Lakkiaisten juhlapuheet

Lukuvuosi päättyy aina juhliin. Juhlissa pidetään puheita. Nyt voit lukea Iin lukion rehtorin, Tuomas Kulhan Iin lukion lakkiaisissa 2.6.2018 pitämän puheen. Lisäksi lue erityisen huolellisesti tuoreen ylioppilaan Anna-Maria Pauanteen loistava puhe.

Hyvä juhlaväki! Takanamme on erinomainen lukuvuosi. Tai no, takanamme on lukuvuosi.

Lukuvuoden 2017–2018 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut edelleenkin hyvällä tasolla. Henkilöstössä tapahtui muutoksia aiempia vuosia vähemmän, mutta vaihtuvuuttakin oli. Ville muun muassa ehti lukuvuoden aikana opettaa niin opoa, luonnontieteitä kuin ruotsiakin. Vähäinen vaihtuvuus henkilöstössä näkyi seesteisenä lukuvuotena, jolloin keskityttiin perusasioihin ja hoidettiin ne hyvin.

Koulun taloudessa tasapainoillaan aina. Tavoitteena on tietysti tarjota kilpailukykyinen tarjonta ja hyvät ja turvalliset olosuhteet oppimiselle. Toisaalta taloudenpidon tulee olla tarkkaa. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin kummassakin suhteessa. Koulumme on viihtyisä, opetusvälineet ovat nykyaikaiset ja samaan aikaan talous on onnistuttu pitämään tiukkana.

Lukioiden opetussuunnitelma ja tuntijako muuttuivat elokuussa 2016. Sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset ovat nyt sääntö eikä poikkeus. Tänä vuonna kansainvälinen toiminta oli poikkeuksellisen aktiivista. Meillä kävi ryhmä Unkarista. Lisäksi keväällä tehtiin opintomatka Saksaan. Erasmus+ hankkeen tiimoilta vierailtiin niin ikään Saksassa. Yrittäjyysmessut järjestettiin perinteiseen tapaan. Projektit ovat vahva osoitus siitä, miten Iin lukiossa parannetaan opiskelijoiden työelämävalmiuksia.

Iin lukio on paikkakunnan ainoa toisen asteen koulu ja siksi sen kehittäminen ja ylläpitäminen on paikkakunnan vetovoimaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Elämme taloudellisesti vaikeita aikoja ja joskus tuntuu siltä, kuin koulutuksesta leikkaaminen olisi ”muotia”. Iissä on kuitenkin selkeästi ymmärretty koulutuksen arvo. Sen osoittaa sekin, että ennakkotietojen mukaan Iin lukiossa aloittaa syksyllä ennätyksellisen iso ikäluokka, Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, mutta itse uskon vahvasti lukiokoulutuksen tulevaisuuteen Iissä. Iin lukion toiminta-ajatus Vankalta perinteiseltä pohjalta luottavaisena tulevaisuuteen on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomesta ja maailmalta kuuluvat uutiset nostavat entisestään yleissivistyksen, historian tuntemisen ja suvaitsevaisuuden oppimisen merkitystä

Päättäjäispäivä on aina yhtä hieno ja jännittävä meille lukion väelle. Uusi ikäluokka on saanut valmiiksi ylioppilastutkinnon. Me kaikki saamme nyt juhlia näiden nuorten kanssa heidän saavutustaan.

Lukion aikana te olette varttuneet aikuisiksi. Olen varma, että te olette oppineet jotakin tärkeää elämästä.  Olette oppineet huolehtimaan omista asioistanne. Olette löytäneet omia vahvuuksianne ja sillä tavalla terve luottamus omiin kykyihin on kasvanut. Samalla, kun arvostaa itseään terveesti, osaa myös antaa arvon toisille. Jälkikäteen katsottuna teistä taatusti tuntuu siltä, että lukioaika meni valtavan nopeasti.

Tänään ylioppilaiksi valmistuva joukkio on monessa mielessä ainutlaatuinen. Teidän lukiotaipaleenne on pitänyt sisällään monia muutoksia. Olette viimeinen vanhan opetussuunnitelman mukaan opiskellut ryhmä. Olette viimeinen 1900-luvulla syntynyt abiturienttijoukkio. Toisaalta olette ensimmäisiä koko lukion uusissa tiloissa käyneitä. Teidän aikananne myös ylioppilaskirjoitukset muuttuivat pääosin sähköisiksi. Olette joutuneet kestämään muutoksia, epävarmuutta ja yleensä vaihtuvia tilanteita opintienne varrella. Tämä on näkynyt muun muassa siinä, että teitä on lukioaikana saattanut opettaa jopa 30 eri opettajaa! Luku voi tuntua isolta, mutta se osaltaan kertoo niistä muutoksista joita lukion aikana olette saaneet kokea.

Aika on suhteellinen käsite. Kun ensimmäisen kerran pidin puhetta ylioppilasjuhlissa, siitä on tänään muuten päivälleen 17 vuotta aikaa, olin ”pöydän toisella puolella”. Sain siis kunnian pitää ylioppilaiden puheenvuoron. Miten nopeasti aika onkaan mennyt! Jo silloin korostin kaikessa toiminnassani omien näkemyksien merkitystä, vaikka ne eivät aina menisi yksiin niin sanotun vallitsevan mielipiteen kanssa. Uutena ylioppilaana olin täynnä nuoruuden uhmaa ja iloa ja puheessani tämä näkyi siten, että kiitin kyllä kaikkia muita talonmiehestä naapuriin ylioppilaaksi valmistumisesta, mutta opettajia en kiittänyt. Puheeni jälkeen, luonnollisesti, opiskelijakaverini kysyivät, jätinkö opettajat tarkoituksella kiittämättä, vai unohdinko vain. Kyllä minä tein sen ihan tarkoituksella. Liekö sitten karman kauhea kosto vai mikä, kun ajauduin opetusalalle.

Teidän osaltamme kolmen vuoden projekti päättyy tänään. Lähdette kukin kohti uusia haasteita. Varmasti mielessä on paljon kysymyksiä ja epävarmuuttakin siitä, mitä huominen tuo tullessaan. Tämä huoli tulevasta ja epävarmuus saattaa kalvaa myös teidän vanhempianne. Minä olen kuitenkin varma siitä, että te kyllä pärjäätte. Minulla on teille vain yksi pyyntö: hymyillään kun tavataan. 

Hyvä juhlaväki, arvoisa rehtorimme, opettajakuntamme ja erityisesti uudet ylioppilaat,

kolme uskomattoman nopeasti kulunutta työntäyteistä lukiovuotta ovat nyt takanamme. Tiedän, että moni meistä haluaisi suunnata katseensa jo eteenpäin tuleviin haasteisiin, mutta ottakaamme silti hetki muistellaksemme yhteistä taivaltamme.

Aloittaessani lukiota edessä oleva urakka vaikutti suurelta, mutta nyt, katsoessani taaksepäin, ihmettelen, miten nopeasti vuodet kuluivatkaan. Oletin kolme vuotta sitten lukion olevan vain ponnahduslauta jatko-opintoihin, mutta se päätyikin olemaan merkityksellinen osa elämääni. Sain lukiolta paljon enemmän kuin olin koskaan odottanut. Arjen aherruksen keskeltä löysin itselleni uusia ystäviä ja opin paljon uutta myös itsestäni. Opin rohkeutta ja yhteistyötaitoja ja sain itsevarmuutta. Vaikka opiskeltavia asioita oli paljon, ei lukion suurin tehtävä kuitenkaan ole täyttää meitä yksittäisellä nippelitiedolla, vaan opettaa meille kriittistä ajattelua, opettaa meitä luottamaan itseemme ja opettaa meitä suhtautumaan avoimesti haasteisiin. Kasvattaa meitä ihmisinä.

Minulle lukion mieleenpainuvimmat hetket olivat tietysti wanhojen tanssit kauniine pukuineen ja ahkerasti harjoiteltuine tansseineen sekä penkkarit juhlahumuineen. Olin mukana myös kansainvälisissä projekteissa. Sain Erasmus+ hankkeen myötä matkustaa Skotlantiin ja osa meistä kävi saman hankkeen myötä Ranskassa. Osallistuin myös kansainvälisyyskurssille ja järjestimme viime keväänä matkan Unkariin. Ei lukio tietenkään pelkää juhlaa ollut, vaan mukaan mahtui paljon ankaraa opiskelua. Muistan unettomat yöt ennen psykologian koetta, stressin uhkaavasti lähestyvistä esseiden palautuspäivämääristä ja kaikki ne viikot jotka kuluivat opetellen matematiikan kaavoja kirjoituksiin. Muistan sen helpotuksen tunteen, kun sai viimeisistä kirjoituksista lähtiessään sulkea oven perässään. Onneksi emme olleet yksin tämän kaiken työn keskellä. Kiitos opettajille ja muulle henkilökunnalle, jotka antoivat meille mahdollisuuden keskittyä opiskeluun ja ohjasivat meitä. Pienen lukion valtti on mielestäni siinä, että se loi turvallisen, kannustavan ilmapiirin, kun kaikki tunsivat toisensa ja opettajilla oli aikaa antaa yksilöllistä ohjausta. He olivat aina paikalla motivoimassa meitä ja kannustamassa jatkamaan, kun into meinasi hiipua.

Olemme viimeinen luokka, joka on opiskellut vanhan opetussuunnitelman mukaan. Koimme kuitenkin jo paljon niitä uudistuksia, jotka tulevat muuttamaan lukiota. Saimme esimerkiksi kokea ylioppilaskirjoitusten sähköistymisen, mikä toi omat haasteensa opiskeluun, kun kukaan ei tuntunut tietävän, mitä on edessä. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja voimme ylpeänä painaa valkolakit päähämme.

Nyt on juhlan aika ja saamme hetkeksi keskittyä nauttimaan tästä päivästä ja upeasta saavutuksestamme. Kohta meidän tulee jo siirtyä eteenpäin. Osa meistä on jo aloittanut pääsykoeurakan, osalla se on vielä edessä. Tulevaisuus siintää kutsuvana edessämme ja kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Onhan jokainen meistä saanut lukiosta hyvät eväät elämään.

Edesmennyttä presidenttiämme Mauno Koivistoa lainaten: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.

Herzlich willkommen in Berlin

Maanantai 14.5

Vihdoin koitti se kauan odotettu palkkio uurastuksestamme messujen parissa. Saavuimme jo aamukuudelta lentokentälle ja noin tunnin päästä matkamme alkoi. Berliinin lentokentälle laskeuduttuamme ostimme infosta jokaiselle Berlin Welcome-cardin, jolla saimme liikkua kaikissa julkisissa kulkuvälineissä koko matkan. Majoituimme iltapäivän puolella hotelliimme ja luvassa oli omaa kaupungilla kuljeskelua. Ilta päättyi yhteiseen ateriaan hienossa ravintolassa.

Brandenburgin portti

Tiistai 15.5

Egyptian Museum Berlin

Virkistävien yöunien jälkeen söimme hotellin tarjoaman monipuolisen ja herkullisen aamupalan. Suuntasimme metrolle ja siirryimme sillä kätevästi Potsdamer platzille, josta kävelimme Brandenburgin portille. Tämän jälkeen kävelimme katsomaan Holokaustin uhreille osoitettua muistomerkkiä. Yhteinen kiertely päättyi kahteen vaihtoehtoiseen kohteeseen, joista sai itse valita toisen johon mennä. Vaihtoehdot olivat Egyptian Museum Berlin ja Berliner Dom. Berliner Dom eli Berliinin tuomiokirkko on rakennettu vuosina 1895–1905. Luterilainen kirkkorakennus sijaitsee Saksan pääkaupungissa Berliinissä Spreeinsel-saarella. Nykyisen 116 metriä korkean tuomiokirkon rakennutti Saksan                                                keisari Vilhelm II. Suurin osa meistä kävi tutustumassa Berliner Domiin,                                              joka oli erittäin mieleenpainuva upeista koristeluistaan ja valtavasta                                                      koostaan.

Berliner Dom

Keskiviikko 16.5

Siegesseule

Lähdimme aamulla kiertämään suuren English Gartenin viertä ja matkalla näimme muun muassa Siegesseulen ja lopuksi näimme monumentin, joka oli omistettu Otto von Bissmarkille. Seuraavaksi matkasimme julkisella Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Kabinetin perustaja Madame Tussauds oli syntymänimeltää Marie Grosholtz (1761-1850). Hän tutustui vahamallien tekoon työskennellessään Strasbourgissa lääkärin taloudenhoitajana. Vahanukkeja siellä on muun muassa Einsteinistä, Hitleristä ja Jennifer Lopezista.
Vahakabinetin mukaan Hitler edustaa merkittävää - joskin karmeaa - käännekohtaa nyky-Euroopalle eikä häntä siksi voida syrjäyttää näyttelystä. Hitler sijaitsee muista poikkeavasti lasin takana, eikä nukesta saa ottaa kuvia. Tämän avulla varmistetaan, etteivät vierailijat pääse ottamaan kuvia nuken kanssa, mitä on pelätty uusnatsien tekevän. Saksan laki kieltää natsisymbolit ja Hitleriä ihannoivan taiteen, josta johtuen Hitler pyrittiin kuvaamaan sellaisena kuin hän oli elämänsä viimeisinä päivinä. Ei turhan voitokkaana.

Muita nukkeja saa koskettaa ja niiden kanssa saa ottaa kuvia. Kapinetti on täynnä julkimoita laidasta laitaan. Lopuksi päädyimme vielä Checkpoint Charlielle.

Otto von Bissmarkin monumentti

Berliinin muuri (Berliner Mauer) oli muuri, joka erotti Itä-Berliinin ja sitä ympäröineen Itä-Saksan valtion Länsi-Berliinistä 1961–1989. Sen tarkoituksena oli estää itäberliiniläisten ja itäsaksalaisten pääsy länteen.
Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Myös pääkaupunki Berliini jaettiin samalla tavalla Neuvostoliiton, Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan vyöhykkeisiin, vaikka se sijaitsikin keskellä Neuvostoliiton vyöhykettä. Neuvostoliitto hallitsi kaupungin itäosaa, kolme länsivaltaa sen länsiosaa.
Kun Neuvostoliitto poliittisen kiistan vuoksi saartoi Berliinin länsivyöhykkeet kesäkuussa 1948, kaikki elintarvikkeet oli kuljetettava kaupunkiin lentoteitse ilmasiltaa pitkin toukokuuhun 1949 saakka. Tämän jälkeen Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan Saksan-vyöhykkeistä muodostui Saksan liittotasavalta (Länsi-Saksa) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta. Länsi-Berliinistä tuli tällöin käytännössä osa läntistä Saksaa Itä-Saksan alueen sisällä. Kun Saksan sisäraja suljettiin vuonna 1952, jäi Berliini ainoaksi paikaksi, jossa raja oli yhä avoin. Miljoonat itäberliiniläiset ja -saksalaiset pakenivat sen kautta länteen, joukossaan paljon korkeasti koulutettuja ja työikäisiä kansalaisia. Berliinin muuri rakennettiin tämän joukkopaon estämiseksi. Muuri purettiin 9. marraskuuta 1989.
Päivän lopuksi kiertelimme omatoimisesti Berliiniä muun muassa Alexanderplatzin kaupoilla.

Torstai 16.5

Viimeisenä päivänä kävimme Berliinen eläintarhassa.
Zoologischer Garten Berlin on yksi maailman suurimmista eläintarhoista ja eläinlajien määrällä mitattuna suurin. Se sijaitsee läntisen Berliinin keskustassa Tiergartenin puiston laidalla lähellä samannimistä rautatieasemaa. Yhdessä akvaarionsa kanssa se on yksi Berliinin nähtävyyksistä. Eläintarha aukesi ensimmäisen kerran 1. elokuuta 1844 ollen näin Saksan vanhin eläintarha.
Nykyään eläintarhassa on arviolta 14 000 eri eläintä ja 1 500 eläinlajia 35 hehtaarin suuruisella alueella.
Omatoimisten ruokailujen ja viimehetken shoppailuiden jälkeen reissumme läheni loppuaan suunnatessamme lentokentälle kohti Suomea.

 - Jutta Eriksson ja Henna Jakkila