Minä
lähdin Suomeen vaihto-oppilaksi elokuussa 2012 ja olen jo asunut täällä
seitsemän kuukauta iilaisessä isäntäperhessä. Viimeisien kuukausien aikana minulle on annetu mahdolisuus
kokea suomalaista koulusystemea ja minä olen huomanut muutamat eroja verrattuna
Saksan koulusystemiin.
Tässä
tekstissä haluan yksinkertaisesti kertoa vain isommista eroista.
1. Suhde opettajien ja oppilaiden
välillä ja meidän määritelmä termistä ”Olla opettaja”
2. Oikeudenmukaisuus koulussa kaikkille
3. Lukujärjestys
1. Suhde opettajien ja oppilaiden välillä ja meidän määritelmä termistä ”Olla
opettaja”
Kun
tulin tänne elokuun lopussa 2012, minä olin oikesti yllättynyt miten opettajat
puhuvat oppilaille ja milla tavalla oppilaat puhuvat opettajille. Minusta tuntuu,
että oppilaat ja opettajat tuntisivat toisensa monta vuotta ja joskus melkein näyttää
siltä, että he olisivat ystävät tai ainakin siltä, että he kuunniotavat
toisiaan. Ehkä te olette nyt eri mieltä, mutta uskokaa minua: Jos tulet
Saksasta, suomalaisessa koulussa on uskomattoman kunnioittava tunnelma!
Saksan
koulussa valitettavasti ei ole proriteettina, että opettajat yrittävät rakentaa
hyvää suuhdetta oppilaisiin. Meillä Saksassa monet ihmiset ovat sitä mieltä,
että arvosanat ovat ainoa tärkeä asia oppilan elämässä – ja se mielipiede
johtaa siihen, että meille on annettu liian paljon töitä jopa lapsena
alakoulussa. Meidän täytyy myös opetella ja lukea kouluun melkein koko ajan
meidän vaapa-aikana. Usein meistä tuntuu, että hukumme läksyihin, mutta koulu
uskoo, että se on oikein tapa opettaa meitä
”olla riipumaton ja tulla aikuiseksi”.
Lisäksi,
oppetajaksi opiskelu Saksassa on liian helppoa ja monet opettajat ja politikot
tietävät sen ja haluaisivat erilaisen koulupolitiikan, mutta mikään ei muutuu
koskaan.
Usein meillä on opettajat, jotka vain tulivat
oppettajaksi, koska heille annetaan valtiolta etuja (esim. saat parempi
sairausvakatuus). Tietysti se kuulosta houkuttelevalta.
Sitä
paitsi ei kukaan tarkasta meidän opettajat säännöllisesti Saksassa, mikä johtaa
siihen, että monet opettajat eivät ole reiluja ja ahkeria. Minä voisin kertoa
enemmän kuin 100 tarinaa meidän opettajista ja että he kohtelevat meitä
huonosti, mutta se kestäisi liian pitkää ;-).
Täällä Suomessa
minusta tuntuu että opettajan ammatti on kunniallinen työ ja että opettajat
täällä ovat oikiasti innokaita heidän työssä. Myös minä uskon, että suomalaiset
opettajat ovat usein tarpeksi viisas ymmärtämään, että heidän täytyy olla
kunnioittava meill,e jos he haluavat, että me olemme kunnioittava heille –
valitettavasti meidän opettajat usein eivät ymmärä se tosi asia.
Minä
toivoisin, että myös Saksassa opettajana olo ei vain tarkoitaisi sitä, että luokassa
on joku mies tai nainen, kuka opettaa viisi päivää viikossa, vaan myös että opettajat
olisivat pedagogeja ja aina paikalla, jos heidän oppilaat tarvitsevat heidän
apua.
Mikä on
siis pääero minun mielestäni?
Saksassa
tärkeää on, että meidän opettajat näyttävät meille ”Elämän vakavuuden”, mutta
tämä oikesti vain tarkoittaa, että me aina pelkäämme tulevaisuutta.
Tärkeää
täällä Suomessa on, että teidän opettajat näyttävät teille ”Elämän mahdollisuuden”
– mikä heti kuulosta paremmalta, ja mikä
tarkoittaa että te ajatelette ehkä vähän positivisemmin tulevaisuudesta.
Mikä on
siis meidän ongelma Saksassa?
a) Täällä Suomessa vaikuuttaa siltä
että opettajat todella hyväksyävät heidän oppilat, mutta Saksassa olemme usein vain
naiiveja lapsia heille.
b) Meidän määritelmä Saksassa sanasta
”opettaja” on vanhanaikainen.
2. Oikeudenmukaisuus koulussa kaikkille
Olen
todella vaikuttunut kuinka oikeudenmukaisesti kaikki toimii suomalaisessa koulussa.
Oppilana sinulle on annettu mahdolisuus tehdä sinun omat päätökset koulun käynnistä
ja ei yksikään opettaja yrittä painostaa sinua. (Saksassa opettajat painostavat
oppilaita koko ajan). Paras näkökohta teidän systemissä on, että kaikkilla on
sama mahdolisuus koulussa.
Saksassa
meillä ei ole yläastetta. Kun olet 10 tai 11 vuotta vanha sinun alakoulun opettajasi
sanoo sinulle mihin kouluun sinä voit mennä. Riippuu sinun arvosanoista ja minkä
tyyppinen oppilas sinä olet, että mihin kouluun sinä saat mennä.
Pohjimmiltaan
meillä on kolme koulutyppiä Saksassa. Jotta te voitte ymmärttä parempi
systemimme, minä annoin näille nimit koulu A, koulu B ja koulu C.
Jos opettaja
on sitä mieltä, että sinä olet hyvä koulussa ja ehkä sinä olet onnekas ja saat
suosituksen kouluun A. Siinä tapauksessa, että et ole todella hyvä oppilas,
menet kouluun B ja jos sinulla on ongelmia koulussa, saat varmasti suosituksen
kouluun C. Vain
valmistumalla koulusta A sinä saat mennä yliopistoon. Ja usein sinä et saa hyvää
työpaikkaa kun valmistuit ”vain” koulusta B tai koulusta C. Minä vihaan
sitä koulusystemiä kovasti, koska minun mielestäni emme saa unohtaa, että
lapset ovat lapsia ja se on uskomatomaton epäreilua että sinun tulevaisuus
voisi riippuu opettajan omakohtaisesta mielipitestä.
3. Lukujärjestys
Paitsi
meidän koulutyyppi- ja opettaja-ongelmat Saksassa, meidän lukujärejestys on
myös iso ongelma meille.
Suomalaisessa
systemissä on viisi jaksoa, jotka kestävät kaksi kuukauta ja joka jakso loppuu
koeviikkoon. Silla
tavalla te aina tiedätte milloin te kirjoitatte tärkeät kokeet. Saksassa meillä
on vain jotku säänöt tästä asiasta, mutta oikeastaan on mahdollista, että
meidän täytyy kirjoitaa yksi koe joka päivä. Sen vuoksi me olemme aina
tiukoilla.
Lisäksi,
meillä on usein 9 – 11 ainetta viikossa, siis oikesti, keskittyminen ei ole
mahdollista ollenkaan. Monet psykologit/filosofit/politikot/ nimitävät meidän
oppisysteemiä ”bulimiaopiksi”, koska me vain opimme kuten bulimikot syövät
(liian paljon) mutta ei mitään jää kokeen (oksennuksen) jälkeen jäljelle. Ja he
sanovat että se ei ole meidän vaan koulusystemin vika.
Tietysti
mitä sanoin ei kuvaile kaikkia saksalaisia opettjia ja kouluja – minä tunnen
esimerkiksi jotku opettajat joka tekevät oikein hyvä töitä – oppetajana ja pedigogina. Mutta minun mielestäni meillä
on vain liian paljon ongelmia saksalaisissa kouluissa.
Teksti: Jonna Bienert
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti