Yritysvierailu fysiikan kurssilla

Kävimme viime perjantaina kolmosluokan fysiikan ryhmän sekä uuden rehtorimme Tuomaksen kanssa yritysvierailulla iiläisen Detection Technologyn luona. Detection Technology, eli lyhyemmin DT, valmistaa erilaisia röntgenlaitteita ja komponentteja. Vierailusta teki kuitenkin mielenkiintoisen jo se, että DT toimii Iin Micropoliksen tiloissa, joten viimeinkin pääsimme näkemään millaista aiemmin tuntemattomana pysyneen rakennuksen sisällä oikeasti on.

Paikan päällä meidät ottivat iloisesti vastaan Tuija Miettunen ja Matti Kauppinen. Tervehdysten jälkeen siirryimme kahviautomaatin kautta DT:n kokoushuoneeseen, jossa Tuija ja Matti pitivät meille esitelmän Detection Technologysta ja sen toimialasta. Kahviautomaatin kanssa oli tosin pieniä vaikeuksia, mutta lopulta kaikki saivat kahvinsa ja pääsivät kuuntelemaan isäntiemme valaisevaa esitystä. Opimme paljon itse röntgentekniikasta ja sen toiminnasta sekä teoriassa että käytännössä. Hyviä neuvoja saimme myös siitä, miten opiskelunsa kannattaa suunnitella jos haluaa alalle töihin.

Esitelmän jälkeen suuntasimme röntgenlaboratorioon, jossa saimme nähdä miten esimerkiksi lentokentiltä löytyvä matkalaukkuskanneri  toimii käytännössä. Matti, joka toimii DT:n säteilyturvapäällikkönä , sekä skannerin käyttäjä Pauli Hökkä antoivat meille demonstraation siitä, miten matkatavarat läpivalaistaan ja tutkitaan laitteella. Saman käsittelyn voisi tarpeeksi suurella laitteella tehdä jopa kokonaiselle rekalle.

Tämän jälkeen meillä oli vielä sen verran aikaa, että kerkesimme käydä Micropolis Spectrumin röntgenlaboratoriossa , jossa pääsimme tutkimaan röntgenputkea lähempää. Tämän jälkeen otimme ohessa löytyvän ryhmäkuvan ja suuntasimme kotiin päin.

Vierailu oli mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu ja ainakin itse opin reissulla paljon. Oppimastamme on varmasti hyötyä opiskelussamme, sillä asiat hahmottaa paljon paremmin kun ne on nähnyt itse käytännössä, eikä vain lukenut niistä kirjan sivuilta. Saattoipa joku jopa innostua Detection Technologyn ansiosta röntgentekniikasta niinkin paljon, että hakeutuu myöhemmin alalle. 

Vierailu oli siis kaikin puolin onnistunut. Siksi toivonkin, että koulumme järjestäisi vastaavia tapahtumia myös tulevaisuudessa.

J-P Pauanne

Marina Gasparinin taidetyöpaja 10.10.12

Susannan työ

Jo viime viikolla alkanut työpaja päättyi tänään. Tässä hieman ajatuksia oppilaan näkökulmasta.

Kun alun perin luin koulun ilmoitustaululta kyseisestä projektista, en ymmärtänyt puoliakaan työselostuksesta, mutta päätin lähteä mukaan ihan mielenkiinnosta. Työpajaan osallistui yhteensä 7 opiskelijaa ja paljon opettajia. Ehkä englanti opetuskielenä säikäyttänyt osan halukkaista pois, olin odottanut, että enemmän opiskelijoita osallistuisi. 

Kaikki valmiit työt, kuvassa Mari Maunu

Englantia ei ollut vaikea ymmärtää kun Marina selitti kaiken hyvin ja häneltä uskalsi mennä kysymään ohjeitakin. Meidän tuli piirtää läpinäkyvälle pleksilevylle, mitä näimme sen toisella puolella: itse valitsin mallikseni pahaa aavistamattoman kollegani. Sitten alkoi työn hauskin vaihe. Me upotimme lankoja liimaan ja asettelimme ne työn kuvan ääriviivoja pitkin. Ensimmäinen kerta hurahti liiman kanssa sotkiessa. 

Kun palasimme tänään, saimme varovasti irrottaa kuivuneet työt ja vahvistaa niitä ohuella ompelulangalla. Kaikki onnistuivat töissään ilman (suuria) vastoinkäymisiä, itsekin sain vain muutaman kerran neulan sormeeni. Lopuksi ompelimme työmme valkealle kankaalle Marinan kuvattavaksi. Työt olivat hyvin erilaisia, mutta useammat olivat valinneet aiheekseen maiseman tai esineen: auto, puu, keinutuoli, kaappi, lavuaari ja hana tai maisema Sanna Koiviston ateljeen ikkunasta. Lopputulos tulee nähtäville Marinan nettisivuille.

Tunnit kuluivat nopsaan koska työskentely oli rentoa ja sai rupatella samalla kaverin kanssa. Opettajien pöydässä kävi koko ajan keskustelu ja naurun remakka raikui välillä niin, ettei kuullut mitä toinen sanoi. Opiskelijoiden pöydässä oli hiljaisempaa ja olimme jakaantuneet pieniksi työpareiksi. Olisi ollut mahtavaa jos pöytä olisi ollut täynnä ja olisimme voineet haastaa opettajat melun pidossa!

Kaiken kaikkiaan taidepaja oli hauska ja mukavan lyhyt kokonaisuus, eikä se haitannut opiskeluakaan. Nyt harmittaa, etten ole aiemmin lähtenyt mukaan näihin työpajoihin.

Susanna Kaan10A

Marinan netisivut: http://marinagasparini.fotoblog.it/

Taidetta päivän täydeltä

Torstaina 4.10 vietettiin Iin lukion ja Valtarin koulun yhteistä taidepäivää. Koko koulu osallistui taiteilijoiden suunnittelemiin tehtävärasteihin kukin vuorollaan. Lisäksi iltapäivällä osa opettajista ja opiskelijoista osallistui italialaisen residenssitaiteilijan Marina Gasparinin taidetyöpajan aloitukseen. Tässä ensin muutama kuva taidepäivästä koululta.

Juha suunnittelee graffitia

Antin risuveistos päivän päätteeksi

Seinägraffiteja

Seuraavassa Päivi Niirasen teksti taidetyöpajasta Kauppilasta

Marinan taiteiluiltapäivä 3.10

Olipa mukavaa lähteä raskaan koeylioppilaskirjoitusrumban päätteeksi rentoutumaan kansainvälisen taiteen pariin. Mukana oli iloista ja huumorintajuista opettajakollegaa myös ala-asteelta. Ihailtiin Juhan kanssa käsityön open sorminäppäryyttä: narua taipui metri jos toinenkin. Meillä oli SUURIA ongelmia liiman kanssa- oltiin jumissa yhtenään! Oppilaita oli mukana kaikilta luokilta ja niin touhukasta tekemistä oli ilo katsella. Minun piti kysyä apua useaan kertaan. Oppilaiden ei. Kait ne on parempia englannissa ja..

Alustus oli mielenkiintoinen. Marina valotti taiteen ja tieteen(!) säikeitä ja toisiinsa kietoutumisia. Työhön pitäisi saada Magritten suurrealismia, Picasson formalismia ja Duchampin hulluja laitteita ja katsoa kaikkea muovipleksin läpi Kauppilan maisemaa suodattaen.

Ulkona oli kolea sää. Osa lähti säätä uhmaten ulos tiirailemaan. Itse jäin tuijottamaan lukollista kaappia. Muistin dian taidokkaan kuvan piipusta (tupakkatuotteiden tuprutteluun). Kaappi ja Alarannan höyrysahanpiippu sulautuivat surrealistiseksi torniksi. Laitoin siihen myös lukon ja huoneen lampusta yläosan. Sitten liimasotkentaa. Valmis! Ja kuivumaan ensi kertaa varten.

Lopussa Marina esitteli omia töitään. Pitsimäiset empirehuonekalut olivat ihania ja ne hauskat tekstit boordeina seinissä.  Narua oli niissäkin käytetty. Savi oli taipunut ihan omannäköisiin muotoihin Marinan astioissa. Taiteilijat miettivät monenlaisia merkityksiä ja selityksiä töilleen. Kaikki ei ole niin yksinkertaista miltä näyttää, jäi viimeisenä mieleen.

Ensi viikolla lisää!

t. Päivi N