torstai 13. syyskuuta 2012

Melontareissu

Perjantaina 31.8 joukko innokkaita oppilaita kokoontui koulun pihalle, kun muut lähtivät koteihinsa viikonloppua viettämään (ja kolmoset kirjoituksiin lukemaan). Siinä lähtölaskennassa selvisi, että oppilaista vain kuusi oli sen verran hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, että pystyi lähtemään laskemaan, kuinka monta niitä koskia Kiiminkijoessa onkaan. Oppilaitten lisäksi meillä oli mukana poikien liikunnanope Jouni, huikean taitava melontaexpertti Jussi, liikunnanohjaajaksi opiskeleva Mikko sekä Seppo.

Kun päästiin joen rantaan valitsemaan kajaakkeja ja kuuntelemaan Jussin melontaopastusta, saimme tietää, että melominen on ihan yksinkertaista, kun vain muistaa olla rentona koskissa. Pienen alkutotuttelun jälkeen kajaakin keula alkoi osoittamaan useammin jokea kuin jompaa kumpaa rantaa kohti. Saimme jo ensimmäisen illan aikana pikkusen makua koskenlaskusta ja kaikki pysyivät suhteellisen kuivina. Seitsemän kilometriä jäi taakse hujauksessa. Parkkeerasimme menopelimme saareen Alakylän koulun lähistöllä. Hetken odottelimme, että aikuiset kävivät hakemassa autot ja toivat meidän kamppeet sieltä. Jussi ja Jouni kysyivät tytöiltä illalla, että mihin teille teltta pystytettään ja aamulla purkivat. Palvelu pelasi! Illalla istuskelimme nuotiolla ja oli rento meininki.

Lauantaina söimme rauhassa ja lähdimme melomaan. Kosket piristivät matkaa. Pysähdyimme useammaksi tunniksi ruokatauolle johonkin saareen. Siinä oli koski heti, kun jatkoimme matkaa, ja kun Saara työnnettiin kajakissaan vesille, se oli menoa. Me vaan nauroimme, että Saara päätti, että pojat eivät enää viiletä etunenässä, ja otti vähän etumatkaa. Kosket oli niin mahtavia. Oli huikeaa hallita kajaakkia aallokossa ja seurata isointa aaltoa. Pian me jo olimme seuraavassa yöpaikassa. Sytyttelimme tulet ja istuskelimme iltaa. Jussi lupasi lämmittää meille saunan illan päälle (palvelu pelasi edelleen moitteettomasti). Kun me tytöt odottelimme saunaan pääsyä, kävimme tutkimassa kummitustaloa. Ei ollut vielä niin pimeää, että olisi pelottanut. Saunassa fiilistelimme, että on meillä kyllä niin huippu reissu ja mahtva porukka. Illalla istuskelimme taas nuotiolla. Oli mahtava, kun ei ollut kiire minnekkään.

Sunnuntaina aamupuurot syötyämme lähdimme taas matkaan. Jussin vaimo Raija tuli myös oppaaksi. Jussi vitsaili, että "ei oo huolta huomisesta, ku istutta koulun penkillä, mutta tännään teillä koittaa tuskan päivä". Viimiselle päivälle oli jätetty isoimmat kosket, jotka eivät nyt niin kauhean isoja olleetkaan. Niissä oli kuitenkin mahtavat kuohut. Siinä ei ehtinyt kouluasioita eikä mitään muutakaan maallista miettimään, kun piti päättää, kummalta puolelta kivet kierretään. Kukaan ei kaatunut. Loppumatka fiilistelimme mahtavaa reissua! Ei muuta, kun ensi vuonna uudestaan!

Laura Vuorma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti