Luokkakokous 36 vuoden jälkeen

Vasemmalla alhaalla: Juhani Piukkula, Eila Alatalo, Pertti Lapinkangas, Eija Kieri, Marjatta Öörni, Tarja Taskinen, Merja Järviautio (ent. Ylisassi), Pirjo Oulasvirta-Niiranen. Vasemmalla ylhäällä: Hannu Lohvansuu, Timo Liedes, Kimmo Haapaniemi, Anna-liisa Kokko (ent. Berg), Tarja Holappa (ent. Lipponen), Leila Ukkola (ent. Viinamäki) ja Eija Annala.

Lämmin kesä on takana ja sen yksi parhaista muistoista oli luokkakokous, jonka vietimme 25.5.13.  Tapaamisen voimakkaat tunnelataukset alkavat vähitellen tasoittua. Oli todella jännittävää tavata entisiä luokkatovereita 36 vuoden tauon jälkeen. Tuo lukioaika oli elämän kulta-aikaa. Aika on toki haalistanut paljon muistoja tuolta ajalta, mutta tapaamisessa monet muistot palasivat. Mieleen tulivat aamun ankeat herätykset, aamunavaukset, muistot hankalista kokeista, kun paniikki iski, ja se hetki kun ylioppilastodistus oli viimein kädessä. Silloin nuori mieli oli täynnä suuria unelmia ja haaveita. Tulevaisuus ei meitä huolestuttanut, kunhan selviydyimme jotenkin luokalta toiselle. Elämässä tärkeintä oli saada tavata parhaita ystäviä. Nyt vuosien jälkeen ymmärrämme, mikä merkitys yhteisesti vietetyllä ajalla on. Silloin me saimme toisiltamme hyväksyntää ja arvostusta, joka on kantanut läpi elämän. Vaikka elämä tarjoaa meille iloisia ja murheellisia asioita, on kouluaika ja erityisesti lukiossa vietetty aika kirkkaana helmenä muistoissamme.

Lukioajan hauskoja muistoja kerrottiin pihassa...

ja tarina jatkui sisätiloissa.

Tapaamiseen oli päässyt saapumaan 13 vuonna 1974 lukionsa aloittanutta oppilasta. Kokoonnuimme aluksi Huilinkiin ja starttasimme riemukkaalla halauskierroksella. Marjatta Öörni oli kanssamme viettämässä tätä tärkeää päivää. Saimme tilaisuuden käydä myös Iin Lukiolla kanslisti Inkeri Kaiposen opastuksella. Koulu oli käynyt monet muutokset läpi, mutta jäljellä oli myös jotain entistä. Eteisaula otti meidät vastaan samalla turvallisella tunnelmalla kuin 36 vuotta sitten. Koulun kiviportaat olivat samat ja oma luokka löytyi ylimmästä kerroksesta. Se ei vaikuttanut pienemmältä eikä suuremmalta kuin ennen, mutta se oli SE luokka. Samassa luokassa me istuimme hiljaa kuunnellen Nevalaisen Erkin tunnilla, pilkkusääntöjä opetellen Hoikkalan Ainon tunnilla ja englannin pistokkaisiin vastaten Brusilan Pirkon tunnilla. Marjatta teki huikean aikamatkan ja piti meille ruotsin opetusta aiheena partisiipin perfekti. Luontevasti hän kirjoitti esimerkkejä taululle ja Haapaniemen Kimmo osasi jopa vasta oikein esitettyyn kysymykseen. Jatkoimme päivän viettämistä Alarannan Kodalla. Hupaisan muistelun lisäksi jokainen kertoi jotain elämästään. Kokon Anna-Liisan runo sai mielet herkistymään ja Kimmo viihdytti yhteislaulun ja tietokilpailun vetäjänä. Lohvansuun Hannun osaaminen tietokilpailussa oli omaa luokkaansa ja hän päihitti muut kevyesti. Kimmo yllätti meidät vielä vanhalla ”aarrelaatikolla”, johon hän oli kerännyt luokkatovereiden kanssa kirjoittamiaan kirjeitä; sen ajan tekstiviestejä. Ilta kului nopeasti ja täysikuu tervehti kotienmenijöitä, kun erosimme haikein mielin kesäyössä. Lupasimme toisillemme, että järjestämme luokkakokouksen uudelleen muutaman vuoden kuluttua.

Iin Lukion 1. luokka vuonna 1974.

Tapaamisen toteutumisesta saamme kiittää erityisesti idean henkienpuhaltajia Tarja Taskista, Anna-Liisa Kokkoa, Eija Annalaa ja Kimmo Haapaniemeä. Kiitän vielä kaikkien puolesta lämminhenkistä ja aina kaikkia kannustavaa, ihanaa luokanvalvojaamme Marjatta Öörniä! Kiitos myös Iin Lukion rehtori Tuomas Kulhalle vierailuluvasta koululle ja Inkeri Kaiposelle ystävällisestä esittelystä. 

 

Penkkarit vuonna 1977.

Teksti: Leila Ukkola

 

Tässä vielä Anna-Liisan kirjoittama runo, jonka hän esitti:

 

Pesän reunalla nuoret kotkat
valmiina nousemaan siivilleen.

Pelottomat katseet kohti tulevaisuutta.
Kyyristyminen ja
hyppy tyhjän päälle!

Siivet ojentuvat liitoon
kohti auringonnousua, myrskytuulia, tyyntä ja
elämänkokemuksia.

Tänään kotkanpoikaset ovat täysikasvuisia
- takana yksi elämänkaari-
valmiina muistelemaan mennyttä, lyhyttä aikaa.

Vuosi 1977 - 36 vuotta
kuin eilen - erosimme.

Nyt hiukan harmaantuneina, charmikkaina
tapaamme jälleen.

Nauretaan, lauletaan
vietetään hauska, mieleenpainuva iltapäivä ja ilta!

Sovitaan että,
tapaamme uudestaan.
- kahden vuoden kuluttuako