Hyvät ylioppilastoverini, opettajat ja juhlavieraat,
 |
| Emilia Hekkala piti ylioppilaiden puheen |
Muistan kun aloitin lukion kolme vuotta sitten. Jollakin
ensimmäisistä äidinkielentunneista meidän piti kirjoittaa siitä, mitä toivomme
lukiossa oppivamme. Muistan kirjoittaneeni, miten haluaisin kehittyä
kriittisemmäksi ja kasvaa ihmisenä. Minusta tuntuu, että sen lukio on saanut
aikaan.
Sillä lukion tärkein tehtävä ei ole opettaa meille
nippelitietoa Pähkinäsaaren rauhasta tai sentrifugoinnista. Lukion tärkein
tehtävä on kehittää ajatteluamme. Kaavat, joiden ymmärtämiseksi meidän on
pinnisteltävä, väittelyt, joita on melkein mahdoton voittaa ja keskustelut,
joissa jokainen on asiasta eri mieltä, kaiken sen tarkoitus on laajentaa ymmärrystämme
ja tuoda ajatteluumme syvyyttä. Juuri tämä asia tekee lukiosta tärkeän ja antaa
ylioppilaslakille sen arvon. Ei se opiskelu, ei kirjoitukset, vaan oppiminen,
kasvaminen.
Ja onhan lukioaika muutakin kuin pelkkää opiskelua. Uudet
ihmiset, uudet ystävät. Uudenlaiset asenteet ympärillä. Olen saanut tavata
ihmisiä, joiden suhtautuminen maailmaan on ihailtava, ihmisiä, joiden ajatukset
menevät syvälle ja ihmisiä, jotka osaavat nauttia jokaisesta päivästä. Hienoja
ihmisiä. Ja hienoja hetkiä myös, aina arkisista ilonaiheista kuten koeviikon
loppumisesta, hyvin sujuneesta esitelmästä, kahvin tuoksusta ja samoille
vitseille nauramisesta suurempiin tapahtumiin. Pimennetyt käytävät, kun
yökoulussa ollaan piilosta. Pukuloisto tässä salissa vanhojentanssien aikaan,
valot ja säihke, musiikki. Penkkarit: kaikki se nauru, leveät hymyt ja tuuli
rekan lavalla. Keveyden tunne, kun viimeiset kirjoitukset ovat ohi ja
kirjoitussalin oven saa sulkea takanaan. Ja tämä hetki.
Kolme luvattoman nopeasti kulkenutta vuotta.
Haluan kiittää opettajia ja rehtoriamme siitä, että
olette olleet tiukkoja ja saaneet meidät opiskelemaan ja tekemään töitä. Vielä
enemmän haluan kuitenkin kiittää teitä siitä, että olette osanneet myös
rentoutua ja näyttää muitakin puolia itsestänne. Kiitokset koulun muullekin
henkilökunnalle, olette pitäneet meistä hyvän huolen. Vanhemmille, sukulaisille
ja ystäville haluan sanoa suurkiitokset kaikesta saamastamme tuesta. Ja
kaikille uusille ylioppilaille: kiitos. Meillä on ollut hyvää aikaa yhdessä.
Tämän kesän jälkeen me suuntaamme eri poluille. Edessämme
on opiskelua, työtä, kokemuksia. Vapautta ja valintoja. Suunta on kuitenkin
selvä: eteenpäin. Eletään hyvä elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti