Lukuvuosi päättyy aina juhliin. Seuraavassa rehtorin pitämä puhe lakkiaisissa ja sen myötä oikein hyvää kesää kaikille.
Hyvä juhlaväki.
Millainen päivä sulla on huomenna? Elämme projektien maailmassa ja olemme aina
matkalla jonnekin ja minne ikinä päätyykin, on puolitiessä jossain, näin
egotripin loistavan matkustaja-kappaleen sanoja lainatakseni. Tänään on yhden
kolmivuotisen taipaleen päätepysäkki ja teidän juhlapäivänne.
Lukuvuoden
2012–2013 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut
edelleenkin hyvällä tasolla. Oppituntien pituus muuttui 75 minuutin
mittaiseksi. Saimme myös uuden rehtorin. Haluan tässä yhteydessä kiittää
kaikkia, niin henkilökuntaa ja erityisesti lukiomme opiskelijoita avoimesta ja
lämpimästä vastaanotosta. Tuntuu kuin olisin tullut kotiin.
Koulun
taloudessa tasapainoillaan aina. Tavoitteena on tietysti tarjota
kilpailukykyinen tarjonta ja hyvät ja turvalliset olosuhteet oppimiselle.
Toisaalta taloudenpidon tulee olla tarkkaa. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin
kummassakin suhteessa. Koulumme on viihtyisä, opetusvälineet ovat nykyaikaiset
ja samaan aikaan talous on onnistuttu pitämään tiukkana.
Iin lukio on
paikkakunnan ainoa toisen asteen koulu ja siksi sen kehittäminen ja
ylläpitäminen on paikkakunnan vetovoimaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Uskon
ja toivon, että kunnan tuki lukiomme toiminnan tukemiseksi jatkuu jatkossakin
vahvana. Arkipäivän työ lukiossamme on laadukasta, opettajat päteviä ja
motivoituneita ja opiskelijat aktiivisia. Tämä on hyvä työyhteisö.
Iin lukiossa
pyritään monipuolisten, ajanmukaisten opetusmenetelmien ja jatkuvan arvioinnin
ja kehittämistyön avulla kasvattamaan opiskelijoistaan itsenäisiä,
vastuuntuntoisia, oma-aloitteisia, avarakatseisia ja oppimishaluisia nuoria
aikuisia. Monipuolisella kurssitarjonnalla pyritään antamaan opiskelijoille
mahdollisuus hankkia laaja yleissivistys ja jatko-opintoja varten tarpeelliset
tiedot. Hieno todiste opiskelijoiden monipuolisesta osaamisesta on ollut Iin
lukion messut, jotka pidettiin keväällä 2013 jo kuudennen kerran. Samoin
kansainvälisellä yhteistyöllä on koulullamme pitkät perinteet, siitähän saimme
taas maistiaisen talvella kun unkarilainen ystävyyskoulu vieraili koulullamme.
Kaikki muistavat taatusti ainakin sen yhden taikatempun, jossa rehtorin käteen
oli ilmestynyt jotain yllättävää…
Suomalaisella
lukio-opiskelulla on pitkät perinteet, mutta lukionkin tulee pystyä muuntumaan
ja vastaamaan ajan tarpeisiin kuitenkin menettämättä sen keskeistä ajatusta:
yleissivistävän koulutuksen antamista. Mielestäni olemme tässä tehtävässä
onnistuneet. Meillä on hyvä ja laadukas lukio, joka ei ainoastaan seuraa
aikaansa, vaan pyrkii olemaan aikaansa edellä. Tästä esimerkkeinä mainittakoon
sähköisten kokeiden pitäminen, aktiivinen facebook-viestintä ja bloggaaminen.
Päättäjäispäivä
on aina yhtä hieno ja jännittävä meille lukion väelle. Uusi ikäluokka on saanut
valmiiksi ylioppilastutkinnon. Me kaikki saamme nyt juhlia näiden nuorten
kanssa heidän saavutustaan.
Lukion aikana te
olette varttuneet aikuisiksi. Olen varma, että te olette oppineet jotakin
tärkeää elämästä. Olette oppineet
huolehtimaan omista asioistanne. Olette löytäneet omia vahvuuksianne ja sillä
tavalla terve luottamus omiin kykyihin on kasvanut. Samalla, kun arvostaa
itseään terveesti, osaa myös antaa arvon toisille. Jälkikäteen katsottuna
teistä taatusti tuntuu siltä, että lukioaika meni valtavan nopeasti.
Aika on
suhteellinen käsite. Kun ensimmäisen kerran pidin puhetta ylioppilasjuhlissa,
siitä on tänään muuten miltei päivälleen 12 vuotta aikaa, olin ”pöydän toisella
puolella”. Sain siis kunnian pitää ylioppilaiden puheenvuoron. Miten nopeasti
aika onkaan mennyt! Jo silloin korostin kaikessa toiminnassani omien
näkemyksien merkitystä, vaikka ne eivät aina menisi yksiin niin sanotun
vallitsevan mielipiteen kanssa. Uutena ylioppilaana olin täynnä nuoruuden uhmaa
ja iloa ja puheessani tämä näkyi siten, että kiitin kyllä kaikkia muita
talonmiehestä naapuriin ylioppilaaksi valmistumisesta, mutta opettajia en
kiittänyt. Puheeni jälkeen, luonnollisesti, opiskelijakaverini kysyivät,
jätinkö opettajat tarkoituksella kiittämättä, vai unohdinko vain. Kyllä minä
tein sen ihan tarkoituksella. Liekö sitten karman kauhea kosto vai mikä, kun
ajauduin opetusalalle.
Puheen aluksi
mainitsin elämän projektiluonteisuuden. Teidän osaltamme kolmen vuoden projekti
päättyy tänään. Lähdette kukin kohti uusia haasteita. Varmasti mielessä on
paljon kysymyksiä ja epävarmuuttakin siitä, mitä huominen tuo tullessaan. Tämä
huoli tulevasta ja epävarmuus saattaa kalvaa myös teidän vanhempianne. Minä
olen kuitenkin varma siitä, että te kyllä pärjäätte. Minulla on teille vain
yksi pyyntö: hymyillään kun tavataan.
Millainen päivä
sulla on huomenna? Ai, mulla on normipäivä. Mutta ei kanneta huolta huomisesta
tänään, ei mietitä tulevaisuuden projekteja vaan muistetaan
Miljoonasade-yhtyeen sanoittajan Heikki Salon neuvo: Huomenna on päivä uus,
mutta tänään juhlitaan.
Tuomas
