Olen kauan etsinyt vaihtoehtoja ns. perinteisille
kurssikokeille. Opintoni espanjan kielessä sekä avoimessa korkeakoulussa
antoivat hyvän kimmokkeen pohdiskelulleni opiskelijan roolissa. Olin unohtanut,
miten turhauttavaa on koetilanteessa huomata unohtaneensa asian, vaikka
takuuvarmasti on sen kerrannut ennen koetta. Mitä unohtamiselle voisi tehdä?
Voisiko koe olla myös yksi keino oppia ja syventää oppimista?
Matematiikan kurssikokeessa voi luvalla hyödyntää Maolin
taulukkoa. Voisiko kielten kokeessa käyttää apuna samalla tavalla
kielioppikirjaa tai lunttilappua? Ei kun kokeilemaan ja keräämään tietoa sekä
kokemuksia. Mitään ei voi kehittää, ellei kokeile, erehdy ja kokeile uudelleen.
RUB1- ja RUB3-kurssilaiset olivat tehneet kurssin sanakokeet
Moodleen kotona. Koemuoto herätti vilkkaan keskustelun siitä, voiko opettaja
pitää tuloksia oikeina, koska jokaisella oli mahdollisuus luntata. Sovimme,
että jokainen valmistautuu Moodlen sanakokeeseen aivan tavallisesti ikään kuin
sanakoe tehtäisiin koulussa. Sanakokeen teon jälkeen jokaisella oli
mahdollisuus korjata omia vastauksia kirjan tai Moodlen palautteen avulla.
Kurssikokeeseen kykeni myös harjoittelemaan samoilla sanakokeilla. Se
kannattikin, koska kummankin kurssikokeen kirjoitelmat perustuivat aiheiltaan
sanakokeissa harjoiteltuihin asioihin. ;-)
RUB3-kurssilaiset saivat tehdä itse lunttilapun kieliopin
vaikeimmista asioista. Jokainen sai itse päättää, mitä asioita lappuun
kirjoittaa. Ainoat ehdot olivat, että asioiden tulee liittyä kielioppiin,
paperin koko on A4 ja lunttilappu on yksipuolinen. Jokainen sai lisäksi
kirjoittaa 5 sanaa kurssin aihepiiriin liittyvistä sanoista taivutuksineen.
Jokainen kokeen tekijä myös palautti lunttilapun kurssikokeen yhteydessä.
Suurin osa palautetuista lunttilapuista oli
käsinkirjoitettuja, tiiviitä kokonaisuuksia pronomineista. Pari opiskelijaa oli
skannaamalla tiivistänyt tärkeimmät asiat. Tapa työstää lunttilappua vaihteli,
mutta aivan varmasti jotain oli jäänyt molemmilla tavoilla mieleen, koska
kielioppiosuus meni mainiosti kokeessa. Opettajan yllätykseksi lappua ei
kuitenkaan paljoa katseltu varsinaisen kokeen aikana. Lappu tuntui pikemminkin
toimivan henkisenä tukena unohtamisen varalta.
Koeviikon kiireissä unohdin täysin opastaa RUB1-kurssilaisia
lunttilapun tekemisestä. Niinpä heidän riemu olikin suuri kun he kuulivat, että
kurssikokeen aikana saa käyttää kielioppia apuna. Opettajan yllätykseksi kokeen
tekeminen oli hyvin tiukkaa työtä ja kielioppia todella käytettiin hyväksi.
Kukaan ei lähtenyt heti kun lähtö olisi ollut mahdollista vaan ensimmäinen
kokeen tekijä lähti vasta kun kokeen loppumiseen oli aikaa enää yksi tunti!
Kielioppia hyödynnettiin myös ainetta kirjoittaessa ja se lopulta osui
positiivisesti opettajan omaan nilkkaan. Aineet olivat pidempiä ja niiden
korjaaminen vei tavallista enemmän aikaa. Tämä ei suinkaan haitannut vaan
kirjoitelmia oli ilo korjata sillä ne kaikki olivat hyvin laadittuja
kokonaisuuksia.
Nousivatko kurssin arvosanat huimasti kun kokeessa
käytettiin apuvälineitä? Yllätys yllätys ei. Olisin arvioinut kurssin arvosanat
suunnilleen samoiksi ilman kurssikoetta oppituntien ja muun aktiivisuuden
perusteella. Olin laatinut kokeet siten, että niissä varsinainen osaaminen
näytettiin kuullun ja luetun ymmärtämisessä sekä aineen kirjoituksessa.
Kielioppi ja lunttilappu toimivatkin hyvänä apuvälineenä ja poistivat turhan
pelon epäonnistumisesta tai asioiden unohtamisesta.
Susanne Nyman, Iin lukio
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista