiinnittänyt matkaan mitään huomiota koska vain päämäärä on ollut tärkeä. Joku taasen on saattanut nauttia matkasta ja matkaseurasta niin, että koko päämäärä on ollut hämärän peitossa. Olennaista ei itse asiassa ole matka. Tai se mitä matkan aikana tapahtuu tai ei tapahdu. Edes päämäärä ei ole olennainen. Olennaista on sinä. Ja juuri tästä kertoo puheeni alussa mainitsema Vesterinen yhtyeineen -bändin kappale. Sinä olet ainutkertainen, reittisi on sinun omasi eikä kukaan koskaan voi sun paikkaas ottaa. Muista säilyttää itsesi ja ainutkertaisuutesi tulevaisuudessakin. On tietyllä tavalla haikeaa päästää teidät menemään, mutta päästän teidän matkaan luottavaisin mielin, sillä tiedän mihin pystytte. Minä uskon teihin. Uskokaa tekin itseenne. Kiitos että olen saanut kulkea kanssanne. Onnea ja menestystä sekä hyvää matkaa tulevaisuuteen!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Lukiolaisten seikkailu Pyhälle!

Bussillinen lukiolaisia suuntasi tiistaina 8.4 Pyhätunturille laskettelun merkeissä. Matkaan lähdimme jo kuudelta aamulla, jotta ehtisimme ajoissa perille. Matka kesti pitkään mutta rinteessä odotus palkittiin: aurinko paistoi eikä pakkanenkaan vaivannut.
Menomatkalla odotukset olivat korkealla.
Hyvä sää jatkui koko päivän ja se varmasti näkyi kaikissa.
Kaikki selvisivät yhtenä kappaleena ja hyvissä ajoin bussiin. Paluumatka saattoi alkaa.
Kukaan ei myöskään loukkaantunut tai ainakaan myöntänyt vastaavaa, joten ehjin nahoin selvittiin. Retki oli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut ja kaikilla oli varmasti mukavaa!

Ohessa kirjoittajan #selfie rehtorin vaatimuksesta.










Kuvat: Riikka Suutari, Jenna Jokela ja Kyösti Keränen





maanantai 7. huhtikuuta 2014

Messuhuumaa 5.4

Moikka!

Messuilla vieraili mukavasti väkeä
Viimein pitkä uurastuksemme palkittiin, kun saimme messut onnistuneesti loppuun saakka järjestettyä. Monien poissaolojen, soitteluiden, edestakaisin ramppaamisten ja hampaiden kiristysten jälkeen koitti messupäivän aamu. Sali oli mallillaan, muotinäytösten vaatteet oli haettu ja muutkin tarvittavat järjestelyt tehty. Enää voimme vain toivoa, että sana olisi kiirinyt ja ihmisiä tulisi runsaasti messuillemme. Kävijöistä kertyikin loppujen lopuksi yli kolmesataa, johon voimme olla kyllä tyytyväisiä. Haluamme kiittää paljon kaikka messuilla käyneitä, sekä tietenkin kaikkia esille asettajia.

Muotinäytöksen pukuloistoa
Messuja avaamassa oli Oulun kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen. Loppupäivän aikana ohjelmassa oli mm. imitaattori Ari Kettukankaan esitys, bändi Wind of Youth, arpajaisia, muotinäytös sekä paljon muuta. Muotinäytöksen upeana loppuhuipentumana näimme morsiusparin sekä ihanat morsiusneidot. Tällaista ei ollut aikaisemmin Iin messuilla ollut. Kaiken tohinan keskellä ainakin meidän messujärjestäjien päivä sujui yhdessä hujauksessa. Loppujärjestelytkin saimme nopeasti ohi poikien avustuksella.

Imitaattori Ari Kettukangas
Silloin kun kaikki asiat olivat vielä keskeneräisiä ja työtä tuntui olevan ihan hirvesti, tuli usein ajatetltua, että miksi ihmeessä lähdin tällaiseen mukaan. Nyt kun urakka alkaa olla tältä vuodelta ohi, ajattelen kyllä niin, että vaikka tämä paljon vei niin kyllä se myös paljon antoi. Varsinkin tulevaisuutta katsoen kurssilla oppi niin paljon hyödyllisiä asioita. Niin kuin Okkonen avauspuheessa sanoi, vaikkei meistä kenestäkään tulevaisudessa yrittäjää tulisi, ei tämä todellakaan hukkaan ole mennyt.

Haluan omasta puolestani kiittää teitä muita messuryhmäläisiä, myös teitä kakkosia, jotka jo kokeneempina autoitte meitä. Ensi vuonna me saamme sitten olla tutoreina seuraavalle messuryhmälle.


Teksti: Laura Soronen
Kuvat: Saara Hekkala
Video: Tuomas Kulha

Katso tästä hieno biisi ja komea tulkinta

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kuvataiteen lukiodiplomin näyttelyavajaiset 17.2

Maanantaina 17.2 Taitopisteellä vietettiin Emilia Hekkalan kuvataiteen lukiodiplomitöiden näyttelyavajaisia. Emilian työt ovat vaikuttavia ja koko diplomityö kokonaisuudessaan erinomainen. Tilaisuuden alkajaisiksi kuvataiteen lehtori Anna-Maija Kiviniemi antoi arvion Emilian työstä. Arvio oli täydet 5 eli maksimi. Oheisten kuvien myötä voit tutustua tapahtuman kulkuun ja Emilian töihin. Emilian työt ovat nähtävillä Iin kirjastolla hiihtolomaan saakka.

Maalausten lisäksi lukiodiplomiin kuuluu portfolio

Taiteilijan ja töiden teeman esittely
Anna-Maija Kiviniemi antamassa arviota

Kaikki työt yhdessä kuvassa. Teosten nimet ovat muuten Ahneus, Himo, Ikävä ja Nälkä.

Itse taiteilija Emilia Hekkala
Näyttelyn avajaisissa oli mukavasti väkeä

Töiden luonnostelua, kuva portfoliosta
Emilia ja kaksi työtä
 

Teksti ja kuvat: Tuomas Kulha

torstai 6. helmikuuta 2014

Kansanedustaja koulussa

Iin lukiossa ja Valtarin koululla kävi perjantaina 31.1 vieraana kansanedustaja Tytti Tuppurainen.  Kyösti ja minä saimme tehtäväksemme ottaa Tytin vastaan Valtarin koulun rehtorin Taiston Soinisen kanssa. Meitä jännitti ihan hirveästi! Tytin saavuttua paikalle menimme saliin ja aloitimme kyselytunnin. Kyselimme Kyöstin kanssa lukion puolesta kysymyksiä ja yhdeksäsluokkalaiset saivat omalla vuorollaan kysyä ja Tytti kertoi ja vastaili parhaansa mukaan kysymyksiimme . Kyselytunnin lopuksi Soininen antoi Tytille lahjaksi saksankielisen kirjan.  
Kansanedustaja Tuppurainen ja kirjalahja

Teksti: Rita Rautio
Kuva: Jukka Ervasti