Kulttuurin kautta kohti koeviikkoa

Syksy on mennyt valtavan nopeasti. Toinen jakso on kohta koeviikkoa vaille valmis. Koeviikko alkaa kokeiden osalta perjantaina. Huomenna on vuorossa mukavaa vaihtelua arkirutiineihin, kun lukiolla ja Valtarin koululla vierailee jo perinteiseen tapaan Ahaa-teatteri. Näytöksenä on mielenkiintoinen Pussaus K-oppi. Lukion osalta esitys alkaa kello 12.30.

Onpa sitä muutakin kulttuuria ollut ilmassa kuin huomista teatteriesitystä. Pari viikkoa sitten Iissä pidettiin IIK!- kauhuelokuvafestivaalit. Myös lukiolle oli oma näytöksensä perjantaina. Harmi kun perjantai ei sattunut olemaan 13. päivä...

Koeviikon jälkeen alkaa kolmas jakso ja silloinkin luvassa on paljon mukavaa yhteistä ohjelmaa arkisen aherruksen ohella. Ja joululomaankin on enää hetki aikaa.

Lyhyen tilannakatsausblogin jälkeen heitän haasteen vapaaehtoisille. Olisi mukava jos joku, opiskelija tai opettaja kirjoittaisi huomisesta teatteriesityksestä arvion. Tästä arviosta saisi hyvän blogitekstin! Vapaaehtoiset ilmoittautukoot joko henkilökohtaisesti, blogin kommenttikentässä, facebookin kautta, sähköpostilla tai vaikka Helmi-viestillä.

Tsemppiä koeviikkoon kaikille ja nautittavaa teatteriesitystä :)

Tuomas

Yritysvierailu fysiikan kurssilla

Kävimme viime perjantaina kolmosluokan fysiikan ryhmän sekä uuden rehtorimme Tuomaksen kanssa yritysvierailulla iiläisen Detection Technologyn luona. Detection Technology, eli lyhyemmin DT, valmistaa erilaisia röntgenlaitteita ja komponentteja. Vierailusta teki kuitenkin mielenkiintoisen jo se, että DT toimii Iin Micropoliksen tiloissa, joten viimeinkin pääsimme näkemään millaista aiemmin tuntemattomana pysyneen rakennuksen sisällä oikeasti on.

Paikan päällä meidät ottivat iloisesti vastaan Tuija Miettunen ja Matti Kauppinen. Tervehdysten jälkeen siirryimme kahviautomaatin kautta DT:n kokoushuoneeseen, jossa Tuija ja Matti pitivät meille esitelmän Detection Technologysta ja sen toimialasta. Kahviautomaatin kanssa oli tosin pieniä vaikeuksia, mutta lopulta kaikki saivat kahvinsa ja pääsivät kuuntelemaan isäntiemme valaisevaa esitystä. Opimme paljon itse röntgentekniikasta ja sen toiminnasta sekä teoriassa että käytännössä. Hyviä neuvoja saimme myös siitä, miten opiskelunsa kannattaa suunnitella jos haluaa alalle töihin.

Esitelmän jälkeen suuntasimme röntgenlaboratorioon, jossa saimme nähdä miten esimerkiksi lentokentiltä löytyvä matkalaukkuskanneri  toimii käytännössä. Matti, joka toimii DT:n säteilyturvapäällikkönä , sekä skannerin käyttäjä Pauli Hökkä antoivat meille demonstraation siitä, miten matkatavarat läpivalaistaan ja tutkitaan laitteella. Saman käsittelyn voisi tarpeeksi suurella laitteella tehdä jopa kokonaiselle rekalle.

Tämän jälkeen meillä oli vielä sen verran aikaa, että kerkesimme käydä Micropolis Spectrumin röntgenlaboratoriossa , jossa pääsimme tutkimaan röntgenputkea lähempää. Tämän jälkeen otimme ohessa löytyvän ryhmäkuvan ja suuntasimme kotiin päin.

Vierailu oli mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu ja ainakin itse opin reissulla paljon. Oppimastamme on varmasti hyötyä opiskelussamme, sillä asiat hahmottaa paljon paremmin kun ne on nähnyt itse käytännössä, eikä vain lukenut niistä kirjan sivuilta. Saattoipa joku jopa innostua Detection Technologyn ansiosta röntgentekniikasta niinkin paljon, että hakeutuu myöhemmin alalle. 

Vierailu oli siis kaikin puolin onnistunut. Siksi toivonkin, että koulumme järjestäisi vastaavia tapahtumia myös tulevaisuudessa.

J-P Pauanne

Marina Gasparinin taidetyöpaja 10.10.12

Susannan työ

Jo viime viikolla alkanut työpaja päättyi tänään. Tässä hieman ajatuksia oppilaan näkökulmasta.

Kun alun perin luin koulun ilmoitustaululta kyseisestä projektista, en ymmärtänyt puoliakaan työselostuksesta, mutta päätin lähteä mukaan ihan mielenkiinnosta. Työpajaan osallistui yhteensä 7 opiskelijaa ja paljon opettajia. Ehkä englanti opetuskielenä säikäyttänyt osan halukkaista pois, olin odottanut, että enemmän opiskelijoita osallistuisi. 

Kaikki valmiit työt, kuvassa Mari Maunu

Englantia ei ollut vaikea ymmärtää kun Marina selitti kaiken hyvin ja häneltä uskalsi mennä kysymään ohjeitakin. Meidän tuli piirtää läpinäkyvälle pleksilevylle, mitä näimme sen toisella puolella: itse valitsin mallikseni pahaa aavistamattoman kollegani. Sitten alkoi työn hauskin vaihe. Me upotimme lankoja liimaan ja asettelimme ne työn kuvan ääriviivoja pitkin. Ensimmäinen kerta hurahti liiman kanssa sotkiessa. 

Kun palasimme tänään, saimme varovasti irrottaa kuivuneet työt ja vahvistaa niitä ohuella ompelulangalla. Kaikki onnistuivat töissään ilman (suuria) vastoinkäymisiä, itsekin sain vain muutaman kerran neulan sormeeni. Lopuksi ompelimme työmme valkealle kankaalle Marinan kuvattavaksi. Työt olivat hyvin erilaisia, mutta useammat olivat valinneet aiheekseen maiseman tai esineen: auto, puu, keinutuoli, kaappi, lavuaari ja hana tai maisema Sanna Koiviston ateljeen ikkunasta. Lopputulos tulee nähtäville Marinan nettisivuille.

Tunnit kuluivat nopsaan koska työskentely oli rentoa ja sai rupatella samalla kaverin kanssa. Opettajien pöydässä kävi koko ajan keskustelu ja naurun remakka raikui välillä niin, ettei kuullut mitä toinen sanoi. Opiskelijoiden pöydässä oli hiljaisempaa ja olimme jakaantuneet pieniksi työpareiksi. Olisi ollut mahtavaa jos pöytä olisi ollut täynnä ja olisimme voineet haastaa opettajat melun pidossa!

Kaiken kaikkiaan taidepaja oli hauska ja mukavan lyhyt kokonaisuus, eikä se haitannut opiskeluakaan. Nyt harmittaa, etten ole aiemmin lähtenyt mukaan näihin työpajoihin.

Susanna Kaan10A

Marinan netisivut: http://marinagasparini.fotoblog.it/

Taidetta päivän täydeltä

Torstaina 4.10 vietettiin Iin lukion ja Valtarin koulun yhteistä taidepäivää. Koko koulu osallistui taiteilijoiden suunnittelemiin tehtävärasteihin kukin vuorollaan. Lisäksi iltapäivällä osa opettajista ja opiskelijoista osallistui italialaisen residenssitaiteilijan Marina Gasparinin taidetyöpajan aloitukseen. Tässä ensin muutama kuva taidepäivästä koululta.

Juha suunnittelee graffitia

Antin risuveistos päivän päätteeksi

Seinägraffiteja

Seuraavassa Päivi Niirasen teksti taidetyöpajasta Kauppilasta

Marinan taiteiluiltapäivä 3.10

Olipa mukavaa lähteä raskaan koeylioppilaskirjoitusrumban päätteeksi rentoutumaan kansainvälisen taiteen pariin. Mukana oli iloista ja huumorintajuista opettajakollegaa myös ala-asteelta. Ihailtiin Juhan kanssa käsityön open sorminäppäryyttä: narua taipui metri jos toinenkin. Meillä oli SUURIA ongelmia liiman kanssa- oltiin jumissa yhtenään! Oppilaita oli mukana kaikilta luokilta ja niin touhukasta tekemistä oli ilo katsella. Minun piti kysyä apua useaan kertaan. Oppilaiden ei. Kait ne on parempia englannissa ja..

Alustus oli mielenkiintoinen. Marina valotti taiteen ja tieteen(!) säikeitä ja toisiinsa kietoutumisia. Työhön pitäisi saada Magritten suurrealismia, Picasson formalismia ja Duchampin hulluja laitteita ja katsoa kaikkea muovipleksin läpi Kauppilan maisemaa suodattaen.

Ulkona oli kolea sää. Osa lähti säätä uhmaten ulos tiirailemaan. Itse jäin tuijottamaan lukollista kaappia. Muistin dian taidokkaan kuvan piipusta (tupakkatuotteiden tuprutteluun). Kaappi ja Alarannan höyrysahanpiippu sulautuivat surrealistiseksi torniksi. Laitoin siihen myös lukon ja huoneen lampusta yläosan. Sitten liimasotkentaa. Valmis! Ja kuivumaan ensi kertaa varten.

Lopussa Marina esitteli omia töitään. Pitsimäiset empirehuonekalut olivat ihania ja ne hauskat tekstit boordeina seinissä.  Narua oli niissäkin käytetty. Savi oli taipunut ihan omannäköisiin muotoihin Marinan astioissa. Taiteilijat miettivät monenlaisia merkityksiä ja selityksiä töilleen. Kaikki ei ole niin yksinkertaista miltä näyttää, jäi viimeisenä mieleen.

Ensi viikolla lisää!

t. Päivi N

Kirjoitukset ja koeviikko= kiire

Edellisesta tekstistä onkin jo aikaa. Ja tälläkin kertaa olla epäilyttävästi liikkeella kolmen koon taktiikalla. Tai oikeastaan jo neljän koon taktiikalla. NImittäin on Koeviikko. On Kirjoitukset. On Koulukuvaus. On Kiire. Mutta minne? Kaiken tämän kiireen ja tohinan keskellä olisi jokaisen syytä pysähtyä miettimään suurempia linjoja. Miksi koulua käydään ja mihin sillä tähdätään. Ainakin omasta mielestäni yksi koo täytyy aina pitää mielessä kun koulumaailmasta puhutaan. Ja se on Kokonaisuus. Kiireen, koeviikon ja kirjoitustenkin aikana pitäisi muistaa iso kuva ja kokonaisuus. Koulu on meille kaikille tärkeä asia ja koulutus avaa monia ovia. Muistakaa se kaiken kiireen keskellä. Tehkää yksi asia kerrallaan vaikka miten deadlinet painavat päälle. Keskittykää siihen mitä teette, niin kyllä asiat löytävät omat uomansa. 

Näiden suurten ja taivaanrantaa maalaavien lauseiden jälkeen on syytä kertoa totuus ;). Omalta kohdaltani ensimmäinen jakso on ollut pitkälti opettelua talon tavoille. Henkilöstö on jo tullut tutuksi, mutta työni kannalta olennaisimmat henkilöt, lukiomme opiskelijat, ovat jääneet vielä etäisiksi. Tämä tietysti harmittaa, mutta onneksi ensi jaksossa pääsen kuumasta kopistani myös "oikeisiin töihin", opettamaan. Toivon, että mahdollisimman moni lukiolainen tulee kurssilleni. Voin kertoa, että kurssi on mielenkiintoinen ja vaihteleva sittä huolimatta, että sen aiheena on Euroopan unioni. Jos ette muuten tulisi kurssille, tulkaa edes uteliaisuudesta.

Kaikien kaikkiaan ensimmäinen jakso on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että koulu alkoi vasta ja jo nyt vaihtuu jakso. Opettelua on taatusti riittänyt muillakin kuin minulla. Siirryttiinhän lukuvuoden alusta 75 minuutin oppitunteihin. Ainakin se palaute, joka minulle asti on kantautunut, on ollut pääosin positiivista. Tosin opetustuokioiden määrän vähentyminen viikossa viidestä kolmeen on saattunut tehdä tepposet yhdelle jos toisellekin opettajalle. Nimittäin on saattanut käydä niin, että entinen 45 minuutin oppitunti sisältöineen ja suunnitelmiin on vaihtunut 75 minuutin tuokioksi. Tämä on tietysti hyvä asia asioihin syventymisen kannalta, mutta koko kurssin oppimäärän läpikäyminen voi käydä kiireiseksi. Tässäkin asiassa opitaan koko ajan lisää. Pohjatuntien tulo ja toteuttaminen koeviikolla olikin haastellisempaa kuin ajattelin, johtuuko sitten koeviikon ja kirjoitusten päällekkäisyydestä. Toinen jakso näyttäköön miten homma kehittyy. Joka tapauksessa toisen jakson alussa nettiin ladataan sähköinen palautelomake ensimmäisestä jaksota, toivon että mahdollisimman moni käy antamassa palautetta.

Toinen jakso alkaa siis ensi torstaina. Vielä ennen sitä järjestetään koulukuvaus. Toinen jakso alkaa koko koulun yhteiselle taideteemapäivällä. Taidepäivästä, toisesta jaksosta ja syksyn kirjoitusten tunnelmista lisää ensi viikon blogissa. Nyt hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti, unohda kiire, edes hetkeksi.

Tuomas

Melontareissu

Perjantaina 31.8 joukko innokkaita oppilaita kokoontui koulun pihalle, kun muut lähtivät koteihinsa viikonloppua viettämään (ja kolmoset kirjoituksiin lukemaan). Siinä lähtölaskennassa selvisi, että oppilaista vain kuusi oli sen verran hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, että pystyi lähtemään laskemaan, kuinka monta niitä koskia Kiiminkijoessa onkaan. Oppilaitten lisäksi meillä oli mukana poikien liikunnanope Jouni, huikean taitava melontaexpertti Jussi, liikunnanohjaajaksi opiskeleva Mikko sekä Seppo.

Kun päästiin joen rantaan valitsemaan kajaakkeja ja kuuntelemaan Jussin melontaopastusta, saimme tietää, että melominen on ihan yksinkertaista, kun vain muistaa olla rentona koskissa. Pienen alkutotuttelun jälkeen kajaakin keula alkoi osoittamaan useammin jokea kuin jompaa kumpaa rantaa kohti. Saimme jo ensimmäisen illan aikana pikkusen makua koskenlaskusta ja kaikki pysyivät suhteellisen kuivina. Seitsemän kilometriä jäi taakse hujauksessa. Parkkeerasimme menopelimme saareen Alakylän koulun lähistöllä. Hetken odottelimme, että aikuiset kävivät hakemassa autot ja toivat meidän kamppeet sieltä. Jussi ja Jouni kysyivät tytöiltä illalla, että mihin teille teltta pystytettään ja aamulla purkivat. Palvelu pelasi! Illalla istuskelimme nuotiolla ja oli rento meininki.

Lauantaina söimme rauhassa ja lähdimme melomaan. Kosket piristivät matkaa. Pysähdyimme useammaksi tunniksi ruokatauolle johonkin saareen. Siinä oli koski heti, kun jatkoimme matkaa, ja kun Saara työnnettiin kajakissaan vesille, se oli menoa. Me vaan nauroimme, että Saara päätti, että pojat eivät enää viiletä etunenässä, ja otti vähän etumatkaa. Kosket oli niin mahtavia. Oli huikeaa hallita kajaakkia aallokossa ja seurata isointa aaltoa. Pian me jo olimme seuraavassa yöpaikassa. Sytyttelimme tulet ja istuskelimme iltaa. Jussi lupasi lämmittää meille saunan illan päälle (palvelu pelasi edelleen moitteettomasti). Kun me tytöt odottelimme saunaan pääsyä, kävimme tutkimassa kummitustaloa. Ei ollut vielä niin pimeää, että olisi pelottanut. Saunassa fiilistelimme, että on meillä kyllä niin huippu reissu ja mahtva porukka. Illalla istuskelimme taas nuotiolla. Oli mahtava, kun ei ollut kiire minnekkään.

Sunnuntaina aamupuurot syötyämme lähdimme taas matkaan. Jussin vaimo Raija tuli myös oppaaksi. Jussi vitsaili, että "ei oo huolta huomisesta, ku istutta koulun penkillä, mutta tännään teillä koittaa tuskan päivä". Viimiselle päivälle oli jätetty isoimmat kosket, jotka eivät nyt niin kauhean isoja olleetkaan. Niissä oli kuitenkin mahtavat kuohut. Siinä ei ehtinyt kouluasioita eikä mitään muutakaan maallista miettimään, kun piti päättää, kummalta puolelta kivet kierretään. Kukaan ei kaatunut. Loppumatka fiilistelimme mahtavaa reissua! Ei muuta, kun ensi vuonna uudestaan!

Laura Vuorma

Tutkijavieras TT3-tunnilla

Perjantaina 7.9. saimme mielenkiintoisen vieraan terveystiedon tunnille, kun iiläinen tutkija, Juuso Nissilä kävi kertomassa tutkijantyöstään. Juuso on korvavalolaitteita valmistavan Valkee-yhtiön tutkimusjohtaja ja väitöskirjatyöntekijä Oulun yliopiston biologian laitoksella. Tunnin aikana saimme kuulla paljon asiaa ihmisen fysiologiasta ja etenkin aivojen toiminnasta. Juuso kertoi uusista tuloksista joita valohoidolla on saatu aikaan. Terveystiedon 3. kurssilla opiskelijat tekevät oman pienimuotoisen terveystutkimuksen koulun sisällä. Tähän liittyen osa lukionkin oppilaista on saanut vastattavakseen kyselylomakkeita. Juuson kautta saimme hieman käsitystä siitä, mitä tutkimustyö on tosielämässä ja millaisiin haasteisiin tutkija voi esim. julkisuudessa joutua vastaamaan.