Ylösalas-sirkusesitys

Valtarin koululla oli joulukuussa esiintymässä Ylösalas-sirkusesitys, jota olivat katsomassa myös Iin lukion oppilaat (siis he niistä, jotka vaivautuivat tulemaan paikalle, eivätkä käyttäneet erinomaista tilaisuutta harjoittaa tunnin ajan itse valitsemaansa vapaa-ajan aktiviteettia). Itsekin olin hieman epäileväisellä mielellä menossa katsomaan kyseistä esitystä. Erästä ystävääni lainaten, voisiko esitys olla hyvä, jos siinä on vain kaksi esiintyjää? Ja miksi kukaan oikeasti lahjakas esiintyjä tulisi esiintymään Iihin (mitättömään, tuntemattomaan tuppukylään), Valtarin koululle? 

Hieman kummallisen, huumorilla maustetun, aloituksen jälkeen esitys pyörähti kunnolla käyntiin. Me katsojat saimme nauraa paljon, mutta esitys ei ollut vain viihdyttävä. Se sai ajattelemaan vakavia, päivittäisiä asioita meidän nuorten elämässä. Esityksen hahmoihin oli helppo samaistua. Esitys koostui useasta lyhyemmästä pätkästä, joissa jokaisessa oli oma aiheensa, oma koskettava tarinansa. Esityksessä käsiteltiin mm. kiusaamista ja syrjimistä sekä sitä kuolematonta nuoren ammatinvalintakysymystä. 

Ylösalas-sirkusesityksen teemoja olivat erilaisuus, suvaitseminen ja kiusaaminen. Sirkusesitys todella sai ajatukset liikkeelle ja herätti monenlaisia eri tunteita. Se muistutti meitä välittämään toisistamme, hyväksymään ja arvostamaan erilaisuutta sekä tavoittelemaan unelmiamme. 

IIK!

Iin lukio sai yllättäen mahdollisuuden osallistua tämän vuoden Iik-festivaalille. Luonnollisesti tartuimme tilaisuuteen. Iik-festivaali on tehnyt vuosikausia Iitä tunnetuksi kauhuelokuvien harrastajien keskuudessa ja heidän kauttaan tieto urheasta pikkukunnastamme on levinnyt myös laajemmalle. Dracula odotteli meitä yöväentalolla, oli perjantai 13. päivä, työviikko kääntymässä vahvasti voiton puolelle, terapeuttista seuraa tukena... Siispä sinne.

Esitystä edelsi lyhyt johdanto aiheeseen. Dracula oli ensimmäinen vampyyriaiheinen värielokuva. Julkaisuvuosi oli 1958. Pääosassa oli legendaarinen Christopher Lee, tuo kaikkien hurmehampaiden isä. Hän kuoli vastikään 93-vuotiaana. Muuta en johdannosta muistakaan. Olin niin jännittynyt. Vapisevin sormin suljin kännykkäni, avasin pienen namupussini ja valmistauduin kavahtamaan.

Elokuvan tekninen toteutus oli mielenkiintoinen. Tunsin ajoittain nostalgiaa, kun kelaa vaihdettiin ja kuva oli hetken epätarkka. Niinhän se ennen meni. Elokuvan värimaailma oli kiehtova; samanaikaisesti suttuinen ja selkeä. Käytetyt erikoisefektit olivat perusteltuja. Kun ei oikeita vampyyrejä ehkä ollut saatavilla, oli lupa käyttää meikkiä. Loppupuolella liikuttiin hyvinkin syvissä vesissä sillä saralla. Useimmiten uhkaavan ilmapiirin luomiseen riitti valon ja varjon kontrasti, mikä miellytti minua. Nykyisten elokuvien virtuaalitodellisuuksia en kaivannut lainkaan. Olen kyllästynyt niihin.

Olin kuulevinani heikon huokauksen, kun yleisölle paljastui, että elokuvassa ei ole tekstitystä. Uskon kuitenkin, että se ei ollut suuri ongelma. Monet ovat jo tottuneet englanninkieliseen ympäristöön tietokoneen ääressä, ja muutenkin. Lisäksi tarina on useimmille tuttu ja näyttelijät artikuloivat erittäin selkeästi. Kieli oli myös rakenteiltaan hyvin huoliteltua. Ehkä sitä pidetään erityisen tärkeänä vampyyripiireissä. Paatuneena englannin opettajana pidin tilanteesta.

Mielestäni elokuva on kestänyt hyvin ajan hammasta. Pari kertaa melkein säikähdinkin. Draculan hahmo jäi kuitenkin mielestäni ohueksi. Miksi hän teki niin? Mikä oli hänen taustansa? Oliko hän käynyt lukion? Jatko-osissa henkilöhahmo on sittemmin syventynyt.

Haluan kiittää kaikkia tapahtuman totettamisessa mukana olleita. Nyt minäkin olen viimein nähnyt sen oikean Draculan.

Juha Pukari

Lukion melontaretki

Perjantai 4.9. 

Lähdimme lukion melontakurssiryhmän, liikunnanopettaja Jounin ja melontaexpertti Jussi Riihisen kansssa koulun jälkeen kohti Simon Hopeaperän leirintäaluetta, josta lähdimme vesille.

Lähtöpäivänä aurinko paistoi ja hymyileminen oli helppoa. Kaikki odottivat innolla uutta kokemusta.

Parin kilometrin jälkeen melominen alkoi jo sujua ja jännityskin haihtui, melominen oli mukavaa :). 

Melottuamme 10km majoituimme pienelle metsäaukealle, johon pystytimme teltat. Kello oli jo lähes yhdeksän ennen kuin pääsimme ruoan laittoon.

 Lauantai 5.9.

Aamulla valmistauduimme pisimpään melontareissuumme (n. 20km) ja pakkasimme eväät. Puolessa välissä pysähdyimme laavulla, jossa söimme eväitä ja pidimme sadetta.

Loppumatkalla pääsimmekin jo oikeasti koskenlaskun makuun pitkien koskien myötä. Olimme jo pian perillä seuraavassa yöpymispaikassamme.

 

Sunnuntai 6.9.

Viimeisenä melontapäivänä matkaa oli jäljellä enää 10km, joka oli lähes pelkkää koskea.

Matka meni nopeasti ja pian olimmekin perillä Simon pesäpallokentällä. Lähdimme kotimatkalle märkinä ja väsyneinä, mutta silti hyväntuulisina

.

Teksti: Kaisa Paaso
Kuvat: Jouni Välipakka ja Jussi Riihinen

Vappujuhlat Iin lukion tyyliin

Iin lukio juhli vappua kunnon vappuriennoilla torstaina 30.4. Oppilaskunta oli jälleen kerran pistänyt parastaan järjestäessään upeaa ohjelmaa ja varastaessaan aineenopettajilta pari oppituntia.

Päivän teemana oli 80-luku, joten vaikka virallisesti ohjelma alkoikin vasta puoliltapäivin, meni päivän ensimmäiset tunnit toisten pukujen arviointiin ja kehumiseen. Porukka olikin ottanut teeman erittäin hienosti huomioon ja lähes jokainen oli pukeutunut 80-luvun tyyliin eli neonväreihin, säärystimiin ja vyölaukkuihin. Löytyipä joukosta pari mahtavaa takatukkaakin.

Oppilaskunnan järjestämään ohjelmaan kuului mm. simanjuontikilpailu, jossa jotkut varmasti saivat tarpeeksensa simasta, vesi-ilmapallonkopittelukilpailu, jonka ansiosta vaatteet saattoivat hyvinkin kastua, pullon täyttökilpailu, jossa meidän luovuuttamme testattiin. Lisäksi tietenkin oli ihan vain yhdessäoloa, munkin syömistä, siman juontia ja hauskanpitoa. Ja hauskaahan meillä kaikilla olikin.

Päivä huipentui salibandyotteluun, jossa vastakkain olivat lukion kovimmat pojat ja opettajat. Valitettavasti moni ei missään vaiheessa saapunut tuota ottelua katsomaan ja näkemään sitä hetkeä, kun oppilaat voittivat opettajat 10-6. Kaikki tosin tiesivät jo etukäteen oppilaiden voittavan.

Kuvat ja teksti: Valtteri P.

Hungarians visiting Ii in 2015

The Hungarians came to Finland on Friday night. They were accommodated by host families, which we had decided earlier. 

Saturday:

Some of us took the Hungarians with us and brought them to visit Oulu. 

They spent the evening with their host families.

Sunday:

Some of the Hungarians were watching reindeer racing and some of them went on a snowmobile ride.

Monday:

We came to school at 8.30 am and we had a magic show by Aleksi Tolonen and a music performance by Riikka Suutari and Antti Niiranen. After that the Hungarians gave us a presentation about themselves and their country. We spent the afternoon at KulttuuriKauppila art centre. We made some wearable art. In the evening we went to eat some pizza with some last year students.

Tuesday:

We came to school at 8.30.am and we had normal lessons. The afternoon we spent at the stables at Ylirannan ratsutila. We walked around the stables and we looked around. The stable owner offered us sleigh rides and a horse ride. Almost everyone went on horseback.  We ate some sausages and drank hot drinks. In the evening we went to Noora's place to watch a movie and eat some traditional candy and berries.

Wednesday:
On Wednesday we went to the SnowCastle of Kemi. We left at 12pm, and before that we had one English lesson at school.
We went to Kemi by bus and we also had our English teacher, Juha Pukari, with us. When we got to the SnowCastle we started the tour.
This year The SnowCastle of Kemi was celebrating its 20th anniversary. We saw many incredibly great sculptures and even Santa Claus was there.
When we had seen the whole castle, we went to eat and did some shopping. After that it was late and we headed back to Ii.



Thursday:
Thursday was the last whole day when the Hungarians were here. We spent the day at school, doing video projects in little groups.
Everybody got their videos finished and we watched them together. The videos were mixtures of Finnish and Hungarian.
After the videos, our headmaster thanked the Hungarian students and they all got a present to take home with them.

Friday:

It was time to say good-bye.  We hope our friends enjoyed their stay and we look forward to seeing them again.

Game Studio Workshop for our Hungarian visitors

On Wednesday 18.2.2015 our Hungarian guests at Ii Upper Secondary School participated in a workshop concerning computer science. The theme of the workshop was Hour of Code, gaming and developing games in general. The workshop organizer, maths and ICT teacher, Jukka Ervasti had given a game developing course on Scratch for students in Ii Upper Secondary School and now the students from the course were there to help our foreign guests with the tasks at the workshop.

The workshop started with Hour of Code. First, one of the guests, a girl called Gabriella, told that she wasn’t into ICT or computer science. After a short introduction and encouragement, she began to take part. In the end, she was the first one to complete the Certificate of Completion of the Hour of Code. I think we got into the bottom of the subject at hand, that is, the global campaign concerning children of all ages to get to know computer science and programming. A little later, other students got the Certificate too, also the host students received the Certificate. In addition, the Hungarian teacher Judit managed to solve the 20 puzzles and finally got a Certificate of her own.

After the Hour of Code, Ii Upper Secondary School students Konsta, Antti, Samuli and Miikka showed the games they had created with Scratch on their game programming course.The games seemed to be interesting based upon the amount of laughter being heard all over the computer science classroom. There were maze games, platformers, shooter games and puzzle games to play. Therefore, many different game types were introduced and the students from Ii told how they were made.

The last task was to make a small game or short interactive media with Scratch. In the assisting hands of our students, the Hungarian guests managed to make two music videos including moving objects like cars driving around and youngsters dancing with a very catchy Hungarian song playing in the background. Everybody seemed to enjoy the workshop and had fun.

I hope the workshop gave some new ideas and ways to think about computer science and programming in general. Judit, the English teacher from Hungary, had the intention to tell about the campaign to her colleagues in Hungary.

Lukion ykkösten kulttuurimatka Ouluun

Torstai 16.lokakuuta, kello 16.30. Linja-auto on täynnä opiskelijoita, lukion ykkösiä ja muutamia yläkoululaisia. Kerrankin olemme aikataulussa. Tunnelma on katossa, kun lähdetään Iistä kohti Oulua ja kulttuurikeskus Valvetta, jossa meidän pitäisi tutustua kahteen näyttelyyn. Nopeimmat aloittavat eväidensä syönnin jo tässä vaiheessa.

Noin puoli tuntia myöhemmin saavumme Ouluun ja linja-auto pysähtyy aivan keskustaan. Purkaudumme ulos autosta nopeasti ja kuljemme melkein siistissä jonossa kulttuurikeskuksen aulaan, joka on aivan nurkan takana. Siinä vaiheessa kuvaamataidon opettajamme jakaa meidät kahteen ryhmään. Minä olen ryhmässä numero... Ei aavistustakaan, mutta meidän ryhmämme on käytävä ensin tutustumassa valokuvanäyttelyyn. Valokuvanäyttelyssä on esillä monien eri valokuvaajien otoksia. Ehkä kaikille parhaiten jäi kuitenkin mieleen kaksi videoteosta. 

Valveella saimme viettää "omaa aikaa"

Nopea pyörähdys valokuvanäyttelyssä ja sitten kipitämme parin kymmenen metrin päässä sijaitsevaan Galleria 5:seen, jossa on esillä jonkun suomalaisen taiteilijan maalauksia. Toiset oppilaista vaikuttavat olevan oikeasti innoissaan maalauksista ja toiset... No, eivät ihan niin innoissaan. En halua kertoa kumpaan kategoriaan minä kuulun. Kun lyhyt vierailu taidenäyttelyssä on ohi, neuvotaan meitä vierailemaan ilmaisessa Galleria 5:ssä myös tulevaisuudessa.

Molemmat taidenäyttelyt käytiin läpi melko pikaisesti, mutta ehkä kaikilla olikin kiire syömään eväitään, tai ostamaan niitä Valveen kahvilasta. Vietämme aikaa Valveella noin puoli tuntia ja ehdimme mm. tutustua rakennuksen mahtavaan arkkitehtuurin ja lisäksi tärkeimpänä huomaan, että myös Valveelta löytyy ilmainen julkinen wc.

Minä ja muutama kaverini myöhästymme melkein linja-autosta, joka jatkaa matkaa aikataulun mukaan kohti Madetojan salia. Edessä on vielä illan odotetuin hetki, sillä kello 19.00 alkaa Oulu Sinfonian konsertti. Matka Madetojan salille on lyhyt, mutta sitäkin riehakkaampi. Ehkä väsymys alkoi jo hiukan painamaan tässä vaiheessa?

Aiheutimmekohan me pientä ruuhkaa Madetojan salilla?

Madetojan salilla saamme konserttiliput musiikinopettajaltamme ja tietenkin niitä vielä kavereiden kanssa vaihdamme, jotta saamme istua kavereidemme kanssa. Kun olemme viimeinkin omat paikkamme löytäneet ja valot salissa himmentyvät, olen aivan pihalla. Minulla ei ole aavistustakaan mitä orkesteri soittaa. Myöhemmin minulle selviää, että siinä vaiheessa he esittivät kuusi saksalaista tanssia. Kyllähän minä nyt ne osaan nimetä, ainakin leikisti.

Konsertti menee minun mielestäni nopeasti ohi, mutta suurin osa muista olivat jostain kumman syystä minun kanssani eri mieltä. Minulle parhaiten jäi mieleen konsertissa esitetty Sostakovitsin pianokonsertto, mutta monet muut pitivät enemmän illan pääesityksestä eli Tsaikovskin sinfoniasta numero 5. Kun istumme takaisin linja-autoon, jotta pääsisimme takaisin kotiin, keskustelu konsertista käy kuumana. Ainakin konsertti sai meidät ajattelemaan asiaa.

Myöhään illalla saavumme takaisin Iihin ja kukin hajaantuu omille teilleen. Ilta oli mukava ja painui varmasti kaikkien mieleen. Kiitos mukana olleille.

Teksti: Valtteri P.

Kuvat: Elina H.