perjantai 12. huhtikuuta 2013

Lukion laskettelureissu Rukalle

Ryhmä reippaita lukiolaisia valvojineen suuntasi torstaina 11.4. koulupäivän viettoon Kuusamon Rukalle. Matkaan lähdettiin jo seitsemältä aamulla ja heti alkajaisiksi pääsimme pohtimaan käytännön ongelmaa: kuinka saadaan 21 matkustajaa mahtumaan autoon, jossa on paikat 20:lle? Oikea vastaus: kaksi eteen, 19 taakse. Yhden pysähdyksen taktiikalla saavuimme kohteeseen puoli yhdentoista maissa ja välinevuokran sekä hissilippujen lunastuksen jälkeen olimmekin valmiita rinteeseen.
Sää suosi.

Päivän aikana ei voinut välttyä auringon paisteelta. Lähes tyyni sää ei olisi soveltunut leijankaan lennätykseen, joten tyydyimme pelkkään lasketteluun. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa, hissijonot vetivät, ensiapu-/elvytystoimia ei tarvittu, eivätkä valvojatkaan eksyneet Rukan rinnekartalla. Kaikki olivat ehjinä ja hyväntuulisina sovittuun lähtöaikaan mennessä takaisin bussilla.
Iin lukion edustava porukka.


Kuten rehtorin ilmeestä voi päätellä, taisi olla täyden kympin päivä!

Kiitos kaikille mukana olleille, reissusta sai varmasti virtaa loppukevään koitoksiin!

- Juhani

EROJA SAKSALAISEN JA SUOMALAISEN KOULUSYSTEEMIN VÄLILLÄ



Minä lähdin Suomeen vaihto-oppilaksi elokuussa 2012 ja olen jo asunut täällä seitsemän kuukauta iilaisessä isäntäperhessä. Viimeisien  kuukausien aikana minulle on annetu mahdolisuus kokea suomalaista koulusystemea ja minä olen huomanut muutamat eroja verrattuna Saksan koulusystemiin.

Tässä tekstissä haluan yksinkertaisesti kertoa vain isommista eroista.
1.  Suhde opettajien ja oppilaiden välillä ja meidän määritelmä termistä ”Olla opettaja”
2.  Oikeudenmukaisuus koulussa kaikkille
3.  Lukujärjestys

1.    Suhde opettajien ja oppilaiden välillä ja meidän määritelmä termistä ”Olla opettaja”
Kun tulin tänne elokuun lopussa 2012, minä olin oikesti yllättynyt miten opettajat puhuvat oppilaille ja milla tavalla oppilaat puhuvat opettajille. Minusta tuntuu, että oppilaat ja opettajat tuntisivat toisensa monta vuotta ja joskus melkein näyttää siltä, että he olisivat ystävät tai ainakin siltä, että he kuunniotavat toisiaan. Ehkä te olette nyt eri mieltä, mutta uskokaa minua: Jos tulet Saksasta, suomalaisessa koulussa on uskomattoman kunnioittava tunnelma! 

Saksan koulussa valitettavasti ei ole proriteettina, että opettajat yrittävät rakentaa hyvää suuhdetta oppilaisiin. Meillä Saksassa monet ihmiset ovat sitä mieltä, että arvosanat ovat ainoa tärkeä asia oppilan elämässä – ja se mielipiede johtaa siihen, että meille on annettu liian paljon töitä jopa lapsena alakoulussa. Meidän täytyy myös opetella ja lukea kouluun melkein koko ajan meidän vaapa-aikana. Usein meistä tuntuu, että hukumme läksyihin, mutta koulu uskoo, että se on oikein tapa opettaa meitä  ”olla riipumaton ja tulla aikuiseksi”.

Lisäksi, oppetajaksi opiskelu Saksassa on liian helppoa ja monet opettajat ja politikot tietävät sen ja haluaisivat erilaisen koulupolitiikan, mutta mikään ei muutuu koskaan.

Usein meillä on opettajat, jotka vain tulivat oppettajaksi, koska heille annetaan valtiolta etuja (esim. saat parempi sairausvakatuus). Tietysti se kuulosta houkuttelevalta.

Sitä paitsi ei kukaan tarkasta meidän opettajat säännöllisesti Saksassa, mikä johtaa siihen, että monet opettajat eivät ole reiluja ja ahkeria. Minä voisin kertoa enemmän kuin 100 tarinaa meidän opettajista ja että he kohtelevat meitä huonosti, mutta se kestäisi liian pitkää ;-).

Täällä Suomessa minusta tuntuu että opettajan ammatti on kunniallinen työ ja että opettajat täällä ovat oikiasti innokaita heidän työssä. Myös minä uskon, että suomalaiset opettajat ovat usein tarpeksi viisas ymmärtämään, että heidän täytyy olla kunnioittava meill,e jos he haluavat, että me olemme kunnioittava heille – valitettavasti meidän opettajat usein eivät ymmärä se tosi asia.

Minä toivoisin, että myös Saksassa opettajana olo ei vain tarkoitaisi sitä, että luokassa on joku mies tai nainen, kuka opettaa viisi päivää viikossa, vaan myös että opettajat olisivat pedagogeja ja aina paikalla, jos heidän oppilaat tarvitsevat heidän apua.

Mikä on siis pääero minun mielestäni?
Saksassa tärkeää on, että meidän opettajat näyttävät meille ”Elämän vakavuuden”, mutta tämä oikesti vain tarkoittaa, että me aina pelkäämme tulevaisuutta.
Tärkeää täällä Suomessa on, että teidän opettajat näyttävät teille ”Elämän mahdollisuuden” – mikä heti kuulosta paremmalta, ja mikä  tarkoittaa että te ajatelette ehkä vähän positivisemmin tulevaisuudesta.

Mikä on siis meidän ongelma Saksassa?
a) Täällä Suomessa vaikuuttaa siltä että opettajat todella hyväksyävät heidän oppilat, mutta Saksassa olemme usein vain naiiveja lapsia heille.
b) Meidän määritelmä Saksassa sanasta ”opettaja” on vanhanaikainen.

2.    Oikeudenmukaisuus koulussa kaikkille
Olen todella vaikuttunut kuinka oikeudenmukaisesti kaikki toimii suomalaisessa koulussa. Oppilana sinulle on annettu mahdolisuus tehdä sinun omat päätökset koulun käynnistä ja ei yksikään opettaja yrittä painostaa sinua. (Saksassa opettajat painostavat oppilaita koko ajan). Paras näkökohta teidän systemissä on, että kaikkilla on sama mahdolisuus koulussa.

Saksassa meillä ei ole yläastetta. Kun olet 10 tai 11 vuotta vanha sinun alakoulun opettajasi sanoo sinulle mihin kouluun sinä voit mennä. Riippuu sinun arvosanoista ja minkä tyyppinen oppilas sinä olet, että mihin kouluun sinä saat mennä.

Pohjimmiltaan meillä on kolme koulutyppiä Saksassa. Jotta te voitte ymmärttä parempi systemimme, minä annoin näille nimit koulu A, koulu B ja koulu C.

Jos opettaja on sitä mieltä, että sinä olet hyvä koulussa ja ehkä sinä olet onnekas ja saat suosituksen kouluun A. Siinä tapauksessa, että et ole todella hyvä oppilas, menet kouluun B ja jos sinulla on ongelmia koulussa, saat varmasti suosituksen kouluun C. Vain valmistumalla koulusta A sinä saat mennä yliopistoon. Ja usein sinä et saa hyvää työpaikkaa kun valmistuit ”vain” koulusta B tai koulusta C. Minä vihaan sitä koulusystemiä kovasti, koska minun mielestäni emme saa unohtaa, että lapset ovat lapsia ja se on uskomatomaton epäreilua että sinun tulevaisuus voisi riippuu opettajan omakohtaisesta mielipitestä.

3.    Lukujärjestys
Paitsi meidän koulutyyppi- ja opettaja-ongelmat Saksassa, meidän lukujärejestys on myös iso ongelma meille. 

Suomalaisessa systemissä on viisi jaksoa, jotka kestävät kaksi kuukauta ja joka jakso loppuu koeviikkoon. Silla tavalla te aina tiedätte milloin te kirjoitatte tärkeät kokeet. Saksassa meillä on vain jotku säänöt tästä asiasta, mutta oikeastaan on mahdollista, että meidän täytyy kirjoitaa yksi koe joka päivä. Sen vuoksi me olemme aina tiukoilla.
 
Lisäksi, meillä on usein 9 – 11 ainetta viikossa, siis oikesti, keskittyminen ei ole mahdollista ollenkaan. Monet psykologit/filosofit/politikot/ nimitävät meidän oppisysteemiä ”bulimiaopiksi”, koska me vain opimme kuten bulimikot syövät (liian paljon) mutta ei mitään jää kokeen (oksennuksen) jälkeen jäljelle. Ja he sanovat että se ei ole meidän vaan koulusystemin vika.

Tietysti mitä sanoin ei kuvaile kaikkia saksalaisia opettjia ja kouluja – minä tunnen esimerkiksi jotku opettajat joka tekevät oikein hyvä töitä – oppetajana ja pedigogina. Mutta minun mielestäni meillä on vain liian paljon ongelmia saksalaisissa kouluissa.

Teksti: Jonna Bienert

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Iin messut 2013

Iloinen nalle

Iin lukion yrittäjyyskurssilaisten järjestämät kuudennet messut pidettiin lauantaina 6.4.2013 Valtarin koulun ja Iin lukion  tiloissa.

Messuvalmistelut aloitettiin  hyvissä ajoin syksyllä. Ensiksi messuille valittiin teema ja hahmoteltiin alustava ohjelmarunko. Vastuullisina messujenjärjestäjinä toimivat ensimmäisen vuoden opiskelijat.  Edellisen vuoden messujenjärjestäjät eli toisen vuoden opiskelijat  opastivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita vaativassa tehtävässä.

 Wind of youth esiintyi
Messuille laadittiin talousarvio. Mietittiin, mihin tarvitaan rahaa ja kuinka paljon sekä mistä sitä saadaan. Kun mahdolliset menot ja tulot oli kartoitettu, ryhdyttiin töihin. Etsittiin ohjelmanesittäjät messuille, tiedotettiin yrittäjäyhdistyksille, poliisille ja pelastuslaitokselle tapahtumasta. Verotoimistosta kyseltiin  verotuksesta, pidettiin kokouksia yhteistyökumppaneiden kanssa ja sovittiin asioista. Julkaistiin messulehti, jota varten tehtiin haastatteluja, kirjoitettiin artikkeleja, haalittiin valokuvia ja myytiin mainoksia. Myytiin pöytäpaikat messutapahtumaan, teetettiin messuopasteet jne, jne.

Talvi hurahti töitä tehden käden käänteessä. Messujen tekeminen  piti sovittaa muun koulunkäynnin lomaan, mutta hyvin siitä selvittiin. Messujen teemaksi valittu Lähiyritys-Hyvä yritys toteutui hyvin. Messuille saatiin houkuteltua  lähialueen yrittäjiä kiitettävästi.

Vihdoin koitti  kauan odotettu ja välillä pelättykin messupäivä, johon koko syksyn ja talven jatkunut työ kulminoituu. Varhain lauantaiaamuna messuryhmäläiset saapuivat messupaikalle. Vielä kerran tarkistettiin, että kaikki on kunnossa, että jokainen kyltti on kohdallaan, että jokainen johto on paikallaan, että jokainen messuvirkailija tietää tehtävänsä.

Juha Sipilä piti avauspuheen
Vatsanpohjassa nipisteli pieni jännitys, mutta tunnelma oli iloisen odottava. Kun yrittäjiä alkoi vyöryä sisään, ja päästiin tosi toimiin, jännitys unohtui. Messujen avauspuheenvuoron piti tänä vuonna itsekin yrittäjätaustainen Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä. Messuilla saatiin nauttia myös kaksi kertaa muotinäytöksestä , kahdesta taikuriesityksestä sekä tasokkaasta nuorisobändin esityksestä. Mahtuipa ohjelmaan mukaan muutama yllätysnumerokin.

Muotinäytöksen mallit
Messuilla vieraili noin 250 ihmistä, mihin järjestäjät olivat hyvin tyytyväisiä. Kahvila veti asiakkaita  puoleensa, ja tuotteet saatiin myytyä. Myös ulkona myydyt grillimakkarat tekivät kauppansa. Parhaan kiitoksen messulaiset saivat , kun yrittäjät usealla suulla kiittelivät järjestäjiä hyvistä ja tasokkaista messuista ja mukavasta päivästä. Messulaiset saivat kiitosta myös kohteliaisuudestaan ja ystävällisyydestään.

Teksti: Margit Kemiläinen
Kuvat: Messuryhmäläiset