18.12.13 Ranualla koululiikuntaliiton salibandyturnauksessa

Ratkiriemukas urheilusessio oli tiedossa. Joukkue isolla J:llä lähdössä lähes yliyön kestävälle urheilumatkalle salibandyn merkeissä Ranualle ainaluotettavan Matka-Maken kyydittämänä. Starttasimme hiukan etuajassa Haukiputaan tyttöjen jäädessä pois turnauksesta. Otteluohjelmaa tiivistettiin viime tingassa.

Matkasuunnitelmana oli ruokailu puoleltapäivin ja hetimiten kaksi peräkkäistä peliä ensin Rovaniemeä ja sitten Ranuaa vastaan. Rovaniemen Lyseonpuiston lukio pelasi fyysistä peliä, mutta jäi taidoissa selvästi meidän jalkoihimme. Loppulukemat meille 13-2. Rovaniemi oli hävinnyt ensimmäisen pelin Ranualle 11-0, joten tasurikin riittäisi jatkopaikkaan. Ranua pelasi selvästi rikkeettömämpää ja systemaattisempaa peliä kuin Rovaniemi. He johtivat ensimmäisellä puoliskolla  kahteen otteeseen kahdella maalilla, mutta iiläisellä idealla tasoitimme kolmeen kolmeen ennen toista puoliaikaa. Vaarattoman näköisestä kaukolaukauksesta Ranua sai kuitenkin johtomaalin onnenkantamoisella toisen puoliajan alkuun. Peliajan vähetessä hyökkäyksemme otti enemmän riskejä, joka kostautui loppulukemiin 6-3 Ranualle. Kuitenkaan näin lähelle jatkopaikkaa ei Iin lukion salibandyjoukkue ole miesmuistiin päässyt. Todettiin urheilullisesti vain paremman joukkueen voittaneen.

Näin reissun voi pukea jouluiseksi lauluksi:

Sählylaidat on rakennettu

ottelu on jo ovella.

Mailat on jo käyristetty,

reikäpallot pilkulla.

Pillin pienet piiperöiset 

puhaltelevat rujosti.

Ympärillä sählymailat

laukoilevat rajusti.

Kiitos sulle tuomarimme

anteeks annoit jäähymme.

Kun sä vihelsit maaliksemme,

paras joululahjamme.

Kuvat ja teksti: Jouni Välipakka

Wire art- luovuuskurssi

Jaksojen taitekohtaan oli tarjolla Barbara Tongin luovuuskurssi. Kurssilla oli luokanopettajia, kuvisope ja minä. Lukiolaisia kaipasin, mutta koeviikon sekaan on ilmeisesti vaikea mahduttaa - päiviä ei huvita venyttää ja väsymyskin painaa.

Suosittelen kuitenkin joskus kokeilemaan kursseja: tarjolla on kansainvälistä ilmapiiriä, uusiin ihmisiin tutustumista ja käsillä tekemistä. Barbara Tong oli välitön hongkongilais - lontoolainen. Luokanopettajat olivat tottuneempia käsityöläisiä. Tuntui vaikealta työstää metalliverkkoa ja puhua samalla. Ei heistä! Työtä vertailtiin pajujen ja kaislan muotoiluun. Aluksi käytettiin paksumpaa rautalankaa, jonka taivuttelu tuntui sormenpäissä. Vieläkin aristaa, varsinkin etusormia. Eka harjoitus oli maljamainen muoto ja sitten tehtiin ohuemmasta langasta jotain vapaavalintaista. Yritin painovoiman venyttämää vesipisaraa. Ei siis sellaista sumumaista sadetta, josta syntyy kaunis sateenkaari, vaan märkää, painavaa vettä.

Teksti ja kuvat: Päivi Niiranen

Arvostelu elokuvasta Carrie

Iin kauhuelokuvafestivaalit  järjestettiin jälleen marraskuisena viikonloppuna.  Iin lukiolaisilla oli oiva tilaisuus ottaa varaslähtö katsomalla elokuva Carrie.  Tämä mahdollisuus suotiin meille ihan koulupäivän aikana ja siitä kiitos sekä järjestäjille että koulumme rehtorille.

Carrie  on kauhukirjailija Stephen Kingin esikoisteos, joka ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1974.  Elokuvaksi tämä pääsi vuonna 1976, mutta ei päässyt Suomessa esitykseen tiukkapipoisen sensuurin vuoksi.  Vasta 1991 pipo höllentyi ja tämä alkuperäinen Carrie on jäänytkin monen katsojan mieleen unohtumattomana katsomiskokemuksena.  Elokuvasta on tehty uusintaversio 2013, mutta arvostelijoiden mukaan se oli täysi floppi.

Elokuvassa nuori tyttö asuu yhdessä uskonnollisesti fanaattisen äitinsä kanssa.  Kotona määrää äiti ja uskonto, tunnelma on ahdistava.  Pieninkin vastalause johtaa rangaistuksiin, joihin kuuluu rukouskaappiin lukitseminen.  Uskonto tällaisessa muodossa esitettynä on todella tuhoavaa ja pelottavaa.

Carrie on ollut koulukiusattu jo kauan. Tilanne pahenee entisestään, kun kiusaajille selviää ettei Carrie tiedä aikuiseksi kasvamisesta mitään.  Kiusauskohtaus koulun suihkutiloissa on  ahdistava ja antaa kiusaajista armottoman kuvan.  Joukko hyökkää heikomman kimppuun ja  provosoi itsensä hysteeriseen vimmaan.  Kuitenkin sydäntäkin löytyy ja koulun suosituin poika pyytää Carrien tanssiaisiin.  Siellä helvetti pääsee valloilleen kun Carrie huomaa omaavansa telekineettisiä kykyjä.

 Koulukiusaajien hahmoissa asuu hirveä ilkeys.  He eivät voi yksinkertaisesti antaa oudon ja hiljaisen tytön vain olla. Siksi tanssiaisissa tapahtuva kaaos ei aiheuttanut ainakaan minussa minkäänlaista sääliä.  Tuli vain sellainen tunne, että he olivat kohtalonsa ansainneet.

Elokuvassa on nähtävissä monta eri tasoa.  Yksi on fanaattisen uskonnon tuhoava vaikutus, toinen koulukiusaamisen mekanismi eri rooleineen.  Varsinainen kauhu jäi mielestäni vaisuksi lukuun ottamatta loppukohtausta, jossa haudasta nousi käsi tarttumaan Carrien ystävän ranteeseen.  Tämän rekisteröi myös Saara, jonka kirkaisu saisi monen näyttelijän vastaavan suorituksen tuntumaan teennäiseltä.

Teksti: Eerik Haavisto

Nuorten ääni ratkaisee

Marleena Holmberg kertoi EU:sta perusteellisesti

Meille lukiolaisille EU:n asiat, kuten tupakkalainsäädännöt, tukipaketit, erilaiset direktiivit ja säädökset tuntuvat kovin vieraalta. Koskettavatko nämä asiat todella meitäkin? Viime viikon keskiviikkona saimme tähän vastauksen.  Saimme lukiollemme vieraaksi Eurooppalainen Suomi ry:n toteuttaman Nuorten ääni ratkaisee-projektin edustajan Marleena Holmbergin. 

Luentoa

Tapahtumaan osallistui niin lukion kakkosten lisäksi myös me abit, joilla onkin ensimmäiset europarlamenttivaalit edessä. Infopäivä aloitettiin kertomalla hieman siitä, että miten EU itseasiassa toimii. Tämä oli mielestäni hyvinkin tarpeellista siihen nähden, että lukiossamme kun on vain yksi yhteiskuntaopin kurssi, missä saamme enemmän tietoa itse EU:sta. Toki perustiedot opetetaan, mutta EU:n syvempi merkitys jää unholaan monelle nuorelle. Meille kerrottiin mm. Euroopan parlamentin työskentelystä ja  kokoonpanosta, sekä muista EU:n toimielimistä. Myös tieto siitä, miten EU:n päätökset vaikuttavat jopa meidän lukiolaistenkin elämiimme, ja miten ne vaikuttavat muidenki arkeen, oli hyvin hyödyllistä. Infotilaisuus ei kuitenkaan jäänyt vain siihen, vaan tällä kertaa saimme myös itse olla mukana päätöksenteossa, vaikkakin vain  leikisti. 

Valiokunnat työssään

Saimme tilaisuuden keskustella hyvinkin ajankohtaisista ja tärkeistä asioista, kuten turkistarhauksesta, nuorisotyöttömyydestä, kansainvälisestä rikollisuudesta ja Syyrian sisällissodan uhrien avustuksesta. Jakauduimme ryhmiin, keskustelimme omasta aiheestamme, ja teimme yhteenvedon asiasta, ja lopulta ehdotuksen. Asiasta sai esittää niin eriäviä, kuin puolustaviakin mielipiteitä. Saimme siis käytännössä harjoitella päätöksentekoa meppien tapaan Euroopan parlamentin  täysistunnossa. Keskustelun jälkeen jokaisen ryhmän ehdotukset kävivät läpi äänestyksen, jotkut paremmalla menestyksellä, jotkut huonommalla. Minusta tämä oli oiva tapa saada luokioikäiset nuoret kiinnostumaan sellaisesta asiasta, joka muuten tuntuisi kovin vieraalta. Kun saa itse kokea olevansa mukana päätöksenteossa, ja nähdä miten se vaikuttaisi, tuntuu asia paljon tärkeämmältä. 

Kannattaako meidän nuorien lopulta äänestää europarlamenttivaaleissa? Mielestäni kyllä. Oma yksittäinenkin ääni saattaa olla ratkaiseva,  vaikka se ei siltä aina tunnukkaan. Kannustaisinkin myös muitakin nuoria ottamaan asioista selvää, ja äänestämään, koskee se sitten eurovaaleja tai oman kunnan kunnallisvaaleja. Myös nuori voi vaikuttaa!

Teksti: Essi Huovinen

Kuvat: Tuomas Kulha

Sattuu ja tapahtuu

Kaksi viikkoa on käyty koulua syysloman jälkeen. Monesti sitä ajattelee, että näin marraskuussa on synkkää ja pimeää, eikä koulussa tapahdu yhtään mitään. Aika kuluu joulua odottaen. Miten väärä ajattelumalli tuo onkaan. Nimittäin tässä muutamia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea koulussa on tapahtunut loman jälkeen ja mitä ensi viikolla on luvassa. 

1. Lukiolaisten liiton koulukäynti. Suomen lukiolaisten liitto kävi esittelemässä toimintaansa lukiolaisille heti loman jälkeen. Opiskelijoille esiteltiin liittoon kuulumisen hyviä puolia. Lisäksi liiton edustajat jututtivat oppilaskuntamme hallitusta ja rehtoria.
2. Taksvärkkipäivä. 1.11 lukiolaiset viettivät taksvärkkipäivää. Abiturientit eivät osallistuneet taksvärkkiin, vaan treenasivat koululla äidinkieltä ja matematiikkaa. Osallistumisprosentti oli erinomainen, kiitos kaikille!
3. Kouluviihtyvyyskyselyn tekeminen. Jokainen lukiolainen on saanut vastattavakseen kyselyn, jolla kartoitetaan kouluviihtyvyyttä. Kyselyn tuloksiin palataan lähiaikoina.
4. Ihmefilmi-elokuvanäytös. Tiiistaisin koululla näytetään laadukkaita kotimaisia elokuvia kaikille kiinnostuneille. Ensimmäisenä elokuvana katsottiin Komisario Palmun erehdys. Ensi viikolla on vuorossa Mustalaishurmaaja.
5. Vanhempainilta. 7.11 pidettiin lukion vanhempainilta. Kiitos kaikille osallistujille. On aina mukavaa huomata, että lukion toiminta kiinnostaa myös huoltajia.
6. 4tieteen kisat. Ensi viikon aikana lukiolla pidetään neljän tieteen kisoja. Valtakunnallisiin kisoihin voi osallistua kuka tahansa.
7. Nuorten ääni ratkaisee-ensikertalaisena EU-vaaleissa. Keskiviikkona 13.11 lukiolla vierailee Eurooppalainen Suomi ry:n toteuttama projekti, jonka tavoitteena on aktivoida nuoria vaikuttamaan.
8. Abi-päivät. 14.11 abit vierailevat perinteiden mukaisesti Oulun yliopiston abipäivillä.
9. IIK!Kauhuelokuvafestivaalin näytös. Lukiolaisille tarjotaan perjantaina 15.11 erinomainen elokuva. Katso Carrie-elokuvan esittely käsiohjelmasta.

Oletko vielä sitä mieltä, että koulussa ei tapahdu mitään :) Ja kaikki tämä toiminta laadukkaan perustyön lisäksi. Tulevista tapahtumista kirjoitetaan tekstejä. Muun muassa elokuvasta olisi mielenkiintoista lukea esim, yhden opiskelijan ja yhden opettajan näkemys. Ottakaapa haaste vastaan.

Tuomas

Luokkakokous 36 vuoden jälkeen

Vasemmalla alhaalla: Juhani Piukkula, Eila Alatalo, Pertti Lapinkangas, Eija Kieri, Marjatta Öörni, Tarja Taskinen, Merja Järviautio (ent. Ylisassi), Pirjo Oulasvirta-Niiranen. Vasemmalla ylhäällä: Hannu Lohvansuu, Timo Liedes, Kimmo Haapaniemi, Anna-liisa Kokko (ent. Berg), Tarja Holappa (ent. Lipponen), Leila Ukkola (ent. Viinamäki) ja Eija Annala.

Lämmin kesä on takana ja sen yksi parhaista muistoista oli luokkakokous, jonka vietimme 25.5.13.  Tapaamisen voimakkaat tunnelataukset alkavat vähitellen tasoittua. Oli todella jännittävää tavata entisiä luokkatovereita 36 vuoden tauon jälkeen. Tuo lukioaika oli elämän kulta-aikaa. Aika on toki haalistanut paljon muistoja tuolta ajalta, mutta tapaamisessa monet muistot palasivat. Mieleen tulivat aamun ankeat herätykset, aamunavaukset, muistot hankalista kokeista, kun paniikki iski, ja se hetki kun ylioppilastodistus oli viimein kädessä. Silloin nuori mieli oli täynnä suuria unelmia ja haaveita. Tulevaisuus ei meitä huolestuttanut, kunhan selviydyimme jotenkin luokalta toiselle. Elämässä tärkeintä oli saada tavata parhaita ystäviä. Nyt vuosien jälkeen ymmärrämme, mikä merkitys yhteisesti vietetyllä ajalla on. Silloin me saimme toisiltamme hyväksyntää ja arvostusta, joka on kantanut läpi elämän. Vaikka elämä tarjoaa meille iloisia ja murheellisia asioita, on kouluaika ja erityisesti lukiossa vietetty aika kirkkaana helmenä muistoissamme.

Lukioajan hauskoja muistoja kerrottiin pihassa...

ja tarina jatkui sisätiloissa.

Tapaamiseen oli päässyt saapumaan 13 vuonna 1974 lukionsa aloittanutta oppilasta. Kokoonnuimme aluksi Huilinkiin ja starttasimme riemukkaalla halauskierroksella. Marjatta Öörni oli kanssamme viettämässä tätä tärkeää päivää. Saimme tilaisuuden käydä myös Iin Lukiolla kanslisti Inkeri Kaiposen opastuksella. Koulu oli käynyt monet muutokset läpi, mutta jäljellä oli myös jotain entistä. Eteisaula otti meidät vastaan samalla turvallisella tunnelmalla kuin 36 vuotta sitten. Koulun kiviportaat olivat samat ja oma luokka löytyi ylimmästä kerroksesta. Se ei vaikuttanut pienemmältä eikä suuremmalta kuin ennen, mutta se oli SE luokka. Samassa luokassa me istuimme hiljaa kuunnellen Nevalaisen Erkin tunnilla, pilkkusääntöjä opetellen Hoikkalan Ainon tunnilla ja englannin pistokkaisiin vastaten Brusilan Pirkon tunnilla. Marjatta teki huikean aikamatkan ja piti meille ruotsin opetusta aiheena partisiipin perfekti. Luontevasti hän kirjoitti esimerkkejä taululle ja Haapaniemen Kimmo osasi jopa vasta oikein esitettyyn kysymykseen. Jatkoimme päivän viettämistä Alarannan Kodalla. Hupaisan muistelun lisäksi jokainen kertoi jotain elämästään. Kokon Anna-Liisan runo sai mielet herkistymään ja Kimmo viihdytti yhteislaulun ja tietokilpailun vetäjänä. Lohvansuun Hannun osaaminen tietokilpailussa oli omaa luokkaansa ja hän päihitti muut kevyesti. Kimmo yllätti meidät vielä vanhalla ”aarrelaatikolla”, johon hän oli kerännyt luokkatovereiden kanssa kirjoittamiaan kirjeitä; sen ajan tekstiviestejä. Ilta kului nopeasti ja täysikuu tervehti kotienmenijöitä, kun erosimme haikein mielin kesäyössä. Lupasimme toisillemme, että järjestämme luokkakokouksen uudelleen muutaman vuoden kuluttua.

Iin Lukion 1. luokka vuonna 1974.

Tapaamisen toteutumisesta saamme kiittää erityisesti idean henkienpuhaltajia Tarja Taskista, Anna-Liisa Kokkoa, Eija Annalaa ja Kimmo Haapaniemeä. Kiitän vielä kaikkien puolesta lämminhenkistä ja aina kaikkia kannustavaa, ihanaa luokanvalvojaamme Marjatta Öörniä! Kiitos myös Iin Lukion rehtori Tuomas Kulhalle vierailuluvasta koululle ja Inkeri Kaiposelle ystävällisestä esittelystä. 

 

Penkkarit vuonna 1977.

Teksti: Leila Ukkola

 

Tässä vielä Anna-Liisan kirjoittama runo, jonka hän esitti:

 

Pesän reunalla nuoret kotkat
valmiina nousemaan siivilleen.

Pelottomat katseet kohti tulevaisuutta.
Kyyristyminen ja
hyppy tyhjän päälle!

Siivet ojentuvat liitoon
kohti auringonnousua, myrskytuulia, tyyntä ja
elämänkokemuksia.

Tänään kotkanpoikaset ovat täysikasvuisia
- takana yksi elämänkaari-
valmiina muistelemaan mennyttä, lyhyttä aikaa.

Vuosi 1977 - 36 vuotta
kuin eilen - erosimme.

Nyt hiukan harmaantuneina, charmikkaina
tapaamme jälleen.

Nauretaan, lauletaan
vietetään hauska, mieleenpainuva iltapäivä ja ilta!

Sovitaan että,
tapaamme uudestaan.
- kahden vuoden kuluttuako