Hungarians visiting Ii in 2015

The Hungarians came to Finland on Friday night. They were accommodated by host families, which we had decided earlier. 

Saturday:

Some of us took the Hungarians with us and brought them to visit Oulu. 

They spent the evening with their host families.

Sunday:

Some of the Hungarians were watching reindeer racing and some of them went on a snowmobile ride.

Monday:

We came to school at 8.30 am and we had a magic show by Aleksi Tolonen and a music performance by Riikka Suutari and Antti Niiranen. After that the Hungarians gave us a presentation about themselves and their country. We spent the afternoon at KulttuuriKauppila art centre. We made some wearable art. In the evening we went to eat some pizza with some last year students.

Tuesday:

We came to school at 8.30.am and we had normal lessons. The afternoon we spent at the stables at Ylirannan ratsutila. We walked around the stables and we looked around. The stable owner offered us sleigh rides and a horse ride. Almost everyone went on horseback.  We ate some sausages and drank hot drinks. In the evening we went to Noora's place to watch a movie and eat some traditional candy and berries.

Wednesday:
On Wednesday we went to the SnowCastle of Kemi. We left at 12pm, and before that we had one English lesson at school.
We went to Kemi by bus and we also had our English teacher, Juha Pukari, with us. When we got to the SnowCastle we started the tour.
This year The SnowCastle of Kemi was celebrating its 20th anniversary. We saw many incredibly great sculptures and even Santa Claus was there.
When we had seen the whole castle, we went to eat and did some shopping. After that it was late and we headed back to Ii.



Thursday:
Thursday was the last whole day when the Hungarians were here. We spent the day at school, doing video projects in little groups.
Everybody got their videos finished and we watched them together. The videos were mixtures of Finnish and Hungarian.
After the videos, our headmaster thanked the Hungarian students and they all got a present to take home with them.

Friday:

It was time to say good-bye.  We hope our friends enjoyed their stay and we look forward to seeing them again.

Game Studio Workshop for our Hungarian visitors

On Wednesday 18.2.2015 our Hungarian guests at Ii Upper Secondary School participated in a workshop concerning computer science. The theme of the workshop was Hour of Code, gaming and developing games in general. The workshop organizer, maths and ICT teacher, Jukka Ervasti had given a game developing course on Scratch for students in Ii Upper Secondary School and now the students from the course were there to help our foreign guests with the tasks at the workshop.

The workshop started with Hour of Code. First, one of the guests, a girl called Gabriella, told that she wasn’t into ICT or computer science. After a short introduction and encouragement, she began to take part. In the end, she was the first one to complete the Certificate of Completion of the Hour of Code. I think we got into the bottom of the subject at hand, that is, the global campaign concerning children of all ages to get to know computer science and programming. A little later, other students got the Certificate too, also the host students received the Certificate. In addition, the Hungarian teacher Judit managed to solve the 20 puzzles and finally got a Certificate of her own.

After the Hour of Code, Ii Upper Secondary School students Konsta, Antti, Samuli and Miikka showed the games they had created with Scratch on their game programming course.The games seemed to be interesting based upon the amount of laughter being heard all over the computer science classroom. There were maze games, platformers, shooter games and puzzle games to play. Therefore, many different game types were introduced and the students from Ii told how they were made.

The last task was to make a small game or short interactive media with Scratch. In the assisting hands of our students, the Hungarian guests managed to make two music videos including moving objects like cars driving around and youngsters dancing with a very catchy Hungarian song playing in the background. Everybody seemed to enjoy the workshop and had fun.

I hope the workshop gave some new ideas and ways to think about computer science and programming in general. Judit, the English teacher from Hungary, had the intention to tell about the campaign to her colleagues in Hungary.

Lukion ykkösten kulttuurimatka Ouluun

Torstai 16.lokakuuta, kello 16.30. Linja-auto on täynnä opiskelijoita, lukion ykkösiä ja muutamia yläkoululaisia. Kerrankin olemme aikataulussa. Tunnelma on katossa, kun lähdetään Iistä kohti Oulua ja kulttuurikeskus Valvetta, jossa meidän pitäisi tutustua kahteen näyttelyyn. Nopeimmat aloittavat eväidensä syönnin jo tässä vaiheessa.

Noin puoli tuntia myöhemmin saavumme Ouluun ja linja-auto pysähtyy aivan keskustaan. Purkaudumme ulos autosta nopeasti ja kuljemme melkein siistissä jonossa kulttuurikeskuksen aulaan, joka on aivan nurkan takana. Siinä vaiheessa kuvaamataidon opettajamme jakaa meidät kahteen ryhmään. Minä olen ryhmässä numero... Ei aavistustakaan, mutta meidän ryhmämme on käytävä ensin tutustumassa valokuvanäyttelyyn. Valokuvanäyttelyssä on esillä monien eri valokuvaajien otoksia. Ehkä kaikille parhaiten jäi kuitenkin mieleen kaksi videoteosta. 

Valveella saimme viettää "omaa aikaa"

Nopea pyörähdys valokuvanäyttelyssä ja sitten kipitämme parin kymmenen metrin päässä sijaitsevaan Galleria 5:seen, jossa on esillä jonkun suomalaisen taiteilijan maalauksia. Toiset oppilaista vaikuttavat olevan oikeasti innoissaan maalauksista ja toiset... No, eivät ihan niin innoissaan. En halua kertoa kumpaan kategoriaan minä kuulun. Kun lyhyt vierailu taidenäyttelyssä on ohi, neuvotaan meitä vierailemaan ilmaisessa Galleria 5:ssä myös tulevaisuudessa.

Molemmat taidenäyttelyt käytiin läpi melko pikaisesti, mutta ehkä kaikilla olikin kiire syömään eväitään, tai ostamaan niitä Valveen kahvilasta. Vietämme aikaa Valveella noin puoli tuntia ja ehdimme mm. tutustua rakennuksen mahtavaan arkkitehtuurin ja lisäksi tärkeimpänä huomaan, että myös Valveelta löytyy ilmainen julkinen wc.

Minä ja muutama kaverini myöhästymme melkein linja-autosta, joka jatkaa matkaa aikataulun mukaan kohti Madetojan salia. Edessä on vielä illan odotetuin hetki, sillä kello 19.00 alkaa Oulu Sinfonian konsertti. Matka Madetojan salille on lyhyt, mutta sitäkin riehakkaampi. Ehkä väsymys alkoi jo hiukan painamaan tässä vaiheessa?

Aiheutimmekohan me pientä ruuhkaa Madetojan salilla?

Madetojan salilla saamme konserttiliput musiikinopettajaltamme ja tietenkin niitä vielä kavereiden kanssa vaihdamme, jotta saamme istua kavereidemme kanssa. Kun olemme viimeinkin omat paikkamme löytäneet ja valot salissa himmentyvät, olen aivan pihalla. Minulla ei ole aavistustakaan mitä orkesteri soittaa. Myöhemmin minulle selviää, että siinä vaiheessa he esittivät kuusi saksalaista tanssia. Kyllähän minä nyt ne osaan nimetä, ainakin leikisti.

Konsertti menee minun mielestäni nopeasti ohi, mutta suurin osa muista olivat jostain kumman syystä minun kanssani eri mieltä. Minulle parhaiten jäi mieleen konsertissa esitetty Sostakovitsin pianokonsertto, mutta monet muut pitivät enemmän illan pääesityksestä eli Tsaikovskin sinfoniasta numero 5. Kun istumme takaisin linja-autoon, jotta pääsisimme takaisin kotiin, keskustelu konsertista käy kuumana. Ainakin konsertti sai meidät ajattelemaan asiaa.

Myöhään illalla saavumme takaisin Iihin ja kukin hajaantuu omille teilleen. Ilta oli mukava ja painui varmasti kaikkien mieleen. Kiitos mukana olleille.

Teksti: Valtteri P.

Kuvat: Elina H.

60-vuotisjuhlaluokkakokous viisnelosille elokuussa 2014

Oulussa, vuonna 2014.

Hyvät  Viisneloset !   *)

     Kaheksas  (VIII)  luokkakokkous on takana päin. Tievossamme olevista 23:sta elossa olevasta luokkakaverista kymmenellä eli liki puolella oli mahollisuus ja hinku tulla mukkaan.

     Jälleen oli riemukas ja syvämmellinen jälleennäkeminen lauvantaina elokuun kuuventena-toista puolelta päivin Oulun "Toripolliisin valavovan silimän alla". Siinä melekeen tippa ois monella tullu  silimiin sitä katellessa. Vakuuveksi valokuvvvaus-konneen linssin kautta piti otattaa tojiste ja tokumentti. Se on myötyrisä että voit itekkin tiirailla.

     Käjet siinä väsähti vanahoilla ihimisillä monenkertaisten hallausten kansa ja joku pojista taisi sallaa pussatakin rakkainta koulukaveriaan, ei ihan miehet keskenään nykymuovin mukkaan ..... Sitten painelimma kauppahallin ovesta sissään, söimmä joko mahottoman sopivasti suolatun ja makian lohikeiton tai porokeiton pohojosen ohkasen rieskan kansa ja hyvvää oli. Useimmat ottivat porokeiton. Mahat pullollaan painelimma sitten torille pystytetyn tolokuttoman korkian mammutin luo (semmonen jo aikaa kuollut iso ilevantti).

     Pikkuautoilla, ei pirssillä sentään, Iihin ja koululla ootti koulu-sihteeriskä. Eevikin tuli mukkaan nyt. Sihteeriskä oli jostain löytänyt vanahoja, Saksassa joskus painettuja historian näyttötauluja ja melekeen oli lipsahtaa, että ompa tutun olosta. Yhessä kuvassakin herra Turun linnasa veti arkusa olevaa vainaata parrasta. Sanoi sihteeriskä, että on varmaa, että niitä aikanaan ootta katelleet. Kuulimma hältä koulun nykykulusta tuoreempaa tietoa.

     Pitihän meijän käyvä Haminan raittia vähän syynäämässä. Melekeen ennallaan, muutamaa taloa on oikein nätisti laitettu lähes entiseen malliin ja kaiketi Haminan ilimettä säilyy sitten etteenkinpäin. Saavat nykysen Valtarin koulun kakarat patseerata meijän lailla Ylä- ja Alakatua joskus vuonna 2074.  Huilinkiin menimmä kahaville ja kuvvauskone räpsähti aina välliin ihan itekseen kahentoista sekkunnin oottoajalla.

     Oli lisäsivistyksen vuoro. Vanahaan Kauppilan kansakouluun ovat värkänneet Kulttuuri-Kauppilaksi haukuttavan taiteilijan työpajan, Kuulimma siitä esitelmän ja näimmä taiteilijain värkkäämiä tekosia. Sitten ajoimma Puttaalle - entistä Iitä sekin - heijän kuuluun kirkkoonsa, jonka sisälle  Toppelius on maalannu melekeen kaikki seinät täyteen raamatunaiheisia kuvia. Kirkkoherra oikein selosti niitä, oli miehellä ihan selekeä suuvärkki, ymmärsimmä kaiken. Seppo ja Saimi lähtivät kottiinsa, ihan sovitusti ja tolokun tarpeen sanelemana.

     Ouluun palasimma sitten. Puolentoista tunnin päästä kokkonnuimma vanahalle paloasemalle, ei Palokunnan puiston vieressä olevaan VPK:oohon vaan oikialle palo-asemalle, josta ovat värkänneet monta huonetta ravintoloiksi. Söimmä ja joimma herroiksi ja rouviksi, muistelimme kouluaikaa ja koulupäivien välistäkin aikaa. Kattelimma moniaita mukavia muistoja herättäviä kuvia kouluajalta ja kaikista luokkakokkouksista Veikon albumeista ja hänen tieto-konneestaan valakialle lakanalle näytettynä. Puhetta ja kateltavaa riitti niin, että meni ihan lähelle uuven vuorokauven alakuva ennenku lopetimma. Osa meni hotelliin ja osa kottiinsa, omin tai apuvälineijen tukemin jaloin.

     Kello kymmenen aikaan sunnuntaina meitä tuli sitten vähäisempi porukka Toripolliisia morjestamaan ja aamukahaville. Ensin juttelimma vieläkin koulumuisteloita, sitten alomma pohtia, vieläkö näitä tappaamisia jaksamma.

     No, tulimma siihen tulokseen, että tievustelemmä porukalta mielipijettä tästä etteenpäin kahen vuojen vällein jossain päin pijettävistä kokkkouksista ja ehki aviosiipan tai muun seuralaisen kansa yhessä, jos semmosta on.

     Näin hyvän päätöksen jäläkeen pikkuautolla Hannalaan lohisopalle. Kuulimma siellä sattumalta Hannalan historiasta esitelmänkin.  Jokkainen suunnisti kylläisenä kotiseuvulleen onnellisen tuntusena.

     Meleko mukava luokkakokkous tämä oli, parraasta päästä taas. Onhan kumma, että ihan muuttuu ite taas keskenkasvuiseksi tällasen yhessäolon kokemuksella, näin jokkaisella näkemisellä. Ihimisen silimä ikäänkuin tavottaa mielessään niin oman kuin muijen naaman silosena ja silimissä nuoren ihimisen väläkkeen. Rullaattorit ja muut apuvempaimet unohtuvat eikä tunne natisevien niveltensä särkyvä. Kannatti olla mukana.

     Terveisin kaikille.

     Veikko, yksi meistä kaheksasti mukana olleista.

      *)  Puhuttelunimi Viisnelonen perustuu vuoteen 1954, jolloin saimme Iin yhteis-

      koulun päästötodistuksen.  Se on meille vanhenemisen rajan tunne, jonka

      koemme tavatessamme.

Yllätetään yhteiskunta!

Maanantaina 13.10. koulumme monitoimitilassa yllätettiin yhteiskuntaa. Tapahtuman järjesti seitsemän vuotta toiminut JAM-konsepti. Tempauksen tarkoituksena oli synnyttää uusia ideoita ja pohtia vanhoja uudesta näkökulmasta.
Tapahtumaan osallistui kuutisenkymmentä päättäjää, yrittäjää, vaikuttajaa, nuorta ja kunnan työntekijää.

Tapahtuma alkoi Jari Raitasen puheella, jossa hän kertoi yrityksen toiminnasta ja esitteli työntekijät. Heti alussa myös negatiivisesti ajattelevat ja väärällä jalalla heränneet osallistujat kehotettiin poistumaan. Onneksi osallistujien joukosta kukaan ei ainakaan myöntänyt olevansa pahantuulinen ja kaikki jäivät paikoillensa.

Jari Raitanen pitää alkupuhetta.

Ensimmäisenä osallistujat jaettiin ryhmiin ja heillä oli viisi minuuttia aikaa kertoa, millainen on nuorelle paras mahdollinen työpaikka - piirtämällä. 

Opinto-ohjaajamme Marikan piirtämä kuva. 
Aurinko kuvaa työpaikan tulevaisuutta, 
sydämet ilmapiiriä, eli yhteisöllisyyttä, erilaisuuden 
hyväksyntää ja turvallista työympäristöä -
työpaikkaan on myös mukava mennä
 ja siellä viihtyy.

Tapahtuma huipentui hetkeen, jolloin kolme nuorten raatia kokoontuivat luokkahuoneisiin, jonka jälkeen tapahtumaan osallistuneet aikuiset menivät vuorotellen esittämään heille ryhmissä kehittelemiään uusia ideoita työelämään liittyen. Raadit arvostelivat ideat numeroin.

Yksi ideoista oli uudistettu tet-jakso. Sen pääajatuksena oli tet-jakso, joka muistuttaisi lääkiksen kandien harjoittelujaksoa; työhön pääsisi tutustumaan oikeasti. Tet-jaksolainen saisi tietoa siitä, mitä työhön oikeasti kuuluu, mitä työpaikassa tapahtuu ja näkisi työn kokonaisuudessaan. Tet-jaksoon ei uuden idean toteenpanon myötä enää kehittelijöiden sanojen mukaan ''kuuluisi pelkkää kahvinkeittoa ja siivoamista.'' Uudistettu tet-jakso avaisi nuorille lisää työpaikkoja ja helpottaisi oikean ammatin löytämistä. Raati arvosteli ideaa muun muassa siitä, ettei se toimisi kaikissa ammateissa - ja siivoaminen sekä esimerkiksi kaupassa hyllyjen täyttö vain sattuvat olemaan olennaista joissakin töissä!

Tarjontapuolesta plussaa!

Koko tapahtuma oli mielestämme hieman hatarasti suunniteltu ja toteutettu. Jo alun ''negatiiviset ihmiset poistukoot'' -käsky herätti hieman epäilyksiä ja ahdistusta. Kuka nyt tuollaisen jälkeen kehtaa poistua?

Myös nuorten läsnäoloa olisi tarvittu enemmän. Ideoita kehiteltäessä nuoria kun ei ollut paikalla lainkaan. Ehkäpä hieman nuorekkaammat näkökulmat ja ajatukset olisivat tehneet raadeille esitellyistä ideoista toimivampia. Myös tehtävä ''piirtäkää paras mahdollinen työpaikka nuorelle'' olisi mielestämme ollut hieman realistisempi, jos nuoret itse olisivat sen toteuttaneet. Näin olisi saatu selville, mitä nuoret itse työpaikoiltaan toivovat ja odottavat.

- Josefiina ja Sanna, Iin lukion abit

Lukiolaisten arvokysely 2014

Käykäähän ihmeessä vastaamassa lukiolaisten arvokyselyyn te jotka näette tämän :)

Osoite: http://www.lukio.fi/arvot

"Myönnetään heti alkuun: Vaikka olet Lukiolaisten liiton jäsen, SLL:n perusperiaatteet eivät varmaankaan ole sinulle kovin tuttuja. Oletko joskus miettinyt asiaa? Miksi me haluamme, että lukiossa on valinnaisuutta, että opiskelijoilla on oikeus opintotukeen tai että opiskelijakunnilla on vaikutusvaltaa? Harvemmin näiden kysymysten äärelle pysähtyy. Vastaukset vaikuttavat itsasiassa aika itsestäänselviltä: "Totta kai nämä edut kuuluvat lukiolaisille". Jotain näissä on kuitenkin taustalla.

Sinulta tuskin kysellään kovin usein ajatuksia arvoistasi ja periaatteistasi. Vielä harvemmin taidetaan kysellä, mitä arvoja ja periaatteita suomalaisilla lukiolaisilla on. Tai mitä niiden pitäisi olla.

Nyt kysytään.

Suomen Lukiolaisten Liitto uudistaa tänä syksynä periaateohjelmaansa uuteen muotoon. Marraskuussa Liittokokous hyväksyy ensimmäistä kertaa uuden Lukiolaisten arvot ja periaatteet -asiakirjan, joka toimii jatkossa Liiton kaikkien tavoitteiden ja politiikan pohjana. Haluamme, että jokaisella lukiolaisella on mahdollisuus osallistua mukaan sanelemalla omat ajatuksensa, arvonsa, periaatteensa meille, jotta kaikki tämä ei jäisi ainoastaan pienen piirin pyörittelyksi.Kysymys on yksinkertainen: "Miten tärkeitä nämä arvot ovat sinulle lukiolaisena?". Vastaaminen myös: tämä vie enimmillään viisi minuuttia. Pääset vastaamaan kyselyyn osoitteessa http://www.lukio.fi/arvot

Meillä lukiolaisilla on paljon yhteistä. Aivan varmasti. Mutta mitä se on?

Syksyjä toivotellen, 
Otto, puheenjohtaja"

Lukion melontakurssi

Kolmisen viikkoa sitten koitti jokavuotinen melontakurssi, tälläkertaa kohteena oli Simo-joki. Kurssille osallistui 16 oppilasta ja retkelle mukaan lähtivät myös liikunnan opettajamme Jouni sekä melontaekspertti Jussi. Viikonlopun aikana matkaa kertyisi meloen reilut 40km, mutta onneksi oli luvattu hyvää säätä!

Matka alkoi perjantaina 5.9 klo 15 koulun pihalta, jossa lastasimme itsemme ja matkatavarat autoihin ja suuntasimme kohti Simoa, tarkalleen ottaen Hopeaperän leirintäaluetta. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen perille päästyämme saimme valita kajakit, aukkopeitteet ja kypärät, sekä hieman tutustella viikonlopun menopeleihin ensin kuivalla maalla. Viiden jälkeen Jouni ja Jussi vapauttivat meidät vesille, ja siitä se matka sitten alkoi.

Perjantaina meloimme vajaat kymmenen kilometriä, aikaa meillä meni kolmisen tuntia. Rantauduimme ensimmäiselle yöpaikalle vielä onneksi valoisan aikaan, joten leirin pystyttäminen kävi helposti. Pian kaikki olivatkin jo saaneet kuivaa vaatetta päälle ja ruokaa naamariin, teltatkin saatiin pystytettyä ilman suurempia ongelmia. Illalla alkoi harmillisesti sitten vesisade, joka jatkui pitkälle yöhön. Mutta meitähän ei pieni vesisade haitannut, ja kaikki nukkuivat enemmän tai vähän vähemmän sikeästi koko yön.

Launtai-aamuna meillä ei onneksi ollut minkäälaista kiirettä, saimme rauhassa heräillä ja syödä aamupalaa, laittaa kamppeet kasaan ja valmistautua päivän koitokseen. Matkaa oli edessä 20km, jonka meloisimme 10km satseissa, välissä pitäen ruokatauon. Kajakkiin täytyi siis varata kuivien vaatteiden lisäksi myös päivän ateria.

Aamulla vielä nauratti! 

Ruokapaikalle rantautumista

Ensimmäiset 10km meloimme erittäin ripeästi, reilussa puolessatoista tunnissa olimme jo kiitäneet yöpaikaltamme Hömmönkosken laavulle. Saimme siis pitää ihan hyvän mittaisen ruokatauon, mikä oli ihan paikallaan, jotta jaksettaisiin vielä toinen kymmenen kilsan rupeama. Lauantaina paistoi aurinko ja oli erittäin lämmin päivä, joten melominen sujui oikeenkin iloisesti ja kivuttomasti. Jälkimmäinen 10km sisälsi jo hieman enemmän koskia, mitkä sujuivat kaikilta yllättävän hyvin, vaikka mukana oli monta ensikertalaistakin.

Toiselle yöpaikalle saavuimme siis hyvissä ajoin, ja leirin pystyttämisen jälkeen alkoivatkin taas trangiat laulaa ja ruuat valmistua. Niilo päätti viihdyttää meitä harjoittelemalla eskimokäännöstä ja illan pimetessä nuotiolla istuttiin pitkään. 

Ruoka-aika 

Väsyneitä, mutta onnellisia melojia kuva täynnä! 

Niilon eskimokäännösharjoittelua 

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli hieman edellistä kylmempi, mutta tälläkertaa vettä ei satanut. Sunnuntai-aamu lähti jälleen käyntiin aamupalalla, sen jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme viimeiselle kymmenen kilometrin matkalle täynnä tarmoa! Tiedossa oli paljon koskia, joten matka sisälsi siis hieman haastetta. (sunnuntain koskilta allekirjoittaneella on myös kypäräkameralla kuvattuja videoita, mutta teknisten ongelmien vuoksi ne tulevat hieman myöhemmin)

Sunnuntaina aivan loppumetreillä oli tiedossa erittäin haastava koski. Suurin osa porukasta selvitti kosken erittäin mallikkaasti, mutta parilla oppilaalla pienet huolimattomuusvirheet johtivat kaatumisiin. Kuitenkin iloisesti hymyillen porukka saapui rantaan, voittajafiiliksellä. Niilo päätti myös vielä kerran testata eskimokäännöstä, ja lopulta onnistuikin siinä erittäin hienosti! 

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli kokemuksena erittäin hieno ja opettavainen. Meidän porukalle siis suuri kiitos mukavasta viikonlopusta! Ja muille en voi kuin suositella lämpimästi tätä lukiomme upeaa erikoiskurssia - eritoten tytöt, tarttukaa vain rohkeasti haasteeseen!