Lakkiaisten juhlapuheet

Lukuvuosi päättyy aina juhliin. Juhlissa pidetään puheita. Nyt voit lukea Iin lukion rehtorin, Tuomas Kulhan Iin lukion lakkiaisissa 2.6.2018 pitämän puheen. Lisäksi lue erityisen huolellisesti tuoreen ylioppilaan Anna-Maria Pauanteen loistava puhe.

Hyvä juhlaväki! Takanamme on erinomainen lukuvuosi. Tai no, takanamme on lukuvuosi.

Lukuvuoden 2017–2018 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut edelleenkin hyvällä tasolla. Henkilöstössä tapahtui muutoksia aiempia vuosia vähemmän, mutta vaihtuvuuttakin oli. Ville muun muassa ehti lukuvuoden aikana opettaa niin opoa, luonnontieteitä kuin ruotsiakin. Vähäinen vaihtuvuus henkilöstössä näkyi seesteisenä lukuvuotena, jolloin keskityttiin perusasioihin ja hoidettiin ne hyvin.

Koulun taloudessa tasapainoillaan aina. Tavoitteena on tietysti tarjota kilpailukykyinen tarjonta ja hyvät ja turvalliset olosuhteet oppimiselle. Toisaalta taloudenpidon tulee olla tarkkaa. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin kummassakin suhteessa. Koulumme on viihtyisä, opetusvälineet ovat nykyaikaiset ja samaan aikaan talous on onnistuttu pitämään tiukkana.

Lukioiden opetussuunnitelma ja tuntijako muuttuivat elokuussa 2016. Sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset ovat nyt sääntö eikä poikkeus. Tänä vuonna kansainvälinen toiminta oli poikkeuksellisen aktiivista. Meillä kävi ryhmä Unkarista. Lisäksi keväällä tehtiin opintomatka Saksaan. Erasmus+ hankkeen tiimoilta vierailtiin niin ikään Saksassa. Yrittäjyysmessut järjestettiin perinteiseen tapaan. Projektit ovat vahva osoitus siitä, miten Iin lukiossa parannetaan opiskelijoiden työelämävalmiuksia.

Iin lukio on paikkakunnan ainoa toisen asteen koulu ja siksi sen kehittäminen ja ylläpitäminen on paikkakunnan vetovoimaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Elämme taloudellisesti vaikeita aikoja ja joskus tuntuu siltä, kuin koulutuksesta leikkaaminen olisi ”muotia”. Iissä on kuitenkin selkeästi ymmärretty koulutuksen arvo. Sen osoittaa sekin, että ennakkotietojen mukaan Iin lukiossa aloittaa syksyllä ennätyksellisen iso ikäluokka, Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, mutta itse uskon vahvasti lukiokoulutuksen tulevaisuuteen Iissä. Iin lukion toiminta-ajatus Vankalta perinteiseltä pohjalta luottavaisena tulevaisuuteen on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomesta ja maailmalta kuuluvat uutiset nostavat entisestään yleissivistyksen, historian tuntemisen ja suvaitsevaisuuden oppimisen merkitystä

Päättäjäispäivä on aina yhtä hieno ja jännittävä meille lukion väelle. Uusi ikäluokka on saanut valmiiksi ylioppilastutkinnon. Me kaikki saamme nyt juhlia näiden nuorten kanssa heidän saavutustaan.

Lukion aikana te olette varttuneet aikuisiksi. Olen varma, että te olette oppineet jotakin tärkeää elämästä.  Olette oppineet huolehtimaan omista asioistanne. Olette löytäneet omia vahvuuksianne ja sillä tavalla terve luottamus omiin kykyihin on kasvanut. Samalla, kun arvostaa itseään terveesti, osaa myös antaa arvon toisille. Jälkikäteen katsottuna teistä taatusti tuntuu siltä, että lukioaika meni valtavan nopeasti.

Tänään ylioppilaiksi valmistuva joukkio on monessa mielessä ainutlaatuinen. Teidän lukiotaipaleenne on pitänyt sisällään monia muutoksia. Olette viimeinen vanhan opetussuunnitelman mukaan opiskellut ryhmä. Olette viimeinen 1900-luvulla syntynyt abiturienttijoukkio. Toisaalta olette ensimmäisiä koko lukion uusissa tiloissa käyneitä. Teidän aikananne myös ylioppilaskirjoitukset muuttuivat pääosin sähköisiksi. Olette joutuneet kestämään muutoksia, epävarmuutta ja yleensä vaihtuvia tilanteita opintienne varrella. Tämä on näkynyt muun muassa siinä, että teitä on lukioaikana saattanut opettaa jopa 30 eri opettajaa! Luku voi tuntua isolta, mutta se osaltaan kertoo niistä muutoksista joita lukion aikana olette saaneet kokea.

Aika on suhteellinen käsite. Kun ensimmäisen kerran pidin puhetta ylioppilasjuhlissa, siitä on tänään muuten päivälleen 17 vuotta aikaa, olin ”pöydän toisella puolella”. Sain siis kunnian pitää ylioppilaiden puheenvuoron. Miten nopeasti aika onkaan mennyt! Jo silloin korostin kaikessa toiminnassani omien näkemyksien merkitystä, vaikka ne eivät aina menisi yksiin niin sanotun vallitsevan mielipiteen kanssa. Uutena ylioppilaana olin täynnä nuoruuden uhmaa ja iloa ja puheessani tämä näkyi siten, että kiitin kyllä kaikkia muita talonmiehestä naapuriin ylioppilaaksi valmistumisesta, mutta opettajia en kiittänyt. Puheeni jälkeen, luonnollisesti, opiskelijakaverini kysyivät, jätinkö opettajat tarkoituksella kiittämättä, vai unohdinko vain. Kyllä minä tein sen ihan tarkoituksella. Liekö sitten karman kauhea kosto vai mikä, kun ajauduin opetusalalle.

Teidän osaltamme kolmen vuoden projekti päättyy tänään. Lähdette kukin kohti uusia haasteita. Varmasti mielessä on paljon kysymyksiä ja epävarmuuttakin siitä, mitä huominen tuo tullessaan. Tämä huoli tulevasta ja epävarmuus saattaa kalvaa myös teidän vanhempianne. Minä olen kuitenkin varma siitä, että te kyllä pärjäätte. Minulla on teille vain yksi pyyntö: hymyillään kun tavataan. 

Hyvä juhlaväki, arvoisa rehtorimme, opettajakuntamme ja erityisesti uudet ylioppilaat,

kolme uskomattoman nopeasti kulunutta työntäyteistä lukiovuotta ovat nyt takanamme. Tiedän, että moni meistä haluaisi suunnata katseensa jo eteenpäin tuleviin haasteisiin, mutta ottakaamme silti hetki muistellaksemme yhteistä taivaltamme.

Aloittaessani lukiota edessä oleva urakka vaikutti suurelta, mutta nyt, katsoessani taaksepäin, ihmettelen, miten nopeasti vuodet kuluivatkaan. Oletin kolme vuotta sitten lukion olevan vain ponnahduslauta jatko-opintoihin, mutta se päätyikin olemaan merkityksellinen osa elämääni. Sain lukiolta paljon enemmän kuin olin koskaan odottanut. Arjen aherruksen keskeltä löysin itselleni uusia ystäviä ja opin paljon uutta myös itsestäni. Opin rohkeutta ja yhteistyötaitoja ja sain itsevarmuutta. Vaikka opiskeltavia asioita oli paljon, ei lukion suurin tehtävä kuitenkaan ole täyttää meitä yksittäisellä nippelitiedolla, vaan opettaa meille kriittistä ajattelua, opettaa meitä luottamaan itseemme ja opettaa meitä suhtautumaan avoimesti haasteisiin. Kasvattaa meitä ihmisinä.

Minulle lukion mieleenpainuvimmat hetket olivat tietysti wanhojen tanssit kauniine pukuineen ja ahkerasti harjoiteltuine tansseineen sekä penkkarit juhlahumuineen. Olin mukana myös kansainvälisissä projekteissa. Sain Erasmus+ hankkeen myötä matkustaa Skotlantiin ja osa meistä kävi saman hankkeen myötä Ranskassa. Osallistuin myös kansainvälisyyskurssille ja järjestimme viime keväänä matkan Unkariin. Ei lukio tietenkään pelkää juhlaa ollut, vaan mukaan mahtui paljon ankaraa opiskelua. Muistan unettomat yöt ennen psykologian koetta, stressin uhkaavasti lähestyvistä esseiden palautuspäivämääristä ja kaikki ne viikot jotka kuluivat opetellen matematiikan kaavoja kirjoituksiin. Muistan sen helpotuksen tunteen, kun sai viimeisistä kirjoituksista lähtiessään sulkea oven perässään. Onneksi emme olleet yksin tämän kaiken työn keskellä. Kiitos opettajille ja muulle henkilökunnalle, jotka antoivat meille mahdollisuuden keskittyä opiskeluun ja ohjasivat meitä. Pienen lukion valtti on mielestäni siinä, että se loi turvallisen, kannustavan ilmapiirin, kun kaikki tunsivat toisensa ja opettajilla oli aikaa antaa yksilöllistä ohjausta. He olivat aina paikalla motivoimassa meitä ja kannustamassa jatkamaan, kun into meinasi hiipua.

Olemme viimeinen luokka, joka on opiskellut vanhan opetussuunnitelman mukaan. Koimme kuitenkin jo paljon niitä uudistuksia, jotka tulevat muuttamaan lukiota. Saimme esimerkiksi kokea ylioppilaskirjoitusten sähköistymisen, mikä toi omat haasteensa opiskeluun, kun kukaan ei tuntunut tietävän, mitä on edessä. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja voimme ylpeänä painaa valkolakit päähämme.

Nyt on juhlan aika ja saamme hetkeksi keskittyä nauttimaan tästä päivästä ja upeasta saavutuksestamme. Kohta meidän tulee jo siirtyä eteenpäin. Osa meistä on jo aloittanut pääsykoeurakan, osalla se on vielä edessä. Tulevaisuus siintää kutsuvana edessämme ja kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Onhan jokainen meistä saanut lukiosta hyvät eväät elämään.

Edesmennyttä presidenttiämme Mauno Koivistoa lainaten: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.