Lumiveistelyä unkarilaisten vieraiden kanssa 21.2.2013

Eilinen suunnitteluaamupäivä ja sitä seurannut muotin rakentaminen ja lumen tallaaminen huipentui tänään veistosseinän rakentamiseen.  Eilen oli myös koneapua, mutta aamulla lapioitiin tukilunta pois ihan lihasvoimin. Mukavasti kroppa lämpeni talttojen ja erilaisten kaapimien käyttöön.

 

Ensin hahmoteltiin kuva hiilellä. Paperimalli oli pelkistynyt massamalliin ja edelleen turhia koukeroita ja pienimpiä näperryksiä väheni kuin huomaamatta. Aiheena oli ystävyys ja työ olisikin ollut liian iso urakka tehdä vähemmällä väellä. Kaikki osallistuivat kaikkeen ja välillä neuvoteltiin, katseltiin kauempaa ja kysyttiin opettajalta neuvoa. Kolmiulotteisuus oli kiehtovaa. Alussa mietti vain kuvaa mutta lopussa erilaisia syvyyksiä ja pintarakenteita: viivoitanko, rei’itänkö vai käytänkö lumen omia epäsäännöllisyyksiä?

Ystävyysteema kantoi hyvin koko prosessia. Välillä tehtiin kompromisseja. Kaikki saivat kuvaan kuitenkin omia lempikohtia ja –pintoja. Meidän ryhmällä (Salla, Vivien ja minä) oli kolme ihan erilaista tulkintaa aiheesta, mutta taitava ope (Heidi Simppala) auttoi kytkemään ne luontevasti yhteen. Ystävyyden elementit lämpö, pehmeys, särmät ja tänään myös kansainvälisyys näkyivät reliefissä. Meidän työn kanssa, saman seinän oikeassa reunassa, oli muumi ja hiiri eli kummankin maan maskottihahmot käsikädessä. Oppilaat halusivat , että on sekä aikuista (vakavaa) ystävyyttä, että lapsenomaista (harmitonta) kaveerausta.

Lopussa vielä tutkittiin työn reuna-aluetta ja neuvoteltiin rajapinnasta naapureiden kanssa. Otettiin vähän heiltä aaltopintaa ja annettiin kukka meiltä. Nyt kuvat yhdistyivät kivasti. Vielä loppusiivous. Kolmisen tuntia hurahti hetkessä, kun oli niin mukavaa!

Teksti: Päivi Niiranen

Kuvat: Markku Välitalo

Penkkareiden huumaa

Torstai oli odotettu päivä: abit saivat vihdoin sanoa hyvästit lukiolle ja muut oppilaat tietysti karkkia. Aula oli täynnä musiikkia ja muiden silmissä nöyryytettäviä kakkosia, sekä tietysti nallepuheja sun muita smurffeja. Pian siirryttiin ulos seuraamaan rehtorin saapumista mustassa puvussaan ja yläasteelaiset siirtyivät luokkiinsa. Lukion oppilaille se ei suinkaan tarkoittanut juhlien päättymistä vaan jatkettiin musalla ja abien vitsien kuuntelulla, jonka jälkeen siirryttiin mottiin palkintojen jakoon. Opettajat olivat hyvin yllättyneitä ja kiitollisia saavutuksistaan (kuten koulun komeimmat viikset, josta palkittiin Eerik Haavisto). Abien rekan lähdettyä ykköset pääsivät rakkaisiin siivouspuuhiinsa ja kakkoset lunastivat paikkansa koulun vanhimpina alkaen harjoitella huomisia vanhojen tansseja varten.  Siivouksen loputtua normaali koulu jatkui, ilman abeja.

 

Päivästä jäi erityisesti mieleen karkit ja sotku. Karkit olivat kovia ja niitä oli joka paikassa. Aina kuin abit heittelivät karkkia meitä kohti, peruskoululaiset hyökkäsivät päällemme kuin leijonalauma.  

Sotku oli järkyttävä, joka puolella oli paperisilppua ja muita roskia! Onneksi meidän ei tarvinnut siivota koko koulua yksin, joten kiitokset peruskoululaisille! Juhlasta jäi mieleen erityisesti abien sanoittamat laulut opettajista, jotka olivat tunnettujen kappaleiden esim. Robin – Frontside ollie:n säestämiä.

Opettajilla oli juhlan kulussa sivurooli, sillä tänään oli päivä jolloin abit saivat loistaa.

Kymmenen aikaan opettajat palkittiin abien itse tekemillä pokaaleilla, joissa jokaisessa oli hauska titteli ja joita koristivat opettajien päiden kuvat.

Palkitsemisen jälkeen opettajat pitivät kiitospuheita ja kuuntelivat hauskasti sanoitetut kappaleet abien ja opettajien yhteisistä hetkistä vuosien varrella.

Lounaan jälkeen opettajat ja abiturientit nauttivat kakkukahvit, ja opettajat myös pitivät huolen siitä että koulu tuli siivotuksi abien lähdön jälkeen.

Teksti: OPO2-ryhmäläiset

Kuvat: Tuomas

Kirjoitukset kiinnostavat, jo oli aikakin

Kevään ylioppilaskirjoitukset käynnistyivät viime perjantaina mielestäni erinomaisella äidinkielen tekstitaidon kokeella. Kokeessa pohdittiin ajattomia teemoja aikaan sidotusti. Ahneus taitaa olla tämän kevään teema kirjoituksissa. Yleensä kevään kirjoitusten alkaminen on ohitettu julkisuudessa pikaisella maininnalla uutisissa, mutta tänä keväänä on toisin. Vihdoinkin. Sekä ylioppilaskirjoitukset että yleensä lukiokoulutus kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kuin pitkään aikaan. Lukio ja kirjoitukset ovat mediaseksikäs aihe. Tästä todisteena esimerkiksi seuraavat uutisjutut lähiajoilta. 

1 

2.

3

4 

Allekirjoittanut on seurannut lukion ja kirjoitusten muuttumista aitiopaikalta, ensin apulaisrehtorina ja nyt lukion rehtorina. Ohessa hivenen stilosoiden laadittu kirjoitus marraskuulta 2011, jolloin pohdin provosoiden sitä, millaista lukiokoulutus Suomessa vuonna 2020 on. 

Lukiokoulutus muuttuu, katse pedagogiikkaan.

Seuraavassa siis päällimmäisiä tunteita siitä, millainen lukio oikein on vuonna 2020.Lukion päätehtävä on vuonna 2020 yleissivistys. Pakollisten kurssien määrää on kärsitty rajulla kädelle. Virallisena syynä on erikoistumisen ja oppilaiden oman osaamisen kehittäminen. Oikea syy on kuitenkin rahapula. Äidinkieli pitää pintansa ja se onkin ainoa oppiaine, jossa pakollisten kurssien määrää on lisätty. Uutena pakollisena kurssina äidinkielessä on nettisanat haltuun, näin poistan viesteistä loputkin vokaalit. Kurssin opetus hoidetaan chattaamalla opettajan kanssa.Tieto- ja viestintätekniikka on olennainen osa opetusta. Jopa niin olennainen, että osa opiskelijoista ei poistu koko lukioaikana koneelta mihinkään. Kone seuraa opiskelijaa 24/7 ja siksi lukion suorittaminen on nopeampaa kuin ennen. Tämä sopii erityisesti elinkeinoelämän tarpeisiin. Tieto- ja viestintätekniikasta hullaantunut opiskelija voi suorittaa lukion fyysisesti mistä tahansa, sillä kaikki opetus on mahdollista ottaa myös verkosta. Tämä seikka johtaa myös siihen, että Suomen lukioverkosto on yhtä kattava tai jopa kattavampi kuin nykyisin. Tosin monissa pienissä lukiossa lähiopetusta saa vain rajoitetuissa oppiaineissa, kuten äidinkielessä ja matematiikassa. Suurin osa humanistisista aineista opetaan pelkästään verkosta ja sama opettaja hoitaa yhtä aikaa usean eri lukion opetuksen. Ylioppilaskirjoitukset ovat yhä olemassa. Ne tosin kestävät enää viikon. No, viikon ja viikon, nimittäin ylioppilaskirjoituksia on aikaa tehdä viikko 24/7. Kirjoituksiin ei enää tarvitse ilmoittautua, vaan mihin tahansa tehtäviin, joita viikon aikana annetaan, saa vastata. Ainoastaan äidinkieli on pakollinen. Kirjoitusten tarkistamisen hoitavat älykkäät koneet, jolloin sensoreita ei enää tarvita. Lakkiaiset voi halutessaan pitää joko perinteisesti tai facebookissa. Tässä eräs visio, millainen sinulla on? 

Mielenkiinnolla odotetaan sitä, miten tietokoneet muuttavat ylioppilaskirjoituksia, ne kun kerran otetaan käyttöön 2016 alkaen. Ja kun samaan syssyyn muutetaan lukion valtakunnallista opintosuunnitelmaa, niin saa olla melkoinen visionääri tietääkseen, millaista lukiokoulutus Suomessa tulevaisuudessa on. Yksi asia on kuitenkin varma: lukion ja kirjoitusten tulevaisuus kiinnostaa nyt enemmän kuin koskaan. Lukion ja tutkinnon uudistamista odotellessa arkityö jatkuu. Vielä muutama kuuntelukoe ja sitten penkkarit ja vanhojen tanssit.

Tuomas

Avoimien ovien päivät 10.1

Aluksi kokoonnuttiin saliin yhteistilaisuuteen

 

 

Torstaina lukiossamme vietettiin ovien päivää. Valtarin koulun, Yli-Iin ja Kuivaniemen yhdeksäsluokkalaiset saapuivat katsomaan millaista lukiossa oikein on. Saa nähdä tuottiko markkinointi tulosta ja kääntyikö jonkun pää sittenkin lukion suuntaan. Päivä ainakin oli onnistunut ja palaute oli positiivista. Seuraavassa päivän kulku kuvien kera.

Oppilaskunnan hallituksen puheenvuoro

Päivän ohjelma

Käytiin seuraamassa opetusta

Pienen lukion iso etu: pienet opetusryhmät

Päivän päätteeksi juotiin vielä munkkikahvit. Kiitos tapahtuman tekoon osallistuneille, laadukas arkityö jatkuu.

Röntgensäteilystä kvanttiin

DT vierailun innoittamana aloimme porukalla pohtia hyvää esseevastausta kvantista. Ko. pieni energia-annos lävistää koko modernin fysiikan kurssin ja valokvantteja tuotti röntgenputkikin DT:n laboratoriossa. Olemme koostaneet esseen pala palalta, jokainen on tuonut tekstiin pienen palan modernia fysiikkaa. Tieteellisen tekstin kirjoittaminen on vaikeaa: me fyysikot rakastetaan kaavoja. Yksi kaavaa vastaa tuhatta sanaa vai miten se nyt menee. Hyvä tiedetoimittaja kykenee kirjoittamaan vaikeistakin asioista värikkäästi ja ymmärrettävästi ja ilman niitä kaavoja. Toisaalta 9 pisteen jokeri YO- vastaus on myös tiukkaa asiatekstiä eli tämä on enemmän sitä! Tekstin koostamiseen on käytetty koko kurssin sisältöjä, ei vain yhtä tai kahta kappaletta.

Kvantti otettiin käyttöön 1900, kun Max Planck tutki mustan kappaleen säteilyä (imee tietysti hyvin säteilyä, mutta myös yhtälailla lähettää sitä) ja löysi spektrin alkukohdan, jolloin säteilyä lähtee pienin määrä eli yksi kvantti. Ilmassa viipeltää tällöin yksi valohiukkanen eli fotoni ja tietysti valonnopeudella eli 3 ja 8 nollaa metriä sekunnissa. (Päivi N) 

Arthur Compton, yhdysvaltalainen fyysikko, huomasi kokeessaan vuonna 1923 ilmiön, jossa sähkömagneettinen säteily ei toiminut klassisen fysiikan mallien mukaan. Kun Compton säteilytti grafiitti kappaletta lyhytaaltoisella säteilyllä, säteilyn taajuus muuttui sen sirottua aineen pinnasta. Ilmiö voidaan selittää sillä, että säteilyfotoni, osuessaan aineen pinnalla oleviin vapaisiin elektroneihin, luovuttaa osan energiastaan ja sen taajuus muuttuu suuremmaksi. Tätä ilmiötä nimitetään Comptonin ilmiöksi. Se on osoitus sähkömagneettisen säteilyn hiukkasluonteesta ja varmisti lopullisesti valon kvanttiteorian. Compton sai työstään Nobelin palkinnon vuonna 1927. (SK)

Taajuuden muuttuminen tarkoittaa näkyvällä valolla värin muuttumista. Eihän valo heijastumissa ja taittumisessa muuta väriä klassisessa fysiikassa, mutta mikromaailma on eri juttu. (Päivi N)

Sähkömagneettinen spektri on sähkömagneettisen säteilyn intensiteetin aallonpituus- tai taajuusjakauma. Säteily jaetaan sen syntytavan ja aallonpituuden mukaan. Aallonpituusalueita lyhimmästä pisimpään ovat gammasäteily, röntgensäteily, ultraviolettisäteily, näkyvä valo, infrapunasäteily ja radioaallot. Mitä lyhyempi aallonpituus on, sitä suurienergisempää säteily on. Kun energiamäärä on tarpeeksi suuri, voi säteily ionisoida kohtaamiaan atomeja tai molekyylejä eli irrottaa niistä elektroneja. Yhden elektronin irrottamiseen tarvitaan yksi täsmälleen oikean suuruinen kvantti. Ionisoivaa säteilyä ovat alfa-, beeta- ja gammasäteily sekä röntgen- ja UVC-säteily. Säteilyn spektriä tutkimalla voidaan saada selville atomin energiatiloja ja saada tietoja niin atomien kuin molekyylienkin rakenteesta. Spektrin avulla aineen analysoimista kutsutaan yleisesti spektroskopiaksi. Spektri voi olla jatkuvaa, jolloin eri aallonpituusalueet vaihtuvat toisikseen ilman selviä rajoja muodostaen jatkumon tai viivaspektriä, jolloin on havaittavissa vain muutamia erillisiä spektriviivoja. (HK)

Sähkömagneettinen säteily koostuu valokvanteista eli fotoneista. Fotonin osuessa aineeseen se kykenee irrottamaan aineen pinnalta elektronin mikäli fotonin energia, joka riippuu taajuudesta, on riittävän suuri. Vaadittavan energian suuruus on suoraan verrannollinen sidosenergian suuruuteen, joten se on aineelle ominainen. Ilmiötä kutsutaan valosähköiseksi ilmiöksi ja sitä esiintyy useimmin metalleilla. Fotonien määrä eli valon voimakkuus vaikuttaa irtoavien elektronien määrään. Jos fotonin irrottamisessa jää energiaa yli, jäljelle jäänyt energia muuttuu elektronin liike-energiaksi. Valosähköistä ilmiötä hyödynnetään mm. ovien automaattisissa avausmekanismeissa. (Aleksandra)

Annihilaatio on ilmiö, joka tapahtuu usein vapaille elektroneille. Annihilaatiossa elektronin antihiukkanen eli positroni kohtaa elektronin, jolloin ne yhdistyvät. Jokainen beetasäteilyn tuottama positroni annihiloituu pian synnyttyään, mikä johtuu elektronien paljoudesta. Annihilaation aiheuttaman sähkömagneettisen energiapurkauksen tuloksena syntyy useimmiten kaksi gammakvanttia. Fotonien yhteenlaskettu energia vastaa Einsteinin yhtälöstä E=mc² saatavaa energiaa. Sekä energia että liikemäärä säilyvät, joten syntyviä fotoneita on aina vähintään kaksi. Tapahtuman kuvaamiseen käytetään reaktioyhtälöä ₊₁⁰e + _-1⁰e →2γ. (Olli V)

Antihiukkasiin olet törmännyt, jos olet ollut PET-kuvauksessa sairaalassa.

 Atomin energia on  kvantittunut eli jokainen elektroni on tietyllä etäisyydellä atomin ytimestä. Pääkvanttiluku ilmoittaa elektronin etäisyyden ytimestä. Energiatasokaavio ilmoittaa pääkvanttilukuja vastaavat energiat. On sovittu, että energiatasokaaviossa energiat ilmoitetaan negatiivisena.

Atomilla on kyky absorboida tai emittoida energiaa. Atomin absorboidessa energiaa atomin elektroni (yksi tai useampi) siirtyy energiatasoltaan ylemmälle kuorelle. Tämä voi aiheutua esimerkiksi säteilykvantista tai törmäyksessä saadusta energiasta. Kun tämä viritystila purkautuu, atomin energiatila alenee, ja atomi emittoi (luovuttaa) kvantin eli fotonin. Tämä voi näkyä esimerkiksi valona. Emittoidun tai absorboidun kvantin energia lasketaan kaavasta hf = E_m-E_n. (E_m ja E_n ovat energiatilojen m ja n energiat, m>n. )( Ossi. K ja Sampo. M)

Onko valo painotonta vai ei? Fotonin eli valohiukkasen liikemäärän lauseke, joka saadaan jakamalla Planckin vakio (h) säteilyn aallonpituudella, poikkeaa muiden hiukkasten liikemäärän lausekkeesta (saadaan kertomalla massa nopeudella), sillä fotonilla ei ole lepomassaa. Fotonilla on kuitenkin energiaa ja Einsteinin laatiman kaavan E=mc^2 mukaan fotonilla tulisi olla massaa. Tämän vuoksi fotonin massan oletetaankin liittyvän vain fotonin liike-energiaan. Fotonin liikemäärä ilmenee esimerkiksi säteilypaineena, joka syntyy, kun aineen hiukkaset absorboivat fotonit ja saavat samalla itselleen fotonin liikemäärän. Fotonipommitus aiheuttaa aikaan painetta, joka pyrkii työntämään hiukkasia poispäin eli valo toimii ”massaisesti” .(Noora)  

Kaikkialla luonnossa esiintyy säteilyä, joka on lähtöisin atomien ytimissä tapahtuvista muutoksista. Alkuaineiden ytimet voivat olla joko pysyviä (stabiileja) tai radioaktiivisia (epästabiileja). Ytimissä on tiettyjä kvantittuneita energiatiloja. Radioaktiivien ydin voi hajota itsestään eli spontaanisti, jolloin ytimestä syntyy samalla säteilyä. Hajoamista nimitetään radioaktiiviseksi hajoamiseksi ja säteilyn eri lajeja ydinsäteilyksi. Ydinsäteilyn lajeja ovat alfa-, beeta-, gamma- ja neutronisäteily.

Alfahajoamisessa vapautuu energiaa, koska emoytimen massa on suurempi kuin tytärytimen ja alfahiukkasen massojen summa.

Kun ytimet emittoivat elektroneja tai positroneja, on kyse beetasäteilystä. Kun ydin emittoi elektronin, kyseessä on β− hajoaminen. Kun atomin ydin emittoi positronin, kyseessä on β+ hajoaminen. Beetasäteilyssä syntyvien elektronien ja positronien energiaspektri on jatkuva.

Gammasäteilyä esiintyy alfa- ja beetahajoamisen yhteydessä. Kun tytärydin siirtyy viritystilasta alempaan viritystilaan tai perustilaan, ytimestä emittoituu gammakvantti. Gamma säteily voi vuorovaikuttaa aineen kanssa kolmella tavalla: valosähköisessä ilmiössä, Comptonin ilmiössä ja parin muodostuksessa. (J-P ja Joni)

Kvantti on monessa mikrofysiikan ilmiössä tärkein selittävä tekijä ja sen keksiminen vei tiedettä huimasti eteenpäin 1900-luvun alkukymmenillä.

Esseen kirjoittamiseen osallistuivat Susanna Kaan,  Aleksandra Alaraasakka,  Henna-Sofia Kakko, Olli Vitikka, Sampo Mäkelä, Ossi Kiuru, Noora Nevalainen, Joni Laurila, Jukka-Pekka Pauanne  ja opettaja Päivi Niiranen.

Opiskelijan näkökulma lunttaamiseen kokeessa

Minusta kokeissa lunttilapun käyttäminen on tosi hyvä juttu, joskus sitä ei vaan muista jotakin asiaa sillä hetkellä kun sitä tarvitsee. Esim. käytimme Ruotsin kokeessa kieliopin kirjaa, koska opettaja ei ollut muistanut teettää meillä omia lunttilappuja. Kuitenkin kirja oli hyvä apu, koska meille se oli ensimmäinen Ruotsin koe lukiossa. Kirja oli apuna ja se antoi paljon tukea ja turvaa. Ei tullut paniikkia kun sen tiesi olevan vieressä ja siitä sai katsoa jos alkoi epäilyttää, miten jokin asia nyt menikin. Minä itse tarkistin muutaman kerran ja se auttoi paljon. Mutta jos luottaa liian paljon lunttilappuun eikä opettele ollenkaan, on lunttilappu vain haitaksi. Moodlessa oli mukava käydä tekemässä sanakokeita ja muita pieniä harjoituksia. Se oli uutta ja mielenkiintoista, eikä niiden tekeminen ollut turhaa. Samalla oppi käyttämään tietokonetta, se myös oli palkitsevaa kun sai Moodle-työskentelystä erillisen numeron ja se auttoi kurssinumeroa ylös- tai alaspäin.

 -Saara Hekkala Oppilas

Lunttaa luvalla sana- ja kurssikokeessa

Olen kauan etsinyt vaihtoehtoja ns. perinteisille kurssikokeille. Opintoni espanjan kielessä sekä avoimessa korkeakoulussa antoivat hyvän kimmokkeen pohdiskelulleni opiskelijan roolissa. Olin unohtanut, miten turhauttavaa on koetilanteessa huomata unohtaneensa asian, vaikka takuuvarmasti on sen kerrannut ennen koetta. Mitä unohtamiselle voisi tehdä? Voisiko koe olla myös yksi keino oppia ja syventää oppimista?

Matematiikan kurssikokeessa voi luvalla hyödyntää Maolin taulukkoa. Voisiko kielten kokeessa käyttää apuna samalla tavalla kielioppikirjaa tai lunttilappua? Ei kun kokeilemaan ja keräämään tietoa sekä kokemuksia. Mitään ei voi kehittää, ellei kokeile, erehdy ja kokeile uudelleen.

RUB1- ja RUB3-kurssilaiset olivat tehneet kurssin sanakokeet Moodleen kotona. Koemuoto herätti vilkkaan keskustelun siitä, voiko opettaja pitää tuloksia oikeina, koska jokaisella oli mahdollisuus luntata. Sovimme, että jokainen valmistautuu Moodlen sanakokeeseen aivan tavallisesti ikään kuin sanakoe tehtäisiin koulussa. Sanakokeen teon jälkeen jokaisella oli mahdollisuus korjata omia vastauksia kirjan tai Moodlen palautteen avulla. Kurssikokeeseen kykeni myös harjoittelemaan samoilla sanakokeilla. Se kannattikin, koska kummankin kurssikokeen kirjoitelmat perustuivat aiheiltaan sanakokeissa harjoiteltuihin asioihin. ;-)

RUB3-kurssilaiset saivat tehdä itse lunttilapun kieliopin vaikeimmista asioista. Jokainen sai itse päättää, mitä asioita lappuun kirjoittaa. Ainoat ehdot olivat, että asioiden tulee liittyä kielioppiin, paperin koko on A4 ja lunttilappu on yksipuolinen. Jokainen sai lisäksi kirjoittaa 5 sanaa kurssin aihepiiriin liittyvistä sanoista taivutuksineen. Jokainen kokeen tekijä myös palautti lunttilapun kurssikokeen yhteydessä.

Suurin osa palautetuista lunttilapuista oli käsinkirjoitettuja, tiiviitä kokonaisuuksia pronomineista. Pari opiskelijaa oli skannaamalla tiivistänyt tärkeimmät asiat. Tapa työstää lunttilappua vaihteli, mutta aivan varmasti jotain oli jäänyt molemmilla tavoilla mieleen, koska kielioppiosuus meni mainiosti kokeessa. Opettajan yllätykseksi lappua ei kuitenkaan paljoa katseltu varsinaisen kokeen aikana. Lappu tuntui pikemminkin toimivan henkisenä tukena unohtamisen varalta.

Koeviikon kiireissä unohdin täysin opastaa RUB1-kurssilaisia lunttilapun tekemisestä. Niinpä heidän riemu olikin suuri kun he kuulivat, että kurssikokeen aikana saa käyttää kielioppia apuna. Opettajan yllätykseksi kokeen tekeminen oli hyvin tiukkaa työtä ja kielioppia todella käytettiin hyväksi. Kukaan ei lähtenyt heti kun lähtö olisi ollut mahdollista vaan ensimmäinen kokeen tekijä lähti vasta kun kokeen loppumiseen oli aikaa enää yksi tunti! Kielioppia hyödynnettiin myös ainetta kirjoittaessa ja se lopulta osui positiivisesti opettajan omaan nilkkaan. Aineet olivat pidempiä ja niiden korjaaminen vei tavallista enemmän aikaa. Tämä ei suinkaan haitannut vaan kirjoitelmia oli ilo korjata sillä ne kaikki olivat hyvin laadittuja kokonaisuuksia.

Nousivatko kurssin arvosanat huimasti kun kokeessa käytettiin apuvälineitä? Yllätys yllätys ei. Olisin arvioinut kurssin arvosanat suunnilleen samoiksi ilman kurssikoetta oppituntien ja muun aktiivisuuden perusteella. Olin laatinut kokeet siten, että niissä varsinainen osaaminen näytettiin kuullun ja luetun ymmärtämisessä sekä aineen kirjoituksessa. Kielioppi ja lunttilappu toimivatkin hyvänä apuvälineenä ja poistivat turhan pelon epäonnistumisesta tai asioiden unohtamisesta. 

Susanne Nyman, Iin lukio