Lakkiaisten juhlapuheet

Lukuvuosi päättyy aina juhliin. Juhlissa pidetään puheita. Nyt voit lukea Iin lukion rehtorin, Tuomas Kulhan Iin lukion lakkiaisissa 3.6.2017 pitämän puheen. Lisäksi lue erityisen huolellisesti tuoreen ylioppilaan Valtteri Paakin loistava puhe.

Hyvä juhlaväki,

Oliko ennen kaikki paremmin? Mistäpä mä sen tietäisin. Näin laulaa Neljä Ruusua kappaleessaan Valuva taivas. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään on vastaavasti tuttu sanonta jokaiselle, mutta siitä huolimatta tänään on aika katsoa hetken aikaa taaksepäin. Ehkä samalla saamme vastauksen siihenkin, oliko ennen kaikki paremmin.

Lukuvuoden 2016–2017 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut edelleenkin hyvällä tasolla. Henkilöstössä tapahtui muutoksia. Elina vaihtui Kirsiksi ja toinen Elina Johannaksi. Lukuvuoden aikana Anna vaihtui Hannaksi, Matti Iidaksi, Henna Villeksi, Minna Katiksi ja Teijo Marjoksi. Lisäksi saattelimme pitkäaikaisen ja erittäin pidetyn lehtorimme Markku Välitalon viettämään kiireisiä eläkepäiviä kameran varteen. Lukuvuoden viimeisinä päivinä saimme lisäksi suru-uutisen, kun pitkäaikainen Iin lukion ja Valtarin koulun koulusihteeri Inkeri Kaiponen menehtyi äkillisesti. Suuri vaihtuvuus kesken lukuvuoden luo haasteita lukiolle, mutta mielestäni selvisimme lukuvuodesta kuivin jaloin.

Lukioiden opetussuunnitelma ja tuntijako muuttuivat elokuussa 2016. Sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset järjestettiin syksyllä ensimmäistä kertaa.  Näistä muutoksista selvisimme hyvin. Toki on myönnettävä, mietin sähköisten ylioppilaskirjoitusten osalta, oliko ennen sittenkin paremmin. Tänä vuonna kansainvälinen toiminta oli poikkeuksellisen aktiivista. Meiltä kävi ryhmä Unkarissa. Lisäksi keväällä tehtiin opintomatka Saksaan. Erasmus+ hankkeen tiimoilta vierailtiin Skotlannissa ja helmikuussa järjestettiin samaisen hankkeen tiimoilta tiedeleiri täällä Iissä. Yrittäjyysmessut viettävät 10-vuotisjuhliaan. Projektit ovat vahva osoitus siitä, miten Iin lukiossa parannetaan opiskelijoiden työelämävalmiuksia.

Iin lukio on paikkakunnan ainoa toisen asteen koulu ja siksi sen kehittäminen ja ylläpitäminen on paikkakunnan vetovoimaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Elämme taloudellisesti vaikeita aikoja ja joskus tuntuu siltä, kuin koulutuksesta leikkaaminen olisi ”muotia”. Iissä on kuitenkin selkeästi ymmärretty koulutuksen arvo. Ensi vuonna aloittavat opiskelijat saavat käyttöönsä kannettavat tietokoneet, joiden avulla uuden opetussuunnitelman mukainen opiskelu onnistuu. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, mutta itse uskon vahvasti lukiokoulutuksen tulevaisuuteen Iissä. Iin lukion toiminta-ajatus Vankalta perinteiseltä pohjalta luottavaisena tulevaisuuteen on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomesta ja maailmalta kuuluvat uutiset nostavat entisestään yleissivistyksen, historian tuntemisen ja suvaitsevaisuuden oppimisen merkitystä. 

Jokainen abiryhmä on omanlaisensa, on taatusti kulunein klisee, joka juhlapuheissa kuullaan. Mutta teidän tapauksessanne se sopii kuin nenä päähän, tai kuten itse joskus leikkisästi sanon, kuin nyrkki silmään. Minä sain tehdä kanssanne töitä kolmen vuoden ajan. Lienen luonteeltani masokisti, sillä olen nauttinut joka hetkestä. Jokainen teistä on saanut olla oma itsensä. Vaikka joskus on saattanut omassa ja varmaan jonkun muunkin henkilökuntaan kuuluvan päässä kaikua kysymys mitä jäbät duunaa…

Rakkaat lakitettavat! Te olette monessakin mielessä kulkeneet lukion aikana monia polkuja. Aloititte opiskelunne ennen kuin pääsimme uusiin tiloihin. Opiskelujenne aikana olette kohdanneet suuren määrän eri opettajia. Ylioppilaskirjoituksetkin muuttuivat opiskelujenne aikana sähköisiksi. Ehkä tekin olette joskus miettineet oliko ennen kaikki paremmin. Voin kertoa teille, ei ollut. Ainoa pysyvä asia on muutos ja tiedän että lukiossa viettämänne aika on valmistanut teitä tulevaisuuden haasteisiin.

Kuluneen kolmen lukiovuoden aikana olette kulkeneet yhteisen matkan tähän hetkeen. Yhteisestä matkasta huolimatta jokaisen reitti tähän hetkeen on ollut yksilöllinen. Jollekin matka on ollut helppo, jollekin vaikea. Joku ei kiinnittänyt matkaan mitään huomiota koska vain päämäärä on ollut tärkeä. Joku taasen on saattanut nauttia matkasta ja matkaseurasta niin, että koko päämäärä on ollut hämärän peitossa. Olennaista ei itse asiassa ole matka. Tai se mitä matkan aikana tapahtuu tai ei tapahdu. Edes päämäärä ei ole olennainen. Olennaista on sinä. Muista säilyttää itsesi ja ainutkertaisuutesi tulevaisuudessakin. On tietyllä tavalla haikeaa päästää teidät menemään, mutta päästän teidän matkaan luottavaisin mielin, sillä tiedän mihin pystytte. Minä uskon teihin. Uskokaa tekin itseenne. Kiitos että olen saanut kulkea kanssanne. Onnea ja menestystä sekä hyvää matkaa tulevaisuuteen.

Hyvät ylioppilastoverini, arvoisa rehtori ja opettajakunta sekä muu juhlaväki

12 vuotta, joista kolme lukiossa, ovat nyt ohi. Viime vuosina olemme viettäneet lähes puolet ajastamme opiskellen. Laskeskelin itse eilen, että pelkästään lukion penkkejä on kulutettu yli 1400 tunnin verran, ja kun siihen lisätään vielä läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen, on summa jo melkoinen.

Olen aina sanonut lukion olevan helppoa aikaa. Voi olla, että olen hieman kaunistellut totuutta. En halua pelotella ketään, sillä kuten tänään näemme, lukiosta selviäminen on mahdollista, mutta helppoa se ei ole. Se vaatii sisua, yhteistyötä ja ennen kaikkea perselihaksia.

Tänään saimme menneiden vuosien uurastuksesta ja ahkeroinnista palkkion, kun saimme luvan painaa valkolakin päähän. Olen aina hämmästellyt kuinka suuresti tällaista valkoista, aika vaatimattoman näköistä lakkia arvostetaan, en hämmästele enää. Valkolakin arvon tajuaa vasta silloin, kun näkee kuinka paljon työtä sen saaminen vaatii.

Hyvä juhlaväki, hyvät ystävät

Me elämme nyt epävarmuuden aikaa. En mielelläni sanoisi sitä ääneen ja varmasti moni muukaan ei haluaisi sitä myöntää. Mutta kun lukee päivän sanomalehden tai katso iltauutiset, ei muunlaista kuvaa tämän maailman tilanteesta voi saada. Mediatilan vievät kokonaan terrorismi, polarisaatio kansanryhmien välillä, ilmastonmuutos sekä Venäjän ja Pohjois-Korean voimapolitiikka. Kaiken tämän lisäksi puhutaan vielä totuuden jälkeisestä ajasta.

Henkilökohtaisesti olen kantanut syvää huolta siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiansa. En usko täyteen altruismiin, mutta en silti ymmärrä, miksemme voisi antaa tuleville sukupolville mahdollisuutta nauttia puhtaasta ja monimuotoisesta luonnosta tai miksemme voisi auttaa ihmistä, joka on vailla kotia, vailla rahaa tai ystäviä.

Vaikka uutiset yrittävät päivittäin lannistaa minut, jaksan vielä uskoa siihen, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Kunhan me vain muistamme tämän ja muistamme käyttää sitä meidän omaa hyvyyttämme, olemme jo polulla kohti meille kaikille parempaa maailmaa.

Eteenpäin meitä tällä polulla vie sivistys. Välittäminen, josta jo aiemmin puhuin, on osa sivistystä, mutta nyt tarkoitan nimenomaa kirjasivistystä. Muistelisin, että se oli äidinkielen opettaja, joka lukion alkuaikoina kertoi meille, että lukion lopussa me tiedämme laajemmin asioita kuin olemme koskaan aiemmin tienneet tai kuin tulemme koskaan tulevaisuudessa tietämään. Voisi siis jopa väittää, että ainakin jollakin mittarilla olemme tämän salin viisaimpia.

Kuuntelen aina tyytyväisenä puheenvuoroja, joissa korostetaan yleissivistyksen merkitystä nykyisessä työelämässä. Eikä näiden puheenvuorojen pitäjät ole väärässä. Tämän päivän työelämä näyttäytyy huomattavasti katkonaisempana ja laajempana kuin esimerkiksi työelämä parikymmentä vuotta sitten. Muodikkaat uranvaihdokset ja globalisaatio ovat nostaneet yleissivistyksen arvoon mittaamattomaan työmarkkinoilla ja ainakin minut se saa entistä tyytyväisemmäksi siitä, että tulin valinneeni juuri lukion peruskoulun viimeisenä vuotena.

Yleissivistyksen rooli korostuu myös aiemmin mainitsemieni maailmaan epävakautta aiheuttavien ongelmien ratkaisemisessa. Meillä Iin lukiossa on koulukohtainen soveltava historian kurssi, jossa tutustutaan toiseen maailmansotaan. Olen muutaman noista ajoista kertovan dokumenttielokuvan katsonut ja joka kerta ne vetävät minut hiljaiseksi. Ihmisenä, joka haluaa uskoa asioista hyvää, minun on hankala ymmärtää niitä raakuuksia, joita tuon sodan aikana tehtiin. Ja se, että me yli seitsemänkymmentä vuotta tuon sodan jälkeen käymme koulussa läpi noita vaiheita, saa meidät toivottavasti muistamaan, miksi emme enää koskaan saa alentua niin alhaiselle tasolle. Opiskelu ja yleissivistys estävät meitä tekemästä samoja virheitä uudestaan.

Lukiossa meidät on opetettu fundeeraamaan, mutta myös toimimaan. Koko maailma on nyt avoinna meille ja meidän on käytettävä mahdollisuutemme hyvin!

Arvoisa rehtori, opettajat ja koulun muu henkilökunta

Haluan kiittää teitä kaikkia sydämeni pohjasta. Siivoojat, talonmiehet, keittäjät, kuraattori, kouluterveydenhoitaja ja kaikki te piilossa pysyvät henkilöt. Te olette yksi koulumme tärkeimmistä osista ja liian harvoin me kiitämme teitä. Se, että me saamme opiskella puhtaassa ja turvallisessa kouluympäristössä, meistä pidetään huolta ja meille tarjotaan hyvää kouluruokaa. Se on mahdollistanut sen, että me olemme tänään täällä edessä valkolakkien kanssa.

Opettajat ja rehtori, te olette opastaneet meitä eteenpäin niin vaikeina kuin hyvinäkin aikoina yhdessä vanhempiemme kanssa. Olen varma, että tulemme muistamaan teidän ohjeenne ja myös ne kaikki kertomukset niistä virheistä, jotka te olette tehneet, mutta joita meidän ei kannata tehdä.

Ja viimeisenä, rakkaat ylioppilastoverini, tämä matka on ollut upea. Kiitos teille kaikille siitä! Hyvää kesää!"

Kiitos menneistä kolmesta vuodesta ja oikein aurinkoista kesää! :)