Eilinen suunnitteluaamupäivä ja sitä seurannut muotin
rakentaminen ja lumen tallaaminen huipentui tänään veistosseinän
rakentamiseen. Eilen oli myös koneapua,
mutta aamulla lapioitiin tukilunta pois ihan lihasvoimin. Mukavasti kroppa
lämpeni talttojen ja erilaisten kaapimien käyttöön.
Ensin hahmoteltiin kuva hiilellä. Paperimalli oli
pelkistynyt massamalliin ja edelleen turhia koukeroita ja pienimpiä näperryksiä
väheni kuin huomaamatta. Aiheena oli ystävyys ja työ olisikin ollut liian iso
urakka tehdä vähemmällä väellä. Kaikki osallistuivat kaikkeen ja välillä
neuvoteltiin, katseltiin kauempaa ja kysyttiin opettajalta neuvoa.
Kolmiulotteisuus oli kiehtovaa. Alussa mietti vain kuvaa mutta lopussa erilaisia
syvyyksiä ja pintarakenteita: viivoitanko, rei’itänkö vai käytänkö lumen omia
epäsäännöllisyyksiä?
Ystävyysteema kantoi hyvin koko prosessia. Välillä tehtiin
kompromisseja. Kaikki saivat kuvaan kuitenkin omia lempikohtia ja –pintoja.
Meidän ryhmällä (Salla, Vivien ja minä) oli kolme ihan erilaista tulkintaa
aiheesta, mutta taitava ope (Heidi Simppala) auttoi kytkemään ne luontevasti
yhteen. Ystävyyden elementit lämpö, pehmeys, särmät ja tänään myös
kansainvälisyys näkyivät reliefissä. Meidän työn kanssa, saman seinän oikeassa
reunassa, oli muumi ja hiiri eli kummankin maan maskottihahmot käsikädessä.
Oppilaat halusivat , että on sekä aikuista (vakavaa) ystävyyttä, että
lapsenomaista (harmitonta) kaveerausta.
Lopussa vielä tutkittiin työn reuna-aluetta ja neuvoteltiin
rajapinnasta naapureiden kanssa. Otettiin vähän heiltä aaltopintaa ja annettiin
kukka meiltä. Nyt kuvat yhdistyivät kivasti. Vielä loppusiivous. Kolmisen
tuntia hurahti hetkessä, kun oli niin mukavaa!
Teksti: Päivi Niiranen
Kuvat: Markku Välitalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti