Rehtorin puhe lakkiaisissa 4.6.2016

Hyvä juhlaväki! Mä tajuta sain, että hetki on kaunis. Mä tajuta sain, että nyt tai en koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa. Näin laulaa Haloo Helsinki Hetki on kaunis kappaleessa. Tänään on yhden kolmivuotisen taipaleen päätepysäkki ja teidän juhlahetkenne. 

Lukuvuoden 2015–2016 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut edelleenkin hyvällä tasolla. Henkilöstössä tapahtui muutoksia. Matti Sakari vaihtui Minnaksi, Eerik Pasiksi ja Marika takaisin Annaksi. Uudet henkilöt toivat uusia raikkaita ajatuksia ja ainakin rehtorin näkökulmasta uudet työntekijät solahtivat Iin lukion ilmapiiriin kuin veitsi voihin. Opiskelimme ensimmäistä kertaa koko lukuvuoden uusissa tiloissa. Monissa käytänteissä on vielä kehittämisen varaa, mutta kokonaisuudessaan lukion profiili on noussut omien tilojen myötä.

Iin lukio on paikkakunnan ainoa toisen asteen koulu ja siksi sen kehittäminen ja ylläpitäminen on paikkakunnan vetovoimaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Elämme taloudellisesti vaikeita aikoja ja joskus tuntuu siltä, kuin koulutuksesta leikkaaminen olisi ”muotia”. Valtakunnan tason linjauksille koulutuksen suhteen me emme täällä Iissä voi mitään, mutta uskon ja luotan siihen, että kuntamme näkee lukiokoulutuksen ja yleisesti koulutuksen arvon.  Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, mutta itse uskon vahvasti lukiokoulutuksen tulevaisuuteen Iissä. Iin lukion toiminta-ajatus Vankalta perinteiseltä pohjalta luottavaisena tulevaisuuteen on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomesta ja maailmalta kuuluvat uutiset nostavat entisestään yleissivistyksen, historian tuntemisen ja suvaitsevaisuuden oppimisen merkitystä.

  

Lukioiden opetussuunnitelma ja tuntijako muuttuvat elokuussa 2016. Sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset syksystä 2016 lähtien ovat oma haasteensa sekä pedagogisesti että teknisesti.  Näihin muutoksiin Iin lukio on valmis. Meillä integroidaan opetusta yli oppiainerajojen, teemme yhteistyötä monien eri paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa ja harjaannutamme opiskelijoiden työelämävalmiuksia muun muassa Iin lukion messujen kautta. Tänä vuonna kansainvälinen toiminta oli poikkeuksellisen aktiivista. Meiltä kävi ryhmä Unkarissa ja unkarilaiset tekivät vastavierailun helmikuussa. Lisäksi syksyllä tehtiin opintomatka Saksaan. Uusia kansainvälisiä hankkeita on tulossa ja ne ovatkin globalisoituvassa maailmassa erittäin tärkeitä.

Rakkaat lakitettavat! Puhuessani teille vanhojen tanssipäivänä vertasin teitä puutarhaan. Kuten siemenestä kasvaa puu, myös opiskelijasta kasvaa jotain, mutta mitä? Te jotka tänään valmistutte ylioppilaiksi olette sato ja näin luvalla sanoen, harvinaisen laadukas ja näyttävä sato. Kysykää itseltänne miksi te olette niin hyviä?  Kasvattaja ei voi tehdä kaikkea. Paljon on kiinni sattumasta, luonnosta tai siemenestä itsestään. Kasvattajan tehtävä on taata yksilölle mahdollisuus kasvuun. Täytyy ravita ja huolehtia ja välillä antaa vain olla. Mutta yksi asia pitää muistaa aina: välittäminen.

Silloin kun minä olin teidän ikäisenne, eli 15 vuotta sitten sain pitää ensimmäistä kertaa puheen ylioppilasjuhlissa. Uutena ylioppilaana olin täynnä nuoruuden uhmaa ja iloa. Puheessani tämä näkyi siten, että kiitin kyllä kaikkia muita talonmiehestä naapuriin ylioppilaaksi valmistumisesta, mutta opettajia en kiittänyt. En valitettavasti löytänyt tuota puhetta, mutta muistan myös ottaneeni voimakkaasti kantaa lukiomme tulevaisuuteen ja en niin positiivisessa sävyssä.  Eli jo 15 vuotta sitten olin samanlainen: höpötän omiani, keskeytän, enkä suostu lopettamaan, kuten te osuvasti penkkaripäivän laulussanne tiivistitte. En nyt neuvo teitä olemaan kiittämättömiä saamaanne koulutusta kohtaan, vaan kerron vielä toisen tarinan. Aloitin Iin lukiossa työskentelyn syksyllä 2012. Juuri lukuvuoden alun kynnyksellä täytin pyöreitä vuosia. Sain siskoiltani, isältäni ja mummoltani hienon lahjan, sen ruskean salkun joka minulla on yhä työsalkkunani. Lisäksi sain kortin. Salkun tulen todennäköisesti joskus vaihtamaan, mutta kortista en luovu koskaan. Kortissa pieni poika syö ihan liian suurta voileipää autuas ilme kasvoillaan. Kortin teksti on kuitenkin se merkittävin lahja jonka perheeni antoi: kortissa nimittäin lukee: ole oma itsesi. Kukaan ei tee sitä sinua paremmin.

Kuten matkan varrella olen teille todennut, opettajan tärkein tehtävä on pysyä poissa oppimisen tieltä. Toisin sanoen opettajan on tehtävä itsensä tarpeettomaksi. Teidän kohdallanne tämä tavoite on toteutunut. On tietyllä tavalla haikeaa päästää teidät menemään, mutta päästän teidät matkaan luottavaisin mielin, sillä tiedän mihin te pystytty. Minä uskon teihin. Uskokaa tekin itseenne.

Puheen aluksi mainitsin hetken. Minulla on nyt viimeinen hetki antaa teille ohjeita. Eräs suosikkikirjoistani on Erlend Loen Supernaiivi, joka kertoo itseään ja elämän tarkoitus etsivästä nuoresta miehestä. Kirjan opetus voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: time is always now. Aika on aina nyt. Nauttikaa siitä, nauttikaa tästä hetkestä ja tästä ajasta, koska tämä on teidän aikanne.