Lukion melontakurssi

Kolmisen viikkoa sitten koitti jokavuotinen melontakurssi, tälläkertaa kohteena oli Simo-joki. Kurssille osallistui 16 oppilasta ja retkelle mukaan lähtivät myös liikunnan opettajamme Jouni sekä melontaekspertti Jussi. Viikonlopun aikana matkaa kertyisi meloen reilut 40km, mutta onneksi oli luvattu hyvää säätä!

Matka alkoi perjantaina 5.9 klo 15 koulun pihalta, jossa lastasimme itsemme ja matkatavarat autoihin ja suuntasimme kohti Simoa, tarkalleen ottaen Hopeaperän leirintäaluetta. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen perille päästyämme saimme valita kajakit, aukkopeitteet ja kypärät, sekä hieman tutustella viikonlopun menopeleihin ensin kuivalla maalla. Viiden jälkeen Jouni ja Jussi vapauttivat meidät vesille, ja siitä se matka sitten alkoi.

Perjantaina meloimme vajaat kymmenen kilometriä, aikaa meillä meni kolmisen tuntia. Rantauduimme ensimmäiselle yöpaikalle vielä onneksi valoisan aikaan, joten leirin pystyttäminen kävi helposti. Pian kaikki olivatkin jo saaneet kuivaa vaatetta päälle ja ruokaa naamariin, teltatkin saatiin pystytettyä ilman suurempia ongelmia. Illalla alkoi harmillisesti sitten vesisade, joka jatkui pitkälle yöhön. Mutta meitähän ei pieni vesisade haitannut, ja kaikki nukkuivat enemmän tai vähän vähemmän sikeästi koko yön.

Launtai-aamuna meillä ei onneksi ollut minkäälaista kiirettä, saimme rauhassa heräillä ja syödä aamupalaa, laittaa kamppeet kasaan ja valmistautua päivän koitokseen. Matkaa oli edessä 20km, jonka meloisimme 10km satseissa, välissä pitäen ruokatauon. Kajakkiin täytyi siis varata kuivien vaatteiden lisäksi myös päivän ateria.

Aamulla vielä nauratti! 

Ruokapaikalle rantautumista

Ensimmäiset 10km meloimme erittäin ripeästi, reilussa puolessatoista tunnissa olimme jo kiitäneet yöpaikaltamme Hömmönkosken laavulle. Saimme siis pitää ihan hyvän mittaisen ruokatauon, mikä oli ihan paikallaan, jotta jaksettaisiin vielä toinen kymmenen kilsan rupeama. Lauantaina paistoi aurinko ja oli erittäin lämmin päivä, joten melominen sujui oikeenkin iloisesti ja kivuttomasti. Jälkimmäinen 10km sisälsi jo hieman enemmän koskia, mitkä sujuivat kaikilta yllättävän hyvin, vaikka mukana oli monta ensikertalaistakin.

Toiselle yöpaikalle saavuimme siis hyvissä ajoin, ja leirin pystyttämisen jälkeen alkoivatkin taas trangiat laulaa ja ruuat valmistua. Niilo päätti viihdyttää meitä harjoittelemalla eskimokäännöstä ja illan pimetessä nuotiolla istuttiin pitkään. 

Ruoka-aika 

Väsyneitä, mutta onnellisia melojia kuva täynnä! 

Niilon eskimokäännösharjoittelua 

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli hieman edellistä kylmempi, mutta tälläkertaa vettä ei satanut. Sunnuntai-aamu lähti jälleen käyntiin aamupalalla, sen jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme viimeiselle kymmenen kilometrin matkalle täynnä tarmoa! Tiedossa oli paljon koskia, joten matka sisälsi siis hieman haastetta. (sunnuntain koskilta allekirjoittaneella on myös kypäräkameralla kuvattuja videoita, mutta teknisten ongelmien vuoksi ne tulevat hieman myöhemmin)

Sunnuntaina aivan loppumetreillä oli tiedossa erittäin haastava koski. Suurin osa porukasta selvitti kosken erittäin mallikkaasti, mutta parilla oppilaalla pienet huolimattomuusvirheet johtivat kaatumisiin. Kuitenkin iloisesti hymyillen porukka saapui rantaan, voittajafiiliksellä. Niilo päätti myös vielä kerran testata eskimokäännöstä, ja lopulta onnistuikin siinä erittäin hienosti! 

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli kokemuksena erittäin hieno ja opettavainen. Meidän porukalle siis suuri kiitos mukavasta viikonlopusta! Ja muille en voi kuin suositella lämpimästi tätä lukiomme upeaa erikoiskurssia - eritoten tytöt, tarttukaa vain rohkeasti haasteeseen!