perjantai 28. syyskuuta 2012

Kirjoitukset ja koeviikko= kiire

Edellisesta tekstistä onkin jo aikaa. Ja tälläkin kertaa olla epäilyttävästi liikkeella kolmen koon taktiikalla. Tai oikeastaan jo neljän koon taktiikalla. NImittäin on Koeviikko. On Kirjoitukset. On Koulukuvaus. On Kiire. Mutta minne? Kaiken tämän kiireen ja tohinan keskellä olisi jokaisen syytä pysähtyä miettimään suurempia linjoja. Miksi koulua käydään ja mihin sillä tähdätään. Ainakin omasta mielestäni yksi koo täytyy aina pitää mielessä kun koulumaailmasta puhutaan. Ja se on Kokonaisuus. Kiireen, koeviikon ja kirjoitustenkin aikana pitäisi muistaa iso kuva ja kokonaisuus. Koulu on meille kaikille tärkeä asia ja koulutus avaa monia ovia. Muistakaa se kaiken kiireen keskellä. Tehkää yksi asia kerrallaan vaikka miten deadlinet painavat päälle. Keskittykää siihen mitä teette, niin kyllä asiat löytävät omat uomansa. 

Näiden suurten ja taivaanrantaa maalaavien lauseiden jälkeen on syytä kertoa totuus ;). Omalta kohdaltani ensimmäinen jakso on ollut pitkälti opettelua talon tavoille. Henkilöstö on jo tullut tutuksi, mutta työni kannalta olennaisimmat henkilöt, lukiomme opiskelijat, ovat jääneet vielä etäisiksi. Tämä tietysti harmittaa, mutta onneksi ensi jaksossa pääsen kuumasta kopistani myös "oikeisiin töihin", opettamaan. Toivon, että mahdollisimman moni lukiolainen tulee kurssilleni. Voin kertoa, että kurssi on mielenkiintoinen ja vaihteleva sittä huolimatta, että sen aiheena on Euroopan unioni. Jos ette muuten tulisi kurssille, tulkaa edes uteliaisuudesta.

Kaikien kaikkiaan ensimmäinen jakso on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että koulu alkoi vasta ja jo nyt vaihtuu jakso. Opettelua on taatusti riittänyt muillakin kuin minulla. Siirryttiinhän lukuvuoden alusta 75 minuutin oppitunteihin. Ainakin se palaute, joka minulle asti on kantautunut, on ollut pääosin positiivista. Tosin opetustuokioiden määrän vähentyminen viikossa viidestä kolmeen on saattunut tehdä tepposet yhdelle jos toisellekin opettajalle. Nimittäin on saattanut käydä niin, että entinen 45 minuutin oppitunti sisältöineen ja suunnitelmiin on vaihtunut 75 minuutin tuokioksi. Tämä on tietysti hyvä asia asioihin syventymisen kannalta, mutta koko kurssin oppimäärän läpikäyminen voi käydä kiireiseksi. Tässäkin asiassa opitaan koko ajan lisää. Pohjatuntien tulo ja toteuttaminen koeviikolla olikin haastellisempaa kuin ajattelin, johtuuko sitten koeviikon ja kirjoitusten päällekkäisyydestä. Toinen jakso näyttäköön miten homma kehittyy. Joka tapauksessa toisen jakson alussa nettiin ladataan sähköinen palautelomake ensimmäisestä jaksota, toivon että mahdollisimman moni käy antamassa palautetta.

Toinen jakso alkaa siis ensi torstaina. Vielä ennen sitä järjestetään koulukuvaus. Toinen jakso alkaa koko koulun yhteiselle taideteemapäivällä. Taidepäivästä, toisesta jaksosta ja syksyn kirjoitusten tunnelmista lisää ensi viikon blogissa. Nyt hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti, unohda kiire, edes hetkeksi.

Tuomas

torstai 13. syyskuuta 2012

Melontareissu

Perjantaina 31.8 joukko innokkaita oppilaita kokoontui koulun pihalle, kun muut lähtivät koteihinsa viikonloppua viettämään (ja kolmoset kirjoituksiin lukemaan). Siinä lähtölaskennassa selvisi, että oppilaista vain kuusi oli sen verran hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, että pystyi lähtemään laskemaan, kuinka monta niitä koskia Kiiminkijoessa onkaan. Oppilaitten lisäksi meillä oli mukana poikien liikunnanope Jouni, huikean taitava melontaexpertti Jussi, liikunnanohjaajaksi opiskeleva Mikko sekä Seppo.

Kun päästiin joen rantaan valitsemaan kajaakkeja ja kuuntelemaan Jussin melontaopastusta, saimme tietää, että melominen on ihan yksinkertaista, kun vain muistaa olla rentona koskissa. Pienen alkutotuttelun jälkeen kajaakin keula alkoi osoittamaan useammin jokea kuin jompaa kumpaa rantaa kohti. Saimme jo ensimmäisen illan aikana pikkusen makua koskenlaskusta ja kaikki pysyivät suhteellisen kuivina. Seitsemän kilometriä jäi taakse hujauksessa. Parkkeerasimme menopelimme saareen Alakylän koulun lähistöllä. Hetken odottelimme, että aikuiset kävivät hakemassa autot ja toivat meidän kamppeet sieltä. Jussi ja Jouni kysyivät tytöiltä illalla, että mihin teille teltta pystytettään ja aamulla purkivat. Palvelu pelasi! Illalla istuskelimme nuotiolla ja oli rento meininki.

Lauantaina söimme rauhassa ja lähdimme melomaan. Kosket piristivät matkaa. Pysähdyimme useammaksi tunniksi ruokatauolle johonkin saareen. Siinä oli koski heti, kun jatkoimme matkaa, ja kun Saara työnnettiin kajakissaan vesille, se oli menoa. Me vaan nauroimme, että Saara päätti, että pojat eivät enää viiletä etunenässä, ja otti vähän etumatkaa. Kosket oli niin mahtavia. Oli huikeaa hallita kajaakkia aallokossa ja seurata isointa aaltoa. Pian me jo olimme seuraavassa yöpaikassa. Sytyttelimme tulet ja istuskelimme iltaa. Jussi lupasi lämmittää meille saunan illan päälle (palvelu pelasi edelleen moitteettomasti). Kun me tytöt odottelimme saunaan pääsyä, kävimme tutkimassa kummitustaloa. Ei ollut vielä niin pimeää, että olisi pelottanut. Saunassa fiilistelimme, että on meillä kyllä niin huippu reissu ja mahtva porukka. Illalla istuskelimme taas nuotiolla. Oli mahtava, kun ei ollut kiire minnekkään.

Sunnuntaina aamupuurot syötyämme lähdimme taas matkaan. Jussin vaimo Raija tuli myös oppaaksi. Jussi vitsaili, että "ei oo huolta huomisesta, ku istutta koulun penkillä, mutta tännään teillä koittaa tuskan päivä". Viimiselle päivälle oli jätetty isoimmat kosket, jotka eivät nyt niin kauhean isoja olleetkaan. Niissä oli kuitenkin mahtavat kuohut. Siinä ei ehtinyt kouluasioita eikä mitään muutakaan maallista miettimään, kun piti päättää, kummalta puolelta kivet kierretään. Kukaan ei kaatunut. Loppumatka fiilistelimme mahtavaa reissua! Ei muuta, kun ensi vuonna uudestaan!

Laura Vuorma

maanantai 10. syyskuuta 2012

Tutkijavieras TT3-tunnilla

Perjantaina 7.9. saimme mielenkiintoisen vieraan terveystiedon tunnille, kun iiläinen tutkija, Juuso Nissilä kävi kertomassa tutkijantyöstään. Juuso on korvavalolaitteita valmistavan Valkee-yhtiön tutkimusjohtaja ja väitöskirjatyöntekijä Oulun yliopiston biologian laitoksella. Tunnin aikana saimme kuulla paljon asiaa ihmisen fysiologiasta ja etenkin aivojen toiminnasta. Juuso kertoi uusista tuloksista joita valohoidolla on saatu aikaan. Terveystiedon 3. kurssilla opiskelijat tekevät oman pienimuotoisen terveystutkimuksen koulun sisällä. Tähän liittyen osa lukionkin oppilaista on saanut vastattavakseen kyselylomakkeita. Juuson kautta saimme hieman käsitystä siitä, mitä tutkimustyö on tosielämässä ja millaisiin haasteisiin tutkija voi esim. julkisuudessa joutua vastaamaan.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Suuren urheilujuhlan tuntua

Syksy on täällä. Varma syksyn merkki on perinteinen liikuntapäivä. Tai mitäpä minä perinteistä tiedän kun olen ollut vasta kuukauden täällä töissä. Liikuntapäivä alkoi todellisella henkien taistelulla kun opettajat ja abit kohtasivat toisensa vihreällä veralla. Seuraavassa täysin puolueeton kuvaus ottelun kulusta.

Ottelu alkoi opettajien laatiman taktiikan mukaisesti. Vastustajan annettiin pyörittää palloa opettajien kerätessä voimia vastaiskuihin. Tosin niitä vastaiskuja ei alussa kovin montaa saatu, mutta pikku hiljaa myös opettajien jengi alkoi lämmetä kuin syksyinen sää. Tosin oli pakkokin lämmetä, sillä abit pääsivät jollain ihmeen tavalla tekemään maalin loistavasti torjuneen Tapion selän taakse. Abien maalin jälkeen alkoi opettajien raivoisa painostus, joka tuottikin tulosta. Nopea ja notkea Juhani teki tasoitusmaalin hitaiden mutta kankeiden opettajien esityöstä. Tasoitusmaalin jälkeen opettajilta vietiin päivänselvä rankkari. Toki abeillakin oli omat paikkansa vielä lopussa, mutta lopulta ottelu päättyi varsin sopuisasti ja kenttätapahtumiin nähden oikeutetusti tasanumeroihin.

Tässä oli tiivis selvitys ottelusta rehtorin silmin katsottuna. Kuka olisi se rohkea abi, joka kirjoittaisi raportin toisesta näkökulmasta? Vapaaehtoiset ilmoittautukoot esim. kommenttikentässä tai fb-sivuilla.

Tuomas