tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ylioppilaan puhe 31.5

Hyvät ylioppilastoverini, opettajat ja juhlavieraat,

Emilia Hekkala piti ylioppilaiden puheen
Muistan kun aloitin lukion kolme vuotta sitten. Jollakin ensimmäisistä äidinkielentunneista meidän piti kirjoittaa siitä, mitä toivomme lukiossa oppivamme. Muistan kirjoittaneeni, miten haluaisin kehittyä kriittisemmäksi ja kasvaa ihmisenä. Minusta tuntuu, että sen lukio on saanut aikaan.

Sillä lukion tärkein tehtävä ei ole opettaa meille nippelitietoa Pähkinäsaaren rauhasta tai sentrifugoinnista. Lukion tärkein tehtävä on kehittää ajatteluamme. Kaavat, joiden ymmärtämiseksi meidän on pinnisteltävä, väittelyt, joita on melkein mahdoton voittaa ja keskustelut, joissa jokainen on asiasta eri mieltä, kaiken sen tarkoitus on laajentaa ymmärrystämme ja tuoda ajatteluumme syvyyttä. Juuri tämä asia tekee lukiosta tärkeän ja antaa ylioppilaslakille sen arvon. Ei se opiskelu, ei kirjoitukset, vaan oppiminen, kasvaminen.

Ja onhan lukioaika muutakin kuin pelkkää opiskelua. Uudet ihmiset, uudet ystävät. Uudenlaiset asenteet ympärillä. Olen saanut tavata ihmisiä, joiden suhtautuminen maailmaan on ihailtava, ihmisiä, joiden ajatukset menevät syvälle ja ihmisiä, jotka osaavat nauttia jokaisesta päivästä. Hienoja ihmisiä. Ja hienoja hetkiä myös, aina arkisista ilonaiheista kuten koeviikon loppumisesta, hyvin sujuneesta esitelmästä, kahvin tuoksusta ja samoille vitseille nauramisesta suurempiin tapahtumiin. Pimennetyt käytävät, kun yökoulussa ollaan piilosta. Pukuloisto tässä salissa vanhojentanssien aikaan, valot ja säihke, musiikki. Penkkarit: kaikki se nauru, leveät hymyt ja tuuli rekan lavalla. Keveyden tunne, kun viimeiset kirjoitukset ovat ohi ja kirjoitussalin oven saa sulkea takanaan. Ja tämä hetki.

Kolme luvattoman nopeasti kulkenutta vuotta.

Haluan kiittää opettajia ja rehtoriamme siitä, että olette olleet tiukkoja ja saaneet meidät opiskelemaan ja tekemään töitä. Vielä enemmän haluan kuitenkin kiittää teitä siitä, että olette osanneet myös rentoutua ja näyttää muitakin puolia itsestänne. Kiitokset koulun muullekin henkilökunnalle, olette pitäneet meistä hyvän huolen. Vanhemmille, sukulaisille ja ystäville haluan sanoa suurkiitokset kaikesta saamastamme tuesta. Ja kaikille uusille ylioppilaille: kiitos. Meillä on ollut hyvää aikaa yhdessä.


Tämän kesän jälkeen me suuntaamme eri poluille. Edessämme on opiskelua, työtä, kokemuksia. Vapautta ja valintoja. Suunta on kuitenkin selvä: eteenpäin. Eletään hyvä elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti