Lukuvuosi on alkanut :)

Kesäloma on nyt vietetty ja uusi lukuvuosi saatu hyvään alkuun. Lukuvuosi tuo taatusti eteen yllättäviä tilanteita, mutta yhdessä tekemällä kaikki kyllä selviää, sillä ei kysyvä tieltä eksy ja yksin ei kannata jäädä ongelmia miettimään. On todella mukavaa, kun lukiossa aloittava ikäluokka on tänä vuonna poikkeuksellisen suuri. Se osoittaa sen, että lukiokoulutuksella on vankka jalansija Iissä. Koulumme henkilökunta vaihtui jonkun verran. Toivotamme uudet kasvot lämpimästi tervetulleiksi hyvähenkiseen lukioomme.

Tulevana lukuvuonna lukiomme jatkaa laadukasta perustyötä yleissivistyksen kasvattamiseksi. Mukavia tapahtumia on tuttuun tapaan luvassa. Lukion perinteinen melontaretki on vuorossa jo viikon kuluttua. Tästä reissusta on myös luvassa blogiteksti. Lauantaityöpäiväkin on jo ihan kohta. Haluan tämän lyhyen tekstin myötä toivottaa oikein mukavaa ja menestykseskästä lukuvuotta ihan jokaiselle.

Tuomas

Puhe ylioppilaille kevät 2013

Lukuvuosi päättyy aina juhliin. Seuraavassa rehtorin pitämä puhe lakkiaisissa ja sen myötä oikein hyvää kesää kaikille.

Hyvä juhlaväki. Millainen päivä sulla on huomenna? Elämme projektien maailmassa ja olemme aina matkalla jonnekin ja minne ikinä päätyykin, on puolitiessä jossain, näin egotripin loistavan matkustaja-kappaleen sanoja lainatakseni. Tänään on yhden kolmivuotisen taipaleen päätepysäkki ja teidän juhlapäivänne.

Lukuvuoden 2012–2013 aikana tapahtui poikkeuksellisen paljon. Opintomenestys on ollut edelleenkin hyvällä tasolla. Oppituntien pituus muuttui 75 minuutin mittaiseksi. Saimme myös uuden rehtorin. Haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia, niin henkilökuntaa ja erityisesti lukiomme opiskelijoita avoimesta ja lämpimästä vastaanotosta. Tuntuu kuin olisin tullut kotiin.

Koulun taloudessa tasapainoillaan aina. Tavoitteena on tietysti tarjota kilpailukykyinen tarjonta ja hyvät ja turvalliset olosuhteet oppimiselle. Toisaalta taloudenpidon tulee olla tarkkaa. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin kummassakin suhteessa. Koulumme on viihtyisä, opetusvälineet ovat nykyaikaiset ja samaan aikaan talous on onnistuttu pitämään tiukkana.

Iin lukio on paikkakunnan ainoa toisen asteen koulu ja siksi sen kehittäminen ja ylläpitäminen on paikkakunnan vetovoimaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Uskon ja toivon, että kunnan tuki lukiomme toiminnan tukemiseksi jatkuu jatkossakin vahvana. Arkipäivän työ lukiossamme on laadukasta, opettajat päteviä ja motivoituneita ja opiskelijat aktiivisia. Tämä on hyvä työyhteisö.

Iin lukiossa pyritään monipuolisten, ajanmukaisten opetusmenetelmien ja jatkuvan arvioinnin ja kehittämistyön avulla kasvattamaan opiskelijoistaan itsenäisiä, vastuuntuntoisia, oma-aloitteisia, avarakatseisia ja oppimishaluisia nuoria aikuisia. Monipuolisella kurssitarjonnalla pyritään antamaan opiskelijoille mahdollisuus hankkia laaja yleissivistys ja jatko-opintoja varten tarpeelliset tiedot. Hieno todiste opiskelijoiden monipuolisesta osaamisesta on ollut Iin lukion messut, jotka pidettiin keväällä 2013 jo kuudennen kerran. Samoin kansainvälisellä yhteistyöllä on koulullamme pitkät perinteet, siitähän saimme taas maistiaisen talvella kun unkarilainen ystävyyskoulu vieraili koulullamme. Kaikki muistavat taatusti ainakin sen yhden taikatempun, jossa rehtorin käteen oli ilmestynyt jotain yllättävää…

Suomalaisella lukio-opiskelulla on pitkät perinteet, mutta lukionkin tulee pystyä muuntumaan ja vastaamaan ajan tarpeisiin kuitenkin menettämättä sen keskeistä ajatusta: yleissivistävän koulutuksen antamista. Mielestäni olemme tässä tehtävässä onnistuneet. Meillä on hyvä ja laadukas lukio, joka ei ainoastaan seuraa aikaansa, vaan pyrkii olemaan aikaansa edellä. Tästä esimerkkeinä mainittakoon sähköisten kokeiden pitäminen, aktiivinen facebook-viestintä ja bloggaaminen.

Päättäjäispäivä on aina yhtä hieno ja jännittävä meille lukion väelle. Uusi ikäluokka on saanut valmiiksi ylioppilastutkinnon. Me kaikki saamme nyt juhlia näiden nuorten kanssa heidän saavutustaan.

Lukion aikana te olette varttuneet aikuisiksi. Olen varma, että te olette oppineet jotakin tärkeää elämästä.  Olette oppineet huolehtimaan omista asioistanne. Olette löytäneet omia vahvuuksianne ja sillä tavalla terve luottamus omiin kykyihin on kasvanut. Samalla, kun arvostaa itseään terveesti, osaa myös antaa arvon toisille. Jälkikäteen katsottuna teistä taatusti tuntuu siltä, että lukioaika meni valtavan nopeasti.

Aika on suhteellinen käsite. Kun ensimmäisen kerran pidin puhetta ylioppilasjuhlissa, siitä on tänään muuten miltei päivälleen 12 vuotta aikaa, olin ”pöydän toisella puolella”. Sain siis kunnian pitää ylioppilaiden puheenvuoron. Miten nopeasti aika onkaan mennyt! Jo silloin korostin kaikessa toiminnassani omien näkemyksien merkitystä, vaikka ne eivät aina menisi yksiin niin sanotun vallitsevan mielipiteen kanssa. Uutena ylioppilaana olin täynnä nuoruuden uhmaa ja iloa ja puheessani tämä näkyi siten, että kiitin kyllä kaikkia muita talonmiehestä naapuriin ylioppilaaksi valmistumisesta, mutta opettajia en kiittänyt. Puheeni jälkeen, luonnollisesti, opiskelijakaverini kysyivät, jätinkö opettajat tarkoituksella kiittämättä, vai unohdinko vain. Kyllä minä tein sen ihan tarkoituksella. Liekö sitten karman kauhea kosto vai mikä, kun ajauduin opetusalalle.

Puheen aluksi mainitsin elämän projektiluonteisuuden. Teidän osaltamme kolmen vuoden projekti päättyy tänään. Lähdette kukin kohti uusia haasteita. Varmasti mielessä on paljon kysymyksiä ja epävarmuuttakin siitä, mitä huominen tuo tullessaan. Tämä huoli tulevasta ja epävarmuus saattaa kalvaa myös teidän vanhempianne. Minä olen kuitenkin varma siitä, että te kyllä pärjäätte. Minulla on teille vain yksi pyyntö: hymyillään kun tavataan. 

Millainen päivä sulla on huomenna? Ai, mulla on normipäivä. Mutta ei kanneta huolta huomisesta tänään, ei mietitä tulevaisuuden projekteja vaan muistetaan Miljoonasade-yhtyeen sanoittajan Heikki Salon neuvo: Huomenna on päivä uus, mutta tänään juhlitaan.

Tuomas

Paluu alkuun

Novellisto on Nuoren Voiman Liiton novellin juhlavuoden kunniaksi perustettu sivusto, jolla kaikenikäiset harrastajakirjoittajat voivat julkaista omia novellejaan.Lisäksi alle 30-vuotiaat kirjoittajat voivat julkaista Nuorten puheenvuoroja-osiossa novellia koskevia kirjoituksia, kuten analyyseja, esseitä ja arvosteluja. Sivustolla on julkaistu koulumme opiskelijan Emilia Hekkalan teksti osiossa Nuorten puheenvuoroja. Teksti löytyy verkosta alkuperäisessä muodossaan tästä linkistä. Teksti kokonaisuudessaan myös tässä alla.

Paluu alkuun

Rosa Meriläinen on kirjoittanut novellin ”Pieni naiskaartilainen”, joka on julkaistu osana Kariston vuonna 2013 kustantamaa Taskunovellit-kokoelmaa. Kokoelma on tarkoitettu kiireisille lukijoille, jotka tahtovat lukea lyhyitä mutta ajatuksia herättäviä novelleja. Novellissa kerrotaan äidistä, joka istuu kirkossa kuumeinen tytär sylissään. Suomen sisällissota on juuri päättymässä, ja he ovat hakeutuneet kirkkoon turvaan. Äiti syö tyttärensä kaartinkirjaa pelastaakseen heidät molemmat, sillä valkoiset ovat juuri saapumassa kirkkoon ja todisteet tytön kuulumisesta punaisiin on hävitettävä.  Äiti puree ja puree, hakee tukea kirkon maalauksista ja ajattelee tilannetta ja tytärtään. Hän myös miettii välillä sodan aikana tapahtuneita asioita, kuten sitä, miten hän ja tytär olivat tekemässä kaartilaisten jäsenkortteja, myös sitä samaista, jota hän nyt syö. Sitten valkoiset tunkeutuvat sisään kirkkoon, ja kohta yksi heistä on kirkkosalissakin katsomassa äitiä ja tytärtä – mutta miehen silmissä näkyykin yllättävää hellyyttä. Äiti tuntee suurta kiitollisuutta ja saa viimein nielaistua viimeisenkin palan kaartinkirjasta. Sota on ohi ja he ovat yhä hengissä.

Novellin päähenkilö on äiti. Novellin kertoja kuvaa tarkoin hänen ajatuksiaan ja tunteitaan. Tytär on passiivisessa roolissa, hän makaa tiedottomana ja kuumeisena äitinsä sylissä ja hänestä kerrotaan vain äitinsä tekojen ja ajatusten kautta. Tyttärestä saadaan siis tietää vain se, mikä on hänen äitinsä tiedossa, hyvin paljon jää avoimeksi. Esimerkiksi hänen sodanaikaisista tekemisistään saadaan tuskin mitään tietoa. Novellin miljöönä toimii kirkko, joka on nyt paha paikka. ”Että piti viimeisenkin turvapaikan muuttua motiksi”, äiti ajattelee. Kirkko on novellissa motiivi – sen muuttuminen vaaralliseksi paikaksi kuvaa sitä, miten sodan myötä asiat ovat kääntyneet väärinpäin, turvallisesta on tullut vaarallista, rakkaasta tappavaa. Tämä avaa myös tytön muutosta. Novellissa kerrotaan tytön toimineen naiskaartissa ja mahdollisesti jopa tappaneenkin jonkun. Sota on muuttanut lapsen aikuiseksi ja vaaralliseksi, mutta nyt, kun sota on päättymässä, hän makaakin taas äitinsä sylissä, äitinsä pelastettavana. On kuin aika olisi palannut taaksepäin hänen kohdallaan, hän on taas pieni ja haavoittuva, kuumeen kitistämä. On novellissa toinenkin motiivi, enkelitaulu, joka mitä luultavimmin on Tampereen Tuomiokirkossa sijaitseva Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli. Äiti hakee taulusta tukea pureskellessaan tyttärensä kaartinkirjaa. Hänen veljensä on ollut maalauksen vakavakasvoisen pojan mallina, ja noista kasvoista äiti etsii turvaa. Oikea veli on kaukana, mutta ajatus ja kuva hänestä ovat läsnä ja antavat äidille voimaa niellä paloja kengänpohjanpaksuisesta kaartinkirjasta.

Novellin teemoja ovat syyllisyys ja rakkaus. Tytär on sodan myötä syyllistynyt tekoihin, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Hän ei ole suostunut kertomaan äidilleen, onko tappanut jonkun. Se viittaa vahvasti siihen, että hän olisi tappanut, ja tuntenut sen jälkeen syyllisyyttä ja häpeää, eikä siksi ole halunnut siitä äidilleen kertoa. Äiti puolestaan tuntee syyllisyyttä siitä, miten tyhmänä ja nuorena hän tuli äidiksi, ja vaikuttaa katuvan myös sitä, miten päästi tyttärensä mukaan sotaan. Nyt hän sovittaa syntejään syömällä kaartinkirjan, tekemällä tehdyn tekemättömäksi. Hidas, tuskastuttava pureskelu ja vaikea nieleminen kuvaavat sitä, miten vaikeaa asioiden peruminen on. Se kuitenkin onnistuu lopulta, niin kovasti äiti tahtoo pelastaa rakastamansa tyttären. Tämä rakkaus kuuluu selvästi koko novellin ajan äidin ajatuksissa, kun hän katselee tiedotonta tytärtään kuin vastasyntynyttä. Kunhan hän vain nielee kaartinkirjan, hän saa toisen mahdollisuuden tyttärensä kanssa. Hän pelastaa tyttärensä ja on hyvä äiti. Ihmisen hyvyys ja kyky anteeksiantoon on oikeastaan koko novellin sanoma. Sodan kauhuista huolimatta äiti antaa tyttärelleen tämän teot anteeksi, kiitos äidinrakkauden. Mutta niin myöskin vieras valkoisiin kuuluva mies katsoo heitä hellyydellä, sairasta tytärtä ja tämän äitiä. ”Miten vavistavan hienoa, että mieskin oivalsi, että lapsi on lapsi. Siinä sylissä. Että vieras lahtarikin sen näki, että lasta pitää vain suojella ihan loppuun asti”, äiti ajattelee kiitollisena tuota hyvää miestä, joka sodan ajan on ollut heidän vihollisensa, mutta joka kuitenkin on hyvä. Ja samalla hetkellä kun mies heitä katsoo hellin silmin, saa äiti nielaistua viimeisen palan tytön kaartinkirjasta. Sodan aikana tehdyt virheet häviävät, on kuin miehen hellä katse antaisi ne heille anteeksi.

Emilia Hekkala, 11A

Ruotsin kulttuurikurssi Luulajassa på svenska

Ruotsin kulttuurikurssi vieraili Luulajassa 14.5. Ohessa opiskelijoiden koontia päivästä. Jokainen kurssilainen bloggaa vielä erikseen retkestä.  Kurssin blogihan on osoitteessa http://ijokultur.wordpress.com oppilaiden omat blogit löytyvät sivun länkar alta.

Det var jätteroligt att alla i gruppen kom med till Luleå. Dom hade lovat regn med solen sken. Vi besökte Gammelstad först. Den är alltså den gamla staden. Där besökte vi en gammal kyrka som var katolsk och senare luthersk på 1500-talet. Jesuskrucifixen var fantastisk. Den är röd i midsommarsolen. En äldre dam berättade för oss om kyrkans historia och vi förstod mycket!

Vi hade tre timmar tid att gå runt i staden. Först tittade vi på Kulturens hus. Där var ett café, ett bibliotek och en konstutställning. Vi shoppade och pratade mycket svenska. Svenskarna var pigga och glada. De talade svenska fast vi talade finska mellan oss. Några hann inte äta eftersom de hade så bråttom att shoppa! :-)

Svenska kvinnor var jättevackra! Och det fanns så många skobutiker! Resan var jätterolig. Vi träffade inte Eric Saade. :-( Det var lite trångt i bussen men stämningen var jättebra. Nästa gång ska vi övernatta där eller hur...?

Energiainfopäivä 8.5

Lukiolla vietettiin energiainfopäivää keskiviikkona 8.5. Saimme vieraita Iilaaksosta. Energiatehokkuudesta, hiilijalanjäljestä, uusiutuvasta energiasta ja Hinkusta lukiolaisille olivat kertomassa Saara Paakkola, Irja Ruokamo ja Kari Manninen. Jos nyt mietit, mitä tarkoittaa Hinku, niin hyvä. Lue teksti loppuun niin sanan merkitys avautuu myös sinulle.

Mittarit työssään

Mites sitä sähköä luokassa kuluukaan?

 Sähkönkulusta mittaavia mittareita voi tiedustella lainaan omalta sähköyhtiöltä. Voin suositella. Silloin aidosti huomaa mihin ja miten paljon sähköä kuluu.

Infon toteutustapa oli hyvä. Kyseessä ei ollut tylsä luento, vaan havainnollistava esitys, joka eteni tietovisan muodossa. Saimme muun muassa pohdittavaksemme kysymyksiä siitä, mikä on hiilijalanjälki, mitä tarkoittaa Hinku-kunta ja kuinka monta tuulimyllyä Iissä onkaan. Voittajille oli myös hyvät palkinnot.

Tietovisa käynnissä

Vastaukset olivat tarkoin varjeltuja

Lämpimät kiitokset vierailijoille. Niin, se Hinku-sanan merkitys? Katso lisätietoja Hinku-hankkeesta täältä. Ehdottoman kannatettava hanke ja jossa siis myös Ii on mukana.

Lukion laskettelureissu Rukalle

Ryhmä reippaita lukiolaisia valvojineen suuntasi torstaina 11.4. koulupäivän viettoon Kuusamon Rukalle. Matkaan lähdettiin jo seitsemältä aamulla ja heti alkajaisiksi pääsimme pohtimaan käytännön ongelmaa: kuinka saadaan 21 matkustajaa mahtumaan autoon, jossa on paikat 20:lle? Oikea vastaus: kaksi eteen, 19 taakse. Yhden pysähdyksen taktiikalla saavuimme kohteeseen puoli yhdentoista maissa ja välinevuokran sekä hissilippujen lunastuksen jälkeen olimmekin valmiita rinteeseen.

Sää suosi.

Päivän aikana ei voinut välttyä auringon paisteelta. Lähes tyyni sää ei olisi soveltunut leijankaan lennätykseen, joten tyydyimme pelkkään lasketteluun. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa, hissijonot vetivät, ensiapu-/elvytystoimia ei tarvittu, eivätkä valvojatkaan eksyneet Rukan rinnekartalla. Kaikki olivat ehjinä ja hyväntuulisina sovittuun lähtöaikaan mennessä takaisin bussilla.

Iin lukion edustava porukka.

Kuten rehtorin ilmeestä voi päätellä, taisi olla täyden kympin päivä!

Kiitos kaikille mukana olleille, reissusta sai varmasti virtaa loppukevään koitoksiin!

- Juhani

EROJA SAKSALAISEN JA SUOMALAISEN KOULUSYSTEEMIN VÄLILLÄ

Minä lähdin Suomeen vaihto-oppilaksi elokuussa 2012 ja olen jo asunut täällä seitsemän kuukauta iilaisessä isäntäperhessä. Viimeisien  kuukausien aikana minulle on annetu mahdolisuus kokea suomalaista koulusystemea ja minä olen huomanut muutamat eroja verrattuna Saksan koulusystemiin.

Tässä tekstissä haluan yksinkertaisesti kertoa vain isommista eroista.

1.  Suhde opettajien ja oppilaiden välillä ja meidän määritelmä termistä ”Olla opettaja”

2.  Oikeudenmukaisuus koulussa kaikkille

3.  Lukujärjestys

1.    Suhde opettajien ja oppilaiden välillä ja meidän määritelmä termistä ”Olla opettaja”

Kun tulin tänne elokuun lopussa 2012, minä olin oikesti yllättynyt miten opettajat puhuvat oppilaille ja milla tavalla oppilaat puhuvat opettajille. Minusta tuntuu, että oppilaat ja opettajat tuntisivat toisensa monta vuotta ja joskus melkein näyttää siltä, että he olisivat ystävät tai ainakin siltä, että he kuunniotavat toisiaan. Ehkä te olette nyt eri mieltä, mutta uskokaa minua: Jos tulet Saksasta, suomalaisessa koulussa on uskomattoman kunnioittava tunnelma! 

Saksan koulussa valitettavasti ei ole proriteettina, että opettajat yrittävät rakentaa hyvää suuhdetta oppilaisiin. Meillä Saksassa monet ihmiset ovat sitä mieltä, että arvosanat ovat ainoa tärkeä asia oppilan elämässä – ja se mielipiede johtaa siihen, että meille on annettu liian paljon töitä jopa lapsena alakoulussa. Meidän täytyy myös opetella ja lukea kouluun melkein koko ajan meidän vaapa-aikana. Usein meistä tuntuu, että hukumme läksyihin, mutta koulu uskoo, että se on oikein tapa opettaa meitä  ”olla riipumaton ja tulla aikuiseksi”.

Lisäksi, oppetajaksi opiskelu Saksassa on liian helppoa ja monet opettajat ja politikot tietävät sen ja haluaisivat erilaisen koulupolitiikan, mutta mikään ei muutuu koskaan.

Usein meillä on opettajat, jotka vain tulivat oppettajaksi, koska heille annetaan valtiolta etuja (esim. saat parempi sairausvakatuus). Tietysti se kuulosta houkuttelevalta.

Sitä paitsi ei kukaan tarkasta meidän opettajat säännöllisesti Saksassa, mikä johtaa siihen, että monet opettajat eivät ole reiluja ja ahkeria. Minä voisin kertoa enemmän kuin 100 tarinaa meidän opettajista ja että he kohtelevat meitä huonosti, mutta se kestäisi liian pitkää ;-).

Täällä Suomessa minusta tuntuu että opettajan ammatti on kunniallinen työ ja että opettajat täällä ovat oikiasti innokaita heidän työssä. Myös minä uskon, että suomalaiset opettajat ovat usein tarpeksi viisas ymmärtämään, että heidän täytyy olla kunnioittava meill,e jos he haluavat, että me olemme kunnioittava heille – valitettavasti meidän opettajat usein eivät ymmärä se tosi asia.

Minä toivoisin, että myös Saksassa opettajana olo ei vain tarkoitaisi sitä, että luokassa on joku mies tai nainen, kuka opettaa viisi päivää viikossa, vaan myös että opettajat olisivat pedagogeja ja aina paikalla, jos heidän oppilaat tarvitsevat heidän apua.

Mikä on siis pääero minun mielestäni?

Saksassa tärkeää on, että meidän opettajat näyttävät meille ”Elämän vakavuuden”, mutta tämä oikesti vain tarkoittaa, että me aina pelkäämme tulevaisuutta.

Tärkeää täällä Suomessa on, että teidän opettajat näyttävät teille ”Elämän mahdollisuuden” – mikä heti kuulosta paremmalta, ja mikä  tarkoittaa että te ajatelette ehkä vähän positivisemmin tulevaisuudesta.

Mikä on siis meidän ongelma Saksassa?

a) Täällä Suomessa vaikuuttaa siltä että opettajat todella hyväksyävät heidän oppilat, mutta Saksassa olemme usein vain naiiveja lapsia heille.

b) Meidän määritelmä Saksassa sanasta ”opettaja” on vanhanaikainen.

2.    Oikeudenmukaisuus koulussa kaikkille

Olen todella vaikuttunut kuinka oikeudenmukaisesti kaikki toimii suomalaisessa koulussa. Oppilana sinulle on annettu mahdolisuus tehdä sinun omat päätökset koulun käynnistä ja ei yksikään opettaja yrittä painostaa sinua. (Saksassa opettajat painostavat oppilaita koko ajan). Paras näkökohta teidän systemissä on, että kaikkilla on sama mahdolisuus koulussa.

Saksassa meillä ei ole yläastetta. Kun olet 10 tai 11 vuotta vanha sinun alakoulun opettajasi sanoo sinulle mihin kouluun sinä voit mennä. Riippuu sinun arvosanoista ja minkä tyyppinen oppilas sinä olet, että mihin kouluun sinä saat mennä.

Pohjimmiltaan meillä on kolme koulutyppiä Saksassa. Jotta te voitte ymmärttä parempi systemimme, minä annoin näille nimit koulu A, koulu B ja koulu C.

Jos opettaja on sitä mieltä, että sinä olet hyvä koulussa ja ehkä sinä olet onnekas ja saat suosituksen kouluun A. Siinä tapauksessa, että et ole todella hyvä oppilas, menet kouluun B ja jos sinulla on ongelmia koulussa, saat varmasti suosituksen kouluun C. Vain valmistumalla koulusta A sinä saat mennä yliopistoon. Ja usein sinä et saa hyvää työpaikkaa kun valmistuit ”vain” koulusta B tai koulusta C. Minä vihaan sitä koulusystemiä kovasti, koska minun mielestäni emme saa unohtaa, että lapset ovat lapsia ja se on uskomatomaton epäreilua että sinun tulevaisuus voisi riippuu opettajan omakohtaisesta mielipitestä.

3.    Lukujärjestys

Paitsi meidän koulutyyppi- ja opettaja-ongelmat Saksassa, meidän lukujärejestys on myös iso ongelma meille. 

Suomalaisessa systemissä on viisi jaksoa, jotka kestävät kaksi kuukauta ja joka jakso loppuu koeviikkoon. Silla tavalla te aina tiedätte milloin te kirjoitatte tärkeät kokeet. Saksassa meillä on vain jotku säänöt tästä asiasta, mutta oikeastaan on mahdollista, että meidän täytyy kirjoitaa yksi koe joka päivä. Sen vuoksi me olemme aina tiukoilla.

 

Lisäksi, meillä on usein 9 – 11 ainetta viikossa, siis oikesti, keskittyminen ei ole mahdollista ollenkaan. Monet psykologit/filosofit/politikot/ nimitävät meidän oppisysteemiä ”bulimiaopiksi”, koska me vain opimme kuten bulimikot syövät (liian paljon) mutta ei mitään jää kokeen (oksennuksen) jälkeen jäljelle. Ja he sanovat että se ei ole meidän vaan koulusystemin vika.

Tietysti mitä sanoin ei kuvaile kaikkia saksalaisia opettjia ja kouluja – minä tunnen esimerkiksi jotku opettajat joka tekevät oikein hyvä töitä – oppetajana ja pedigogina. Mutta minun mielestäni meillä on vain liian paljon ongelmia saksalaisissa kouluissa.

Teksti: Jonna Bienert