Lukiolaisten arvokysely 2014

Käykäähän ihmeessä vastaamassa lukiolaisten arvokyselyyn te jotka näette tämän :)

Osoite: http://www.lukio.fi/arvot

"Myönnetään heti alkuun: Vaikka olet Lukiolaisten liiton jäsen, SLL:n perusperiaatteet eivät varmaankaan ole sinulle kovin tuttuja. Oletko joskus miettinyt asiaa? Miksi me haluamme, että lukiossa on valinnaisuutta, että opiskelijoilla on oikeus opintotukeen tai että opiskelijakunnilla on vaikutusvaltaa? Harvemmin näiden kysymysten äärelle pysähtyy. Vastaukset vaikuttavat itsasiassa aika itsestäänselviltä: "Totta kai nämä edut kuuluvat lukiolaisille". Jotain näissä on kuitenkin taustalla.

Sinulta tuskin kysellään kovin usein ajatuksia arvoistasi ja periaatteistasi. Vielä harvemmin taidetaan kysellä, mitä arvoja ja periaatteita suomalaisilla lukiolaisilla on. Tai mitä niiden pitäisi olla.

Nyt kysytään.

Suomen Lukiolaisten Liitto uudistaa tänä syksynä periaateohjelmaansa uuteen muotoon. Marraskuussa Liittokokous hyväksyy ensimmäistä kertaa uuden Lukiolaisten arvot ja periaatteet -asiakirjan, joka toimii jatkossa Liiton kaikkien tavoitteiden ja politiikan pohjana. Haluamme, että jokaisella lukiolaisella on mahdollisuus osallistua mukaan sanelemalla omat ajatuksensa, arvonsa, periaatteensa meille, jotta kaikki tämä ei jäisi ainoastaan pienen piirin pyörittelyksi.Kysymys on yksinkertainen: "Miten tärkeitä nämä arvot ovat sinulle lukiolaisena?". Vastaaminen myös: tämä vie enimmillään viisi minuuttia. Pääset vastaamaan kyselyyn osoitteessa http://www.lukio.fi/arvot

Meillä lukiolaisilla on paljon yhteistä. Aivan varmasti. Mutta mitä se on?

Syksyjä toivotellen, 
Otto, puheenjohtaja"

Lukion melontakurssi

Kolmisen viikkoa sitten koitti jokavuotinen melontakurssi, tälläkertaa kohteena oli Simo-joki. Kurssille osallistui 16 oppilasta ja retkelle mukaan lähtivät myös liikunnan opettajamme Jouni sekä melontaekspertti Jussi. Viikonlopun aikana matkaa kertyisi meloen reilut 40km, mutta onneksi oli luvattu hyvää säätä!

Matka alkoi perjantaina 5.9 klo 15 koulun pihalta, jossa lastasimme itsemme ja matkatavarat autoihin ja suuntasimme kohti Simoa, tarkalleen ottaen Hopeaperän leirintäaluetta. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen perille päästyämme saimme valita kajakit, aukkopeitteet ja kypärät, sekä hieman tutustella viikonlopun menopeleihin ensin kuivalla maalla. Viiden jälkeen Jouni ja Jussi vapauttivat meidät vesille, ja siitä se matka sitten alkoi.

Perjantaina meloimme vajaat kymmenen kilometriä, aikaa meillä meni kolmisen tuntia. Rantauduimme ensimmäiselle yöpaikalle vielä onneksi valoisan aikaan, joten leirin pystyttäminen kävi helposti. Pian kaikki olivatkin jo saaneet kuivaa vaatetta päälle ja ruokaa naamariin, teltatkin saatiin pystytettyä ilman suurempia ongelmia. Illalla alkoi harmillisesti sitten vesisade, joka jatkui pitkälle yöhön. Mutta meitähän ei pieni vesisade haitannut, ja kaikki nukkuivat enemmän tai vähän vähemmän sikeästi koko yön.

Launtai-aamuna meillä ei onneksi ollut minkäälaista kiirettä, saimme rauhassa heräillä ja syödä aamupalaa, laittaa kamppeet kasaan ja valmistautua päivän koitokseen. Matkaa oli edessä 20km, jonka meloisimme 10km satseissa, välissä pitäen ruokatauon. Kajakkiin täytyi siis varata kuivien vaatteiden lisäksi myös päivän ateria.

Aamulla vielä nauratti! 

Ruokapaikalle rantautumista

Ensimmäiset 10km meloimme erittäin ripeästi, reilussa puolessatoista tunnissa olimme jo kiitäneet yöpaikaltamme Hömmönkosken laavulle. Saimme siis pitää ihan hyvän mittaisen ruokatauon, mikä oli ihan paikallaan, jotta jaksettaisiin vielä toinen kymmenen kilsan rupeama. Lauantaina paistoi aurinko ja oli erittäin lämmin päivä, joten melominen sujui oikeenkin iloisesti ja kivuttomasti. Jälkimmäinen 10km sisälsi jo hieman enemmän koskia, mitkä sujuivat kaikilta yllättävän hyvin, vaikka mukana oli monta ensikertalaistakin.

Toiselle yöpaikalle saavuimme siis hyvissä ajoin, ja leirin pystyttämisen jälkeen alkoivatkin taas trangiat laulaa ja ruuat valmistua. Niilo päätti viihdyttää meitä harjoittelemalla eskimokäännöstä ja illan pimetessä nuotiolla istuttiin pitkään. 

Ruoka-aika 

Väsyneitä, mutta onnellisia melojia kuva täynnä! 

Niilon eskimokäännösharjoittelua 

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli hieman edellistä kylmempi, mutta tälläkertaa vettä ei satanut. Sunnuntai-aamu lähti jälleen käyntiin aamupalalla, sen jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme viimeiselle kymmenen kilometrin matkalle täynnä tarmoa! Tiedossa oli paljon koskia, joten matka sisälsi siis hieman haastetta. (sunnuntain koskilta allekirjoittaneella on myös kypäräkameralla kuvattuja videoita, mutta teknisten ongelmien vuoksi ne tulevat hieman myöhemmin)

Sunnuntaina aivan loppumetreillä oli tiedossa erittäin haastava koski. Suurin osa porukasta selvitti kosken erittäin mallikkaasti, mutta parilla oppilaalla pienet huolimattomuusvirheet johtivat kaatumisiin. Kuitenkin iloisesti hymyillen porukka saapui rantaan, voittajafiiliksellä. Niilo päätti myös vielä kerran testata eskimokäännöstä, ja lopulta onnistuikin siinä erittäin hienosti! 

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli kokemuksena erittäin hieno ja opettavainen. Meidän porukalle siis suuri kiitos mukavasta viikonlopusta! Ja muille en voi kuin suositella lämpimästi tätä lukiomme upeaa erikoiskurssia - eritoten tytöt, tarttukaa vain rohkeasti haasteeseen! 

Luleå-blogget

Eleverna i årskurs 12 på Ijo gymnasium har under läsåret 2013-14 slutfört sammanlagt fyra kurser i svenska däribland en som heter Kurs i nordisk kultur. Som en lämplig avslutning på kursen åkte vi till Luleå på fredag den 30 maj. Medan alla andra fick stanna kvar i skolan och syssla med sådana mindre tilltalande arbetsuppgifter som städning fick vi som var mera privilegierade åka bekvämt med buss till Luleå och bekanta oss med staden. Enligt navigatorn är det 226 kilometer från Ijo till Luleå.

Vädret i Ijo var molnigt då vi for. Av olika skäl var en del av eleverna förhindrade, och därför var vi bara fyra elever plus läraren.  Det blev soligare då vi närmade oss Torneå där vi hade en kort kaffepaus. Efter riksgränsen och Haparanda på svenska sidan är naturen nästan som i Lappland med kortväxta träd och massor med lav på marken. Läraren tyckte att det skulle ha varit intressant att stanna en stund i Kalix som ligger ca 50 kilometer söderut från Haparanda. De har nämligen en helt egenartad dialekt där som heter kalixmål eller “kölismåle” som Kalixborna kallar den. Eleverna tyckte inte särskilt mycket om idén och så småningom kom vi överens om att åka vidare utan att stanna.

Vi anlände till Luleå vid tiotiden lokal tid och tog en kort promenad på stan. Luleå grundades år 1621 på den plats som nuförtiden kallas Gammelstad. Landhöjning, som är ett bekant fenomen även på  Bottenvikens finska sida, gjorde att platsen blev mindre lämplig och därför flyttades staden redan år 1649 till sitt nuvarande läge nära älven. Gammelstad finns kvar och är ett intressant ställe att se. Det “nya” Luleå ligger på en udde – eller flera uddar – och är nästan helt omringat av vatten. Under vår korta promenad såg vi bl.a. domkyrkan och biskopskansliet samt stadshuset och stadsparken, som tyvärr inte var i någon vidare skick – inga blommor, nästan ingen gräsmatta alls.

Efter promenaden var det dags att shoppa lite. Och sedan gick vi och åt lunch. Vi diskuterade lite hurdan mat gänget ville ha och kom överens om att gå på en thailändsk restaurang  där det även var möjligt att få pizza. Medan vi åt började det regna – ganska hårt. Detta tvingade oss att ändra våra planer. Vi hade nämligen tänkt att vi skulle ha åkt till Gammelstad och tillbringat ett par timmar där, men på grund av regnet som blev hårdare och hårdare beslöt vi att stanna i staden och fortsätta att bl.a. shoppa. Detta var något som antiklimax, men vi lät det inte störa oss. Ungefär klockan tre lämnade vi Luleå. Vi stannade en stund i Haparanda – vid en affär som de flesta Ijobor utan tvekan känner till – och sedan fortsatte rakt till Ijo dit vi anlände kring halv sju på kvällen. Det var en trevlig resa som vi alla var jättenöjda med!

Ylioppilaan puhe 31.5

Hyvät ylioppilastoverini, opettajat ja juhlavieraat,

Emilia Hekkala piti ylioppilaiden puheen

Muistan kun aloitin lukion kolme vuotta sitten. Jollakin ensimmäisistä äidinkielentunneista meidän piti kirjoittaa siitä, mitä toivomme lukiossa oppivamme. Muistan kirjoittaneeni, miten haluaisin kehittyä kriittisemmäksi ja kasvaa ihmisenä. Minusta tuntuu, että sen lukio on saanut aikaan.

Sillä lukion tärkein tehtävä ei ole opettaa meille nippelitietoa Pähkinäsaaren rauhasta tai sentrifugoinnista. Lukion tärkein tehtävä on kehittää ajatteluamme. Kaavat, joiden ymmärtämiseksi meidän on pinnisteltävä, väittelyt, joita on melkein mahdoton voittaa ja keskustelut, joissa jokainen on asiasta eri mieltä, kaiken sen tarkoitus on laajentaa ymmärrystämme ja tuoda ajatteluumme syvyyttä. Juuri tämä asia tekee lukiosta tärkeän ja antaa ylioppilaslakille sen arvon. Ei se opiskelu, ei kirjoitukset, vaan oppiminen, kasvaminen.

Ja onhan lukioaika muutakin kuin pelkkää opiskelua. Uudet ihmiset, uudet ystävät. Uudenlaiset asenteet ympärillä. Olen saanut tavata ihmisiä, joiden suhtautuminen maailmaan on ihailtava, ihmisiä, joiden ajatukset menevät syvälle ja ihmisiä, jotka osaavat nauttia jokaisesta päivästä. Hienoja ihmisiä. Ja hienoja hetkiä myös, aina arkisista ilonaiheista kuten koeviikon loppumisesta, hyvin sujuneesta esitelmästä, kahvin tuoksusta ja samoille vitseille nauramisesta suurempiin tapahtumiin. Pimennetyt käytävät, kun yökoulussa ollaan piilosta. Pukuloisto tässä salissa vanhojentanssien aikaan, valot ja säihke, musiikki. Penkkarit: kaikki se nauru, leveät hymyt ja tuuli rekan lavalla. Keveyden tunne, kun viimeiset kirjoitukset ovat ohi ja kirjoitussalin oven saa sulkea takanaan. Ja tämä hetki.

Kolme luvattoman nopeasti kulkenutta vuotta.

Haluan kiittää opettajia ja rehtoriamme siitä, että olette olleet tiukkoja ja saaneet meidät opiskelemaan ja tekemään töitä. Vielä enemmän haluan kuitenkin kiittää teitä siitä, että olette osanneet myös rentoutua ja näyttää muitakin puolia itsestänne. Kiitokset koulun muullekin henkilökunnalle, olette pitäneet meistä hyvän huolen. Vanhemmille, sukulaisille ja ystäville haluan sanoa suurkiitokset kaikesta saamastamme tuesta. Ja kaikille uusille ylioppilaille: kiitos. Meillä on ollut hyvää aikaa yhdessä.

Tämän kesän jälkeen me suuntaamme eri poluille. Edessämme on opiskelua, työtä, kokemuksia. Vapautta ja valintoja. Suunta on kuitenkin selvä: eteenpäin. Eletään hyvä elämä.

Puhe ylioppilaille 31.5.2014

Hyvä juhlaväki. Kukaan ei koskaan voi sun paikkaas ottaa, kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa. Näin laulaa Vesterinen yhtyeineen yhdessä suosikkikappaleistani. Olen useasti miettinyt kappaleen sanomaa ja mistä se oikeasti kertoo. Kun nyt katson tänään ylioppilaiksi valmistuvia nuoria aikuisia, tajuan vihdoin mistä kappale kertoo.

Lukuvuoden 2013–2014 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut edelleenkin hyvällä tasolla. Lukiossa aloittaneiden määrä nousi. Henkilöstössä tapahtui muutoksia. Saimme opettajakuntaan pari uutta Mattia, yhden Johannan ja Annan, joka tosin vaihtui keväällä Marikaksi. Henna palasi vuoden tauolta ja lukuvuoden lopuksi saattelimme vielä eläkkeelle Annikin ja Anna-Maijan. Koulusihteerinä aloitti Helena. Moduulikouluhanke eteni lukuvuoden aikana vauhdikkaasti ja syksyllä pääsemme jo uusiin tiloihin.

Toisen asteen koulutus ja erityisesti lukiokoulutus on tulevina vuosina suurien haasteiden edessä. On selvää, että lukioiden määrä tulee vähenemään. Lukioiden rahoitusperusteiden muuttuessa toimintoja joudutaan miettimään yhä tarkemmin, myös täällä Iissä. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, mutta itse uskon vahvasti lukiokoulutuksen tulevaisuuteen Iissä.

Lukioiden opetussuunnitelma ja tuntijako on niin ikään muuttumassa lähivuosina. Näihinkin muutoksiin Iin lukio on valmis. Monet opetussuunnitelmien kehittämisessä ja tuntijaossa esitetyistä uusista ideoista ovat arkipäivää Iin lukiossa jo nyt. Meillä integroidaan opetusta yli oppiainerajojen, teemme yhteistyötä monien eri paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa ja harjaannutamme opiskelijoiden työelämävalmiuksia muun muassa Iin lukion messujen kautta. Lukiossamme jokainen saa olla oma itsensä. Se on vahvuus joka kantaa tulevaisuuden haasteissakin.

Jokainen abiryhmä on omanlaisensa, on taatusti kulunein klisee, joka juhlapuheissa kuullaan. Mutta teidän tapauksessanne se sopii kuin nenä päähän, tai kuten itse joskus leikkisästi sanon, kuin nyrkki silmään. Minä olen saanut tehdä teidän kanssanne töitä kahden vuoden ajan. Lienen luonteeltani masokisti, sillä olen nauttinut joka hetkestä. Teissä tiivistyy äsken mainitsemani Iin lukion henki. Jokainen on saanut olla oma itsensä. Vaikka joskus on saattanut omassa ja varmaan jonkun muunkin henkilökuntaan kuuluvan päässä kaikua kysymys mitä jäbät duunaa…

Kuten totesin teille penkkaripäivänä, olette nyt siinä vaiheessa, että loppu on teistä kiinni. Ohjeet ja neuvot on annettu ja suoritus teidän käsissänne. Ihan kuten jalkapallossa valmentaja ei voi tehdä suorituksia kentällä pelaajien puolesta, ei opettajakaan voi tehdä teidän puolestanne koetilanteessa muuta kuin uskoa ja toivoa parasta. Vertasin silloin ylioppilaskirjoituksia jalkapallon rangaistuspotkuun. Miten mahtavaa onkaan se, että teistä jokainen täräytti pallon maaliin. Nyt saa tuulettaa! Olkoon tämä sitten se viimeinen virallinen huono juttu: kun tuuletatte tänään hienoa saavutustanne, muistakaa että ihan kuten jalkapallossakin niin ilman paitaa tuulettaminen johtaa varoitukseen..

Kuluneen kolmen lukiovuoden aikana olette kulkeneet yhteisen matkan tähän hetkeen. Yhteisestä matkasta huolimatta jokaisen reitti tähän hetkeen on ollut yksilöllinen. Jollekin matka on ollut helppo, jollekin vaikea. Joku ei kiinnittänyt matkaan mitään huomiota koska vain päämäärä on ollut tärkeä. Joku taasen on saattanut nauttia matkasta ja matkaseurasta niin, että koko päämäärä on ollut hämärän peitossa. Olennaista ei itse asiassa ole matka. Tai se mitä matkan aikana tapahtuu tai ei tapahdu. Edes päämäärä ei ole olennainen. Olennaista on sinä. Ja juuri tästä kertoo puheeni alussa mainitsema Vesterinen yhtyeineen -bändin kappale. Sinä olet ainutkertainen, reittisi on sinun omasi eikä kukaan koskaan voi sun paikkaas ottaa. Muista säilyttää itsesi ja ainutkertaisuutesi tulevaisuudessakin. On tietyllä tavalla haikeaa päästää teidät menemään, mutta päästän teidän matkaan luottavaisin mielin, sillä tiedän mihin pystytte. Minä uskon teihin. Uskokaa tekin itseenne. Kiitos että olen saanut kulkea kanssanne. Onnea ja menestystä sekä hyvää matkaa tulevaisuuteen!

Unkarin matkapäiväkirja

Matkapäiväkirja

6.4 – 11.4.2014

Lukiolaisten seikkailu Pyhälle!

Bussillinen lukiolaisia suuntasi tiistaina 8.4 Pyhätunturille laskettelun merkeissä. Matkaan lähdimme jo kuudelta aamulla, jotta ehtisimme ajoissa perille. Matka kesti pitkään mutta rinteessä odotus palkittiin: aurinko paistoi eikä pakkanenkaan vaivannut.

Menomatkalla odotukset olivat korkealla.

Hyvä sää jatkui koko päivän ja se varmasti näkyi kaikissa.

Kaikki selvisivät yhtenä kappaleena ja hyvissä ajoin bussiin. Paluumatka saattoi alkaa.

Kukaan ei myöskään loukkaantunut tai ainakaan myöntänyt vastaavaa, joten ehjin nahoin selvittiin. Retki oli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut ja kaikilla oli varmasti mukavaa!

Ohessa kirjoittajan #selfie rehtorin vaatimuksesta.

Kuvat: Riikka Suutari, Jenna Jokela ja Kyösti Keränen